Lk 24:36-53: Ylösnousemus on todellinen ja ruumiillinen

Ylösnousemus on todellinen ja ruumiillinen

Lk 24:36-53

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kohdassa ylösnoussut Kristus seisoo opetuslastensa keskellä ja lausuu: ”Rauha teille.” Nämä sanat eivät ole tavallinen tervehdys, vaan uuden luomisen alku. Opetuslapset ovat peloissaan, hämmentyneitä ja luulevat näkevänsä hengen. Herra ei jätä heitä epämääräisen hengellisyyden varaan, vaan näyttää kätensä ja jalkansa, pyytää heitä koskettamaan itseään ja syö heidän nähtensä. Näin Hän opettaa, että ylösnousemus ei ole ajatus, tunne tai vertauskuva, vaan koko ihmisen pelastus.

Jeesus haluaa opettaa opetuslapsilleen, että Hän on sama Herra, joka kärsi ristillä, mutta nyt kirkastettuna. Haavat eivät ole kadonneet, vaan niistä on tullut voiton merkkejä. Hänellä on ruumis, mutta ruumis ei ole enää kuoleman vallan alainen. Kristus ei pelasta vain sielua jostakin ruumiin vankilasta, vaan parantaa koko ihmisyyden.

Siksi Hän avaa opetuslasten ymmärryksen käsittämään kirjoitukset. Laki, profeetat ja psalmit todistavat Hänestä: Messiaan tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista. Kristuksen risti ei ollut epäonnistuminen, vaan Jumalan pelastussuunnitelman täyttymys. Ylösnousemus ei poista ristiä, vaan paljastaa sen merkityksen.

Herra antaa myös tehtävän: parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava kaikille kansoille. Ylösnousemus ei jää suljetun huoneen lohdutukseksi. Se muuttuu apostoliseksi todistukseksi. Mutta ennen lähtöä heidän on odotettava Voimaa korkeudesta. Kirkon tehtävä ei synny ihmisen rohkeudesta, vaan Pyhän Hengen lahjasta.

Lopuksi Kristus vie heidät lähelle Betaniaa, siunaa heitä ja erkanee heistä nousten taivaaseen. Opetuslapset eivät palaa surullisina, vaan suuresti iloiten. Miksi? Koska Kristuksen taivaaseenastuminen ei merkitse hylkäämistä, vaan ihmisluonnon korottamista Jumalan yhteyteen.

Pyhä Ignatios Antiokialainen korosti voimakkaasti, että Kristus todella kärsi ja todella nousi ruumiillisesti. Tämä oli välttämätöntä, sillä jos ylösnousemus olisi vain näennäinen, myös pelastuksemme olisi näennäinen.

Pyhä Athanasios Suuri opettaa, että Sana tuli ihmiseksi, jotta ihmisluonto parannettaisiin sisältäpäin. Kristus ottaa sen, mikä on meidän, ja antaa meille sen, mikä on Hänen: elämän, katoamattomuuden ja yhteyden Isään.

Pyhä Gregorios Teologi ilmaisi asian näin: se, mitä Kristus ei olisi ottanut omakseen, jäisi parantamatta. Mutta Hän otti koko ihmisyytemme, ruumiin ja sielun, ja siksi koko ihminen kutsutaan ylösnousemukseen.

Isät näkivät taivaaseenastumisessa suuren ilon: meidän lihamme, meidän ihmisluontomme, istuu Kristuksessa Isän oikealla puolella. Tämä on ihmisen todellinen kutsumus.

Tämä evankeliumi kohtaa meidät siellä, missä opetuslapset olivat: pelossa, epäilyksessä ja suljettujen ovien takana. Kristus ei tule moittimaan ensin, vaan sanoo: ”Rauha teille.” Hänen rauhansa ei ole ongelmien puuttumista, vaan Hänen läsnäolonsa kuoleman voittajana.

Meitä kutsutaan koskettamaan Kristusta uskossa: rukouksessa, katumuksessa, evankeliumin kuulemisessa ja ennen kaikkea pyhässä Ehtoollisessa. Liturgiassa ylösnoussut Herra tulee keskellemme ja antaa meille ruumiinsa ja verensä, jotta meidänkin ruumiimme ja sielumme parantuisivat.

Älkäämme siis eläkö kuin kuolema olisi viimeinen sana. Kristus on noussut, Hän siunaa Kirkkoaan, ja Hänessä meidän ihmisyytemme on jo nostettu taivaaseen. Siksi palaamme maailmaan iloiten, todistaen parannusta, anteeksiantoa ja elämää kaikille kansoille. Aamen.