Lk 2:22-40: Minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi

Minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi

Lk 2:22-40

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumin kertomuksessa Jumalansynnyttäjä Maria ja vanhurskas Joosef tuovat Jeesus-lapsen temppeliin Mooseksen lain mukaisesti. He tulevat täyttämään lain vaatimuksen, mutta samalla tapahtuu jotakin äärettömästi suurempaa: lain Antaja itse tuodaan temppeliin. Siellä vanhurskas Simeon, Pyhän Hengen johdattamana, ottaa lapsen syliinsä ja tunnustaa hänessä Jumalan pelastuksen: “Minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi.” Hän kutsuu Jeesusta valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi Israelille. Samalla Simeon lausuu myös profetian rististä: tämä lapsi on pantu monen lankeemukseksi ja nousemukseksi, ja miekka on lävistävä Marian sielun. Myös naisprofeetta Hanna ylistää Jumalaa ja puhuu lapsesta kaikille lunastusta odottaville.

Jeesus tahtoi opettaa jo varhaisessa elämässään, että hän ei tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen, että hän on koko maailman pelastus eikä vain yhden kansan toivo, ja että hänen pelastava läsnäolonsa tuo samalla sekä lohdutuksen että ratkaisevan kriisin: ihminen joko ottaa hänet vastaan uskossa tai torjuu hänet; pelastuksen kannalta ratkaisevaa on tunnistaa Kristuksessa Jumalan pelastus ja tulla hänen kohtaamisessaan puhdistetuksi, valaistuksi ja uudistetuksi.

Tämä evankeliumi on ulkonaisesti hyvin hiljainen. Nuori äiti ja vanhurskas Joosef tuovat lapsen temppeliin. Ei ole ulkoista loistoa, ei kuninkaallista saattoa, ei maailman huomionosoituksia. Ja kuitenkin juuri tässä hiljaisessa hetkessä tapahtuu koko maailmanhistorian käänne: Jumalan Poika, joka tuli ihmiseksi meidän tähtemme, astuu temppeliin. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan pelastus ei tule ihmisen kunnian muodossa, vaan nöyryydessä, kuuliaisuudessa ja salatussa pyhyydessä.

Maria ja Joosef täyttävät lain määräykset.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen huomauttaa, ettei Kristus itse tarvinnut puhdistusta, sillä hän on puhdas ja pyhä luonnostaan. Silti hän alistuu lain alle, jotta hän voisi täyttää sen meidän puolestamme. Jeesus tahtoi opettaa, ettei pelastus tapahdu lain hylkäämisen kautta, vaan siten, että hän itse vie lain tarkoituksen täyttymykseen. Hän astuu meidän asemaamme, jotta voisi nostaa meidät omaan yhteyteensä.

Simeon on tämän evankeliumin suuri todistaja. Hän odottaa Israelin lohdutusta, mutta Pyhän Hengen valaisemana hän näkee lapsessa enemmän kuin Israelin kansallisen toivon. Hän näkee hänessä Jumalan pelastuksen, valkeuden pakanoille ja kirkkauden Israelille.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että Simeonin silmät eivät nähneet vain lasta, vaan lihaksi tulleen Sanan. Jeesus tahtoi opettaa, että hän ei tullut vain yhdelle kansalle, vaan koko ihmiskunnalle. Pelastus ei ole etninen etuoikeus, vaan Jumalan lahja kaikille, jotka ottavat Kristuksen vastaan.

Mutta Simeonin profetia ei jää lohdutukseen. Hän sanoo, että tämä lapsi on pantu monen lankeemukseksi ja nousemukseksi.

Pyhä Ambrosius ymmärtää tämän niin, että Kristus paljastaa sydämet: ylpeä kompastuu häneen, nöyrä nousee hänen kauttaan. Jeesus tahtoi opettaa, ettei hänen tulemisensa jätä ketään neutraaliksi. Hänen läsnäolonsa tuo kriisin, koska valo paljastaa, mitä sydämessä on. Pelastuksen kannalta tämä on ratkaisevaa: ihmisen on suostuttava siihen, että Kristus tuomitsee hänen pimeytensä, jotta hän voisi myös parantaa sen.

Simeon sanoo myös Marialle, että miekka lävistää hänen sielunsa.

Pyhä Efraim Syyrialainen näkee tässä ennakoinnin rististä: se lapsi, jota nyt kannetaan syliin, tullaan kerran nostamaan ristille. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei toteudu ilman kärsimystä, vaan juuri sen kautta. Jumalan kirkkaus ilmestyy rakkaudessa, joka menee loppuun asti.

Ja lopulta Hanna puhuu lapsesta kaikille lunastusta odottaville. Näin kirkko oppii, ettei Kristusta voi kohdata omistamatta häntä vain itselleen; hänestä on myös todistettava.

Pyhä Maksimos Tunnustaja muistuttaa, että se, joka todella kohtaa Kristuksen, muuttuu itsekin eläväksi todistajaksi.

Tämän evankeliumin sanoma on meille sama kuin Simeonille: Kristus on meidän autuutemme. Mutta hänet on myös otettava vastaan uskon käsivarsin, nöyrästi ja valmiina siihen, että hänen valonsa paljastaa meissä kaiken.

Pelastus on juuri siinä, että ihminen kohtaa Kristuksessa Jumalan pelastuksen, antaa hänen valonsa puhdistaa sydämensä ja suostuu kulkemaan hänen kanssaan myös ristin kautta, jotta voisi päästä osalliseksi siitä elämästä ja valosta, joka ei koskaan sammu. Aamen.