Joh 6:35-39: Elämän leipä on Sana ja Ehtoollinen

Elämän leipä on Sana ja Ehtoollinen

Joh 6:35-39

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin jaksossa Kristus lausuu yhden koko Johanneksen evankeliumin syvimmistä ilmoituksista: ”Minä olen elämän leipä.” Hän ei sano vain antavansa leipää, vaan olevansa itse se leipä, jota ilman ihminen kuihtuu hengellisesti. Kansa oli etsinyt Häntä, koska oli saanut syödäkseen, mutta Herra johtaa heidän katseensa näkyvästä ravinnosta näkymättömään elämään. Hän paljastaa, että ihmisen syvin nälkä ei ole vatsan nälkä, vaan Jumalan nälkä; ja että Isä lähettää Pojan maailmaan, jotta yksikään Häneen uskova ei hukkuisi.

Kun Jeesus sanoo: ”Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan”, Hän ei lupaa helppoa elämää ilman murheita. Hän puhuu syvemmästä todellisuudesta: ihminen, joka löytää Kristuksen, löytää elämän lähteen. Maallinen leipä ylläpitää ruumista hetken, mutta Kristus ravitsee koko ihmisen iankaikkisuuteen.

Jeesus halusi opettaa, että usko ei ole etäistä Jumalan hyväksymistä, vaan tulemista Hänen luokseen. ”Tulla” ja ”uskoa” merkitsevät samaa liikettä: sydän lähtee pois omasta riittävyydestään ja suuntautuu Kristukseen. Ihminen lakkaa rakentamasta elämäänsä katoavan varaan ja alkaa elää Pojasta, jonka Isä on lähettänyt.

Samalla Kristus paljastaa pelastuksen varmuuden: ”Sitä, joka minun luokseni tulee, minä en aja pois.” Tämä on lohdullinen sana jokaiselle katuvalle. Herra ei torju sitä, joka tulee köyhänä, haavoittuneena ja syntiensä painamana. Hän on tullut tekemään Isän tahdon, ja Isän tahto on, ettei yksikään Hänelle annetuista joutuisi kadotukseen, vaan että Kristus herättäisi hänet viimeisenä päivänä.

Pyhät isät näkivät tässä kohdassa sekä uskon että pyhän Ehtoollisen salaisuuden. Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että Kristus on elämän leipä, koska Hänessä ihmisluonto on yhdistynyt Jumalan elämään. Hän ei anna meille vain opetusta, vaan oman jumalinhimillisen elämänsä. Siksi se, joka liittyy Kristukseen uskossa ja Ehtoollisessa, saa lääkkeen kuolevaisuutta vastaan.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa Kristuksen lempeyttä sanoissa: ”Minä en aja pois.” Herra tietää ihmisen heikkouden, mutta Hän ei käytä sitä syynä hylkäämiseen. Hän kutsuu ihmistä katumukseen, ei epätoivoon. Krysostomoksen mukaan Kristus ei tullut maailmaan tuomitakseen katuvia, vaan nostaakseen heidät Isän luo.

Isät ymmärsivät myös, että Kristuksen lupaus viimeisen päivän ylösnousemuksesta ei koske vain sielun lohdutusta, vaan koko ihmisen pelastusta. Jumala ei pelasta meitä henkisinä varjoina, vaan herättää ruumiimmekin kirkastettuun elämään. Elämän leipä valmistaa ihmistä ylösnousemukseen.

Tämä evankeliumin kohta on meille pelastukseksi, koska se paljastaa, mihin olemme asettaneet nälkämme. Me tavoittelemme paljon sellaista, mikä voi hetkeksi täyttää, mutta ei voi pelastaa: onnistumista, hyväksyntää, mukavuutta, hallinnan tunnetta. Ne voivat olla lahjoja, mutta niistä tulee vankiloita, jos odotamme niiltä iankaikkista elämää.

Kristus sanoo meille tässä: tule minun luokseni. Tämä tuleminen tapahtuu rukouksessa, katumuksessa, evankeliumin kuulemisessa ja ennen kaikkea pyhässä Ehtoollisessa. Liturgiassa elämän leipä annetaan meille, ei palkkiona vahvoille, vaan lääkkeenä sairaille ja elämänä kuolevaisille.

Älkäämme siis pelätkö tulla Kristuksen luo. Hän ei aja pois katuvaa, ei murtunutta eikä sitä, joka vasta opettelee uskomaan. Hän ottaa vastaan, ravitsee ja varjelee. Ja Hänen lupauksensa kantaa yli kuoleman rajan: Hän herättää meidät viimeisenä päivänä. Tämä on meidän toivomme, ruokamme ja pelastuksemme. Aamen.