Lk 18:18-27: Käskyjen täyttymys on rakkauden vapaus

Käskyjen täyttymys on rakkauden vapaus

Lk 18:18-27

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Evankeliumissa rikas hallitusmies tulee Kristuksen luo ja kysyy: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että perisin iankaikkisen elämän?” Kysymys on oikea, jopa pyhä. Mutta Kristus ei vastaa vain sanoihin; Hän paljastaa kysyjän sydämen. Mies on pitänyt käskyt nuoruudestaan asti, mutta yksi asia sitoo häntä: omaisuus. Herra sanoo: ”Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule, seuraa minua.” Mies tulee murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas. Näin evankeliumi näyttää meille, että pelastuksen este ei ole vain syntiset teot, vaan se, mihin sydän on kiinnittynyt.

Jeesus ei halveksi käskyjä. Hän muistuttaa miehelle: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista väärin, kunnioita isääsi ja äitiäsi. Käskyt ovat Jumalan antama tie, joka varjelee ihmistä tuholta. Mutta Kristus osoittaa, että käskyjen ulkoinen pitäminen ei vielä merkitse sydämen täydellistä vapautta.

Rikas mies ei ollut julkinen syntinen. Hän oli kunniallinen ja uskonnollinen. Silti hänen sydämensä oli vangittu. Omaisuus ei ollut hänellä vain käytössä; se oli alkanut omistaa hänet. Siksi Kristus ei anna hänelle yleistä moraaliohjetta, vaan henkilökohtaisen lääkkeen. Hän koskettaa juuri sitä kohtaa, jossa miehen vapaus puuttuu.

Kun Herra sanoo, että rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan ja että kamelin on helpompi mennä neulansilmästä, Hän ei opeta epätoivoa, vaan hengellistä realismia. Ihminen ei voi omin voimin irrottaa sydäntään epäjumalista. Siksi kuulijat kysyvät: ”Kuka sitten voi pelastua?” Kristuksen vastaus on evankeliumin ydin: ”Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista.”

Pyhät isät näkivät tässä kertomuksessa sielun diagnoosin. Pyhä Johannes Krysostomos opetti, ettei Kristus vihaa rikkaita, vaan rahanhimoa. Rikkaus itsessään voi olla palvelija, mutta sydämessä siitä tulee helposti tyranni. Se lupaa turvaa, mutta synnyttää pelkoa; se lupaa vapautta, mutta lisää huolta. Rikkaus on vaarallinen, kun siitä tulee turva.

Pyhä Basileios Suuri muistutti, että omaisuus on Jumalan meille uskoma laina. Se, mitä meillä on yli tarpeen, on tarkoitettu lähimmäisen puutteen lievittämiseen. Kun Kristus käskee jakamaan köyhille, Hän ei riistä ihmiseltä elämää, vaan palauttaa hänet rakkauteen. Köyhästä tulee rikkaalle pelastuksen opettaja, koska hänen kauttaan rikas voi vapautua itsekkyydestä.

Isät korostivat myös, että ”yksi sinulta puuttuu” voi tarkoittaa jokaiselle eri asiaa. Toiselle se on raha, toiselle maine, nautinto, katkeruus, oma tahto tai tarve hallita. Kristus näkee siis sen yhden siteen, jota emme itse halua nähdä.

Meidän pelastuksemme kannalta tämä evankeliumi kysyy: mikä tekee minut murheelliseksi, jos Kristus pyytää luopumaan siitä? Juuri siinä voi olla sydämeni epäjumala. Anna Kristuksen koskettaa sidettäsi

Älkäämme lähestykö Kristusta vain kysyen, miten voisimme säilyttää kaiken entisen ja saada lisäksi iankaikkisen elämän. Pelastus ei ole lisäosa mukavaan elämään, vaan sydämen vapautuminen Kristukselle.

Ihmiselle tämä on mahdotonta. Me emme omin voimin paranna itseämme. Mutta Jumalalle kaikki on mahdollista. Siksi tulkaamme katumuksessa, ehtoollisessa, rukouksessa ja almujen antamisessa Kristuksen eteen. Antakaamme Hänen nimetä se, mikä meiltä puuttuu, ja vapauttaa meidät. Silloin menetys muuttuu aarteeksi, luopuminen vapaudeksi ja Kristuksen seuraaminen iankaikkisen elämän tieksi. Aamen.