Room 10:11-11:2a: Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä

Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä

Room 10:11-11:2a

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä epistolassa pyhä Paavali tuo esille evankeliumin hämmästyttävän yleismaailmallisuuden ja samalla Israelin kutsumuksen surullisen draaman. Hän julistaa, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu, eikä Jumala tee eroa juutalaisen ja kreikkalaisen välillä. Mutta heti tämän jälkeen Paavali kysyy tuskallisesti, miksi kaikki eivät ole totelleet evankeliumia, ja päätyy lopuksi vakuuttamaan, ettei Jumala ole hylännyt kansaansa. Tässä kohdataan yhtä aikaa Jumalan avoin pelastustahto, ihmisen vastuu ja Jumalan uskollisuus liitolleen.

Pyhä Paavali lausuu yhden evankeliumin lohdullisimmista sanoista: “Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Tämä sana on lyhyt, mutta siinä avautuu koko kirkon lähetystehtävä ja koko ihmiskunnan toivo. Pelastus ei ole varattu harvoille, etuoikeutetuille tai oppineille. Se ei kuulu vain yhdelle kansalle, yhdelle kulttuurille eikä yhdelle historialliselle aikakaudelle. Se avautuu jokaiselle, joka kääntyy Kristuksen puoleen uskossa.

Jeesus halusi koko toiminnallaan opettaa juuri tätä. Hän tuli “Israelin kadonneiden lammasten” luo, mutta Hänen työnsä ei jäänyt Israelin rajoihin. Hän paransi sadanpäämiehen palvelijan, kohtasi samarialaisen naisen, ylisti kanaanilaisen naisen uskoa ja antoi opetuslapsilleen käskyn tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen. Kristuksessa Jumalan pelastusilmoitus murtaa rajoja, mutta ei hävitä Jumalan uskollisuutta alkuperäiselle kutsulleen.

Usko syntyy kuulemisesta. Paavali rakentaa ketjun, joka on koko kirkon elämän ytimessä: kuinka huutaa avuksi sitä, johon ei usko? Kuinka uskoa, ellei kuule? Kuinka kuulla ilman julistajaa? Tällä hän osoittaa, ettei pelastus ole yksityinen tunne, vaan liittyy Jumalan sanaan, apostoliseen saarnaan ja kirkon lähetettyyn todistukseen. Usko syntyy kuulemisesta, kun Kristuksen sana saavuttaa sydämen.

Mutta apostoli lisää myös kivuliaan totuuden: kaikki eivät totelleet evankeliumia. Tässä ei ole kyse siitä, että Jumalan sana olisi heikko, vaan siitä, että ihminen voi sulkea sydämensä. Israel oli kuullut, profeetat olivat puhuneet, laki oli valmistellut, mutta kaikki eivät ottaneet vastaan täyttymystä, kun se tuli Kristuksessa. Silti Paavali ei vaivu epätoivoon, vaan sanoo: “Ei Jumala ole hylännyt kansaansa.” Jumalan uskollisuus on suurempi kuin ihmisen uskottomuus.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että sana “jokainen” osoittaa evankeliumin universaalisuuden. Kukaan ei ole pelastuksen ulkopuolella syntyperänsä vuoksi. Samalla isät muistuttavat, ettei Herran nimeä huudeta avuksi vain huulilla, vaan uskossa, katumuksessa ja kuuliaisuudessa.

Isät näkevät Israelin tilanteessa myös hengellisen varoituksen kirkolle. Ei riitä, että on saanut ilmoituksen lähelle; ratkaisevaa on, avautuuko sydän uskossa. Jumala ei hylkää, mutta ihminen voi vastustaa.

Pelastuksen näkökulmasta tämä apostolinen sana on yhtä aikaa sekä lohduttava että vastuun asettava. Se lohduttaa, koska Kristuksen nimi on avoin kaikille. Kukaan ei ole niin kaukana, ettei voisi huutaa Häntä avuksi. Ei ole sellaista syntiä, heikkoutta tai vierautta, joka olisi Jumalan armon ulottumattomissa.

Mutta se myös muistuttaa, että pelastus ei tapahdu ilman uskoa, eikä usko elä ilman Jumalan sanan kuulemista. Siksi kirkon julistus, liturgia, rukous ja sakramentit eivät ole sivuasioita, vaan pelastuksen tien konkreettisia välineitä. Niissä Kristuksen sana yhä kuuluu.

Tämän päivän apostolisen kohdan ydin on siis tämä: Jumalan pelastus kuuluu kaikille, jotka huutavat avuksi Kristuksen nimeä; usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta; ja Jumala pysyy uskollisena, vaikka ihminen usein horjuu. Autuas on se, joka ei paaduta sydäntään, vaan kuulee, uskoo ja huutaa avuksi Herraa — sillä juuri siinä alkaa pelastuksen tie. Aamen.