Joh 14:1-11a: Poika ilmoittaa Isän ja parantaa ihmisen

Poika ilmoittaa Isän ja parantaa ihmisen

Joh 14:1-11a

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumissa Kristus puhuu opetuslapsilleen jäähyväispuheessaan: ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” Nämä sanat lausutaan hetkenä, jolloin risti on jo lähellä, Juudas on lähtenyt pimeään ja opetuslasten maailma alkaa horjua. Herra ei lupaa heille helppoa tietä, vaan antaa jotakin suurempaa: yhteyden Isään Hänen kauttaan.

Jeesus haluaa opettaa, että pelastus ei ole vain oikean suunnan löytämistä, vaan yhteyttä Häneen itseensä. Tuomas sanoo: ”Herra, emme tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Kristus vastaa sanoilla, jotka ovat koko evankeliumin sydän: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Tie ei siis ole ensisijaisesti sääntöjen järjestelmä, eikä totuus ole vain ajatus, eikä elämä vain biologista olemassaoloa. Kristus itse on tie, koska Hän yhdistää langenneen ihmisen Isään. Hän on totuus, koska Hänessä Jumala ilmoittaa itsensä täydellisesti. Hän on elämä, koska Hänessä kuolema menettää valtansa.

Kun Filippos pyytää: ”Herra, näytä meille Isä”, Kristus vastaa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Tämä ei tarkoita, että Poika ja Isä olisivat sama persoona, vaan että Pojassa loistaa sama jumalallinen olemus, tahto ja kirkkaus. Poika on Isän täydellinen kuva, ei luotu kuva, vaan iankaikkisesti syntynyt Jumala Jumalasta.

”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.” Kristus ei puhu vain paikasta kuoleman jälkeen, vaan osallisuudesta Jumalan elämään. Hän menee valmistamaan meille sijaa ristinsä, ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa kautta. Hän avaa ihmiselle sen kodin, josta synti oli meidät vieraannuttanut.

Pyhä Athanasios Suuri näki tässä kohdassa vahvan todistuksen Pojan jumaluudesta. Jos Kristus olisi vain luotu olento, Hän ei voisi sanoa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Vain todellinen Jumala voi ilmoittaa Jumalan.

Pyhä Basileios Suuri opetti, että Poika on Isän täydellinen kuva. Kuten valo säteilee valosta, niin Poika on Isästä ilman eroa jumaluudessa. Siksi Kristuksen tunteminen ei vie meitä pois Isästä, vaan juuri Isän luo.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen korosti, että Kristus on tie ihmisyytemme kautta ja elämä jumaluutensa kautta. Hän tuli ihmiseksi, jotta meillä olisi pääsy Jumalan luo ei kaukaa katsellen, vaan Häneen yhdistettyinä.

Isät ymmärsivät myös ”monet asuinsijat” hengellisenä lupauksena: Jumalan valtakunnassa on tilaa jokaiselle, mutta jokainen vastaanottaa kirkkauden oman puhdistumisensa ja rakkautensa mukaan. Yksi on Isän koti, mutta lahjat ja osallisuuden syvyys ovat moninaiset.

Sydämemme on usein levoton. Etsimme varmuutta ihmisistä, terveydestä, rahasta, mielipiteistä ja omasta onnistumisestamme. Mutta mikään luotu ei voi olla tie Isän kotiin.

Kristus ei sano: ”Minä näytän tien”, vaan: ”Minä olen tie.” Siksi pelastus alkaa siitä, että lakkaamme etsimästä elämää Hänen ohitseen. Rukouksessa astumme tielle. Katumuksessa palaamme totuuteen. Ehtoollisessa otamme vastaan elämän.

Liturgiassa Isän koti avautuu jo nyt. Me emme ole orpoja emmekä kodittomia, vaan Kristuksen kautta Isän lapsia. Älköön siis sydämemme olko levoton. Pitäkäämme kiinni Hänestä, joka on tie eksyneille, totuus pimeydessä ja elämä kuoleman varjossa. Aamen.