1 Kor 10:12-22: Kiusaus, valvominen ja yksi pöytä

Kiusaus, valvominen ja yksi pöytä

1 Kor 10:12-22

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Epistola alkaa vakavalla kehotuksella: “Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” Apostoli Paavali ei tahdo herättää meissä pelkoa ilman toivoa, vaan nöyryyttä, joka varjelee sielua. Hän muistuttaa, että kiusaukset ovat todellisia, mutta Jumala on uskollinen. Hän ei salli meitä koeteltavan yli voimiemme, vaan antaa myös ulospääsyn tien. Tämä ulospääsy ei kuitenkaan ole kompromissi synnin kanssa, vaan pako epäjumalanpalveluksesta ja syvempi liittyminen Kristukseen.

Jeesus tahtoi opettaa, ettei ihminen voi palvella kahta herraa. Hän sanoi tämän rahan yhteydessä, mutta opetus koskee kaikkea sydämen jakautumista. Jumalan valtakunta ei ole lisä ihmisen elämään, vaan sen keskus. Jos ihminen yrittää olla yhtä aikaa Kristuksen ja epäjumalien pöydässä, hänen sydämensä repeää kahtia.

Paavali sanoo: “Paetkaa epäjumalanpalvelusta.” Hän ei kehota neuvottelemaan sen kanssa, tutkimaan sitä uteliaasti tai pitämään sitä harmittomana kulttuurisena tapana. Epäjumalanpalvelus on rakkauden väärä suunta. Se voi olla muinaisia alttareita, mutta myös nykyajan näkymättömiä jumalia: nautintoa, rahaa, valtaa, mainetta, omaa tahtoa tai jopa hengellistä ylpeyttä.

Apostoli siirtyy sitten eukaristian salaisuuteen: siunauksen malja on osallisuus Kristuksen vereen, ja leipä, jonka murramme, on osallisuus Kristuksen ruumiiseen. Koska on yksi leipä, me monet olemme yksi ruumis. Ehtoollinen ei siis ole vain yksityinen hengellinen lohdutus, vaan kirkollisen olemassaolon sydän. Meistä tulee sitä, mihin osallistumme.

Siksi Paavali kysyy vakavasti: voiko ihminen juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta? Ei voi. Osallisuus ei ole neutraalia. Se, minkä kanssa ihminen jakaa sydämensä, alkaa hallita häntä.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että Paavali puhuu kasteen ja ehtoollisen saaneille kristityille. Heidän vaaransa ei ole tietämättömyys, vaan huoleton itsevarmuus. Krysostomoksen mukaan Jumalan uskollisuus ei poista ihmisen vastuuta, vaan rohkaisee taisteluun: kiusauksessa ei tarvitse lannistua, mutta syntiä ei saa helliä.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että eukaristiassa emme saa pelkkää symbolia, vaan todellisen yhteyden Kristukseen. Kun osallistumme Herran ruumiista ja verestä, Kristuksen elämä alkaa vaikuttaa meissä. Mutta tämä lahja vaatii sydämen jakamattomuutta.

Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee epäjumalanpalveluksen sisäisenä tilana: mieli palvoo sitä, mihin se kiinnittyy intohimoisesti. Ihminen voi sanoa uskovansa Jumalaan, mutta jos hänen halunsa palvelevat himoja, hän elää sisäisesti vieraalla alttarilla.

Isien mukaan eukaristinen elämä ja epäjumalien palvelu ovat toisensa poissulkevia, koska Kristus tahtoo koko ihmisen parantaa.

Pelastuksen kannalta tämä epistolan teksti on kutsu eheään elämään. Jumala ei tahdo vain osaa meistä: sunnuntain rukousta, pientä hurskasta ajatusta tai ulkonaista tapaa. Hän tahtoo sydämen, ruumiin, mielen, ajan ja rakkauden — ei siksi, että Hän tarvitsisi niitä, vaan koska vain kokonaisena me voimme parantua.

Kiusauksessa meille annetaan tie ulos. Usein se tie on nöyrä pako: sulje ovi synniltä, katkaise side epäjumalaan, tule katumukseen, tunnusta heikkoutesi ja palaa Herran pöytään puhdistuvalla sydämellä.

Älkäämme jakako sydäntämme. Meillä on yksi malja, yksi leipä, yksi Herra ja yksi pelastus. Kun osallistumme Kristuksesta, tulkaamme myös Kristuksen omiksi elämässämme. Silloin Herran pöytä ei ole meille tuomioksi, vaan parantumiseksi, ykseydeksi ja iankaikkiseksi elämäksi. Aamen.