1 Kor 9:2-12: Apostolin oikeus ja rakkauden vapaaehtoinen uhri

Apostolin oikeus ja rakkauden vapaaehtoinen uhri

1 Kor 9:2-12

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä epistolassa pyhä Paavali puolustaa apostolista virkaansa, mutta tekee sen tavalla, joka paljastaa samalla koko kristillisen elämän syvän lain. Hän muistuttaa korinttilaisia, että he itse ovat hänen apostolisuutensa sinetti Herrassa. Toisin sanoen heidän uskonsa, heidän syntymisensä kirkon yhteyteen, on elävä todistus siitä, että Jumala on lähettänyt Paavalin. Apostolilla olisi oikeus saada elatuksensa evankeliumin työstä, aivan niin kuin sotilas saa palkkansa, viinitarhuri syö viinitarhansa hedelmää ja paimen nauttii laumansa maidosta. Mutta juuri tässä Paavali tekee jotain hengellisesti suurta: hän ei käytä tätä oikeuttaan, ettei evankeliumin tielle asetettaisi mitään estettä.

Vaikka nämä sanat ovat Paavalin kirjoittamia, niiden syvin sisältö on Kristuksen mielen ilmoitusta. Jeesus tahtoo opettaa meille, että hänen valtakunnassaan oikeus ei ole korkein päämäärä — rakkaus on. Ihminen voi olla oikeassa, hänellä voi olla laillinen ja moraalinen oikeus johonkin, mutta silti hän voi luopua siitä rakkauden tähden, toisen pelastuksen tähden, evankeliumin etenemisen tähden.

Paavali ei halveksi aineellista tukea kirkon palvelijoille. Päinvastoin, hän osoittaa sen olevan oikeutettua ja Jumalan järjestyksen mukaista. Mutta hän tahtoo näyttää, että Kristuksen palvelija ei elä vaatimuksesta, vaan uhrista. Tässä näkyy Kristuksen oma tie: Herra olisi voinut vaatia ihmisiltä kaiken, mutta hän tyhjensi itsensä, tuli palvelijaksi ja antoi elämänsä maailman puolesta. Paavali jäljittelee tätä samaa itsensä tyhjentämisen tietä.

Tämä opettaa myös meille, että kirkon elämä ei saa rakentua kaupankäynnin hengelle. Evankeliumi ei ole tavara, armo ei ole myytävä hyödyke, eikä hengellinen palvelu saa muuttua itsekorotuksen välineeksi. Kaiken tulee tapahtua niin, että Kristus itse näkyy, ei palvelija.

Pyhä Johannes Krysostomos selittää, että Paavali puhuu oikeuksistaan juuri siksi, ettei kukaan luulisi hänen luopuneen niistä heikkoudesta tai siksi, ettei hänellä niitä olisi. Hänellä todella oli apostolinen oikeus saada elatuksensa seurakunnalta. Mutta hänen suuruutensa ilmenee siinä, että hän vapaaehtoisesti luopuu oikeastaan, jotta heikommat eivät loukkaannu ja jotta evankeliumi leviäisi esteettä.

Autuas Teofylaktos korostaa, että Paavali yhdistää tässä vanhan lain kuvat ja evankeliumin hengen. Härkä, jota ei saa sitoa puidessaan, osoittaa, että Jumala pitää oikeana työntekijän osallisuutta työnsä hedelmistä. Mutta vielä tärkeämpää on Teofylaktoksen mukaan apostolin sisäinen asenne: hän ei etsi omaansa, vaan toisten hyötyä.

Ambrosiaster puolestaan huomauttaa, että todellinen apostolisuus ei ilmene vallankäyttönä vaan kärsivällisyytenä, vaivannäkönä ja haluna kantaa kuormaa toisten puolesta. Tämä on isien mukaan todellisen paimenen tuntomerkki.

Ihmisen pelastuksen kannalta tämä kohta on hyvin voimakas. Se opettaa, ettei kristillinen elämä ole omien oikeuksien varjelemista, vaan sydämen kasvamista Kristuksen kaltaiseen rakkauteen. Pelastus merkitsee sitä, että ihminen oppii vähitellen luopumaan itsekeskeisyydestään. Hän ei enää kysy ensimmäisenä: “Mikä minulle kuuluu?”, vaan: “Mikä auttaa veljeäni pelastuksen tielle?”

Tämä ei tarkoita, että oikeudet olisivat arvottomia, vaan että rakkaus on niitä suurempi. Kodissa, seurakunnassa ja kaikissa ihmissuhteissa syntyy usein ristiriitoja juuri siitä, että pidämme kiinni omastamme. Paavali näyttää meille korkeamman tien: vapaaehtoisen luopumisen, joka ei synny alistumisesta vaan hengellisestä vapaudesta.

Tässä on myös kirkon palvelun suuri mitta. Jokainen, joka palvelee Kristusta — pappi, laulaja, opettaja, vanhempi, lähimmäinen — kutsutaan kysymään, rakennanko minä omaa kunniaani vai autanko toisia kohtaamaan Kristuksen? Pelastuksen tie avautuu siellä, missä ihminen suostuu tulemaan vähemmäksi, jotta Kristus tulisi suuremmaksi.

Siksi tämä  apostolinen sana kutsuu meitä uhrautuvaan rakkauteen. Se muistuttaa, että todellinen voima ei ole oikeuksien käyttämisessä, vaan kyvyssä luopua niistä Jumalan valtakunnan tähden. Tässä rakkaudessa on jo läsnä pelastuksen salaisuus, sillä se on Kristuksen oma elämä meissä.