Lk 2:20-21, 40-52: Minun tulee olla Isäni luona

Minun tulee olla Isäni luona

Lk 2:20-21, 40-52

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kertomuksessa paimenet palaavat ylistäen Jumalaa kaikesta, mitä olivat nähneet ja kuulleet, lapsi ympärileikataan kahdeksantena päivänä ja hän saa nimekseen Jeesus. Sitten Luukas siirtyy kuvaamaan, kuinka lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen yllään. Huipennuksena on kertomus kaksitoistavuotiaasta Jeesuksesta temppelissä: hän jää Jerusalemiin vanhempiensa tietämättä, istuu opettajien keskellä kuunnellen ja kysellen, ja kaikki ihmettelevät hänen ymmärrystään. Lopulta hän sanoo Marialle ja Joosefille: “Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Silti hän lähtee heidän kanssaan Nasaretiin ja on heille alamainen.

Jeesuksen ihmiseksi tuleminen on todellista ja kokonaisvaltaista, mutta samalla hänen persoonansa salaisuus ylittää kaiken inhimillisen mittapuun: hän on sekä kasvava lapsi että iankaikkisen Isän Poika, joka pyhittää ihmiselämän kaikki vaiheet kuuliaisuudella, viisaudella ja yhteydellä Isään.

Tämä evankeliumi avaa meille hiljaisen mutta hyvin syvän näkymän Kristuksen lapsuuteen. Me näemme lapsen, joka ympärileikataan lain mukaan, joka kasvaa, vahvistuu ja varttuu viisaudessa. Ja samalla me näemme jotakin, mikä murtaa kaikki tavalliset käsityksemme lapsuudesta: kaksitoistavuotias Jeesus istuu temppelissä opettajien keskellä, kuuntelee, kyselee ja hämmästyttää kaikkia ymmärryksellään. Jeesus tahtoi opettaa, ettei hänen ihmiseksi tulemisensa ollut näennäistä. Hän todella tuli lapseksi, todella kasvoi ja todella eli ihmiselämän vaiheet. Mutta samalla hän tahtoi paljastaa, että hänen elämänsä keskus ei ole vain maanpäällinen perhe tai inhimillinen kehitys, vaan ikuinen suhde Isään.

Kun Jeesus sanoo: “Minun tulee olla Isäni luona,” hän ilmaisee ensimmäisen kerran Luukkaan evankeliumissa oman jumalallisen identiteettinsä.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opettaa, että tässä Kristus ei hylkää Joosefia ja Mariaa, vaan asettaa kaiken oikeaan järjestykseen: hänen ihmisyytensä on todellinen, mutta hänen persoonansa alkuperä on Isässä. Jeesus tahtoi opettaa, että jokainen hänen tekonsa lähtee yhteydestä Isän tahtoon. Tämä on myös kristillisen elämän malli: ihminen ei löydä itseään sulkeutumalla omaan maailmaansa, vaan suuntautumalla kohti Jumalaa.

Silti evankeliumi kertoo heti perään jotakin hyvin koskettavaa: Jeesus lähti heidän kanssaan Nasaretiin ja oli heille alamainen.

Pyhä Johannes Krysostomos näkee tässä suuren opetuksen nöyryydestä. Hän, joka on viisauden Herra, alistuu vanhemmilleen. Hän, joka on antanut lain, täyttää lain. Jeesus tahtoi opettaa, ettei kuuliaisuus ole alempiarvoisuutta, vaan rakkauden järjestystä. Tässä Kristus pyhittää perhe-elämän, kasvamisen, arjen ja hiljaisen kuuliaisuuden.

Isät ovat usein pysähtyneet myös siihen, että Maria säilytti kaiken tämän sydämessään.

Pyhä Ambrosius opettaa, että Jumalan salaisuuksia ei aina ymmärretä heti, vaan niitä kannetaan uskossa, kunnes ne vähitellen kirkastuvat. Jeesus tahtoi opettaa, että hengellinen ymmärrys kasvaa nöyrässä mietiskelyssä, ei kiireisessä hallitsemisen halussa.

Pelastuksen kannalta tämä evankeliumi on hyvin tärkeä, koska se osoittaa, että Kristus ei pelasta ihmistä ulkopuolelta, vaan sisältäpäin, ottamalla osakseen koko ihmiselämän kaaren. Lapsuus, nuoruus, kasvu, oppiminen, kuuliaisuus, perhe-elämä, rukous ja Isän etsiminen — kaikki nämä tulevat hänen kauttaan pyhitetyiksi.

Pyhä Gregorios Naziansilainen lausuu tunnetusti: mikä ei ole omaksuttu, sitä ei ole parannettu. Siksi juuri se, että Kristus todella eli ihmiselämän, on meidän toivomme perusta.

Tämä opetus kutsuu meitä kysymään, missä meidän sydämemme todella on. Etsimmekö mekin Isän tahtoa, vai kadotammeko Kristuksen elämämme meluun?

Sillä pelastus on juuri siinä, että Jumalan Poika tulee osalliseksi koko ihmiselämästämme, pyhittää sen kuuliaisuudellaan Isälle ja vetää meidätkin siihen samaan lapsenomaiseen mutta syvään yhteyteen, jossa ihminen löytää todellisen viisautensa, kotinsa ja iankaikkisen elämänsä. Aamen.