1 Kor 10:23-28: Kaikki ei rakenna

Kaikki ei rakenna

1 Kor 10:23-28

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä epistolassa apostoli Paavali käsittelee kysymystä, joka ensi silmäyksellä näyttää arkiselta: mitä kristitty saa syödä, erityisesti silloin kun kyse on pakanallisessa ympäristössä myydystä tai tarjotusta ruoasta. Mutta tämän käytännöllisen kysymyksen alta nousee paljon syvempi hengellinen periaate. Paavali sanoo: “Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei rakenna.” Hän kehottaa olemaan etsimättä omaa etuaan, ja etsimään toisen parasta. Hän sallii syömisen vapaasti ilman jatkuvaa omantunnon tutkimista, mutta jos joku erityisesti ilmoittaa ruoan olevan epäjumalille uhrattua, silloin siitä tulee pidättäytyä toisen tähden.

Kristillinen vapaus ei ole itsekeskeistä oikeuksien käyttöä, vaan rakkautena toimivaa vapautta, joka arvioi kaiken sen mukaan, rakentaako se lähimmäistä ja varjeleeko se ihmistä epäjumalanpalveluksen sekä hengellisen vahingon tieltä.

Apostoli Paavali ottaa tässä esiin asian, joka saattaa tuntua pieneltä: mitä saa syödä ja missä tilanteessa. Mutta niin kuin usein, pyhissä kirjoituksissa, pienestä avautuu suuri. Kysymys ei lopulta ole ruoasta, vaan vapaudesta, rakkaudesta ja omastatunnosta. Jeesus tahtoi opettaa koko elämällään, ettei ihminen elä itselleen, vaan Jumalalle ja lähimmäiselleen. Siksi Paavali sanoo: “Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi.” Kristityn elämän mitta ei ole: “Saanko minä?”, vaan: “Mikä vie minua ja toista kohti pelastusta?”

Tämä on tärkeä ero. Langenneen ihmisen mieli kysyy ensimmäiseksi oikeuksiaan. Hengellinen ihminen kysyy ensimmäiseksi, mikä rakentaa.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Paavali ei kiellä vapautta, mutta hän puhdistaa sen itsekkyydestä. Vapaus ilman rakkautta muuttuu helposti lihallisuudeksi. Jeesus tahtoi opettaa, että todellinen vapaus ei ole kyky tehdä mitä tahansa, vaan kyky tehdä se, mikä on hyvää. Pelastuksen kannalta tämä merkitsee, ettei kristittyä johda mielihalu tai pelkkä sallittavuus, vaan rakkauden mukaisesti puhdistunut mieli.

Paavali lisää: “Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan toisen etua.” Tässä kuuluu suoraan Kristuksen henki. Hän ei etsinyt omaansa, vaan antoi itsensä maailman elämän puolesta.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että synnin juuri on itserakkaus, joka kääntää ihmisen sisäänpäin, pois Jumalasta ja lähimmäisestä. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastuksen tie kulkee tästä itseensä sulkeutumisesta ulos, kohti uhrautuvaa rakkautta. Pienikin arkinen valinta voi olla osa tätä hengellistä tietä.

Siksi Paavali sanoo, että torilta voi ostaa ja syödä kyselemättä liikoja, koska “Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on.” Luomakunta itsessään on Jumalan hyvä lahja.

Pyhä Basileios Suuri muistuttaa, ettei aine ole paha, vaan ihmisen väärä suhde siihen tekee siitä hengellisesti vaarallisen. Jeesus tahtoi opettaa, ettei kristinusko ole aineen halveksuntaa, vaan luomakunnan oikeaa käyttöä kiitollisuudessa ja pyhyydessä.

Mutta jos joku sanoo: “Tämä on epäjumalille uhrattua”, silloin Paavali käskee pidättäytyä. Miksi? Ei siksi, että ruoka olisi muuttunut itsessään saastaiseksi, vaan siksi, että toisen omatunto ja hengellinen tila tulevat nyt mukaan.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen ymmärtää tämän niin, että rakkaus asettaa toisinaan rajan omalle vapaudellemme. Jeesus tahtoi opettaa, ettei lähimmäisen pelastusta saa uhrata oman mukavuuden tai oikeuden nimissä. Jos oma vapauteni johtaa toisen harhaan, se ei enää ole Kristuksen mukaista vapautta.

Tämä apostolinen opetus on hyvin ajankohtainen. Meidänkin aikamme kysyy lakkaamatta: mikä on sallittua? Mutta kirkko kysyy syvemmin: mikä rakentaa, mikä puhdistaa sydäntä, mikä varjelee yhteyttä Jumalaan?

Sillä pelastus on juuri siinä, että ihminen oppii käyttämään vapauttaan Kristuksen mielen mukaan, ei omaa etuaan etsien, vaan lähimmäisen rakennukseksi, epäjumalista irrottautuen ja rakkaudessa vaeltaen, niin että koko elämä — myös pienimmät arkiset valinnat — suuntautuu kohti Jumalan valtakuntaa. Aamen.