Mt 9:36-10:8: Hän näki heidät ja armahti heitä

Hän näki heidät ja armahti heitä

Mt 9:36-10:8

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä evankeliumikohdassa Kristus paljastaa sekä Jumalan sydämen ihmistä kohtaan että kirkon tehtävän maailmassa: Hän näkee kansan “uupuneena ja nääntyneenä niin kuin lampaat ilman paimenta”, tuntee heitä kohtaan syvää laupeutta, kutsuu apostolit ja lähettää heidät parantamaan, puhdistamaan ja julistamaan taivasten valtakunnan tuloa. Tämä ei ole vain kertomus kahdentoista lähettämisestä, vaan ilmoitus siitä, miten pelastus tulee maailmaan.

Pyhä Matteus kertoo, että nähdessään kansanjoukot Jeesuksen kävi heitä sääliksi, sillä he olivat “uupuneita ja nääntyneitä niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” Nämä sanat avaavat meille Kristuksen sydämen. Hän ei katso ihmistä kylmästi, etäältä eikä tuomiten, vaan laupiaasti. Hän näkee ulkoisten kasvojen taakse: synnin haavat, eksymyksen pimeyden, pelon, sairauden, hengellisen hajanaisuuden. Ja juuri siksi Hän sanoo opetuslapsilleen: “Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.” Sitten Hän kutsuu kaksitoista apostolia, antaa heille vallan saastaisia henkiä vastaan, vallan parantaa tauteja, ja lähettää heidät julistamaan: “Taivasten valtakunta on tullut lähelle.”

Kristus halusi opettaa, että ihmisen perustila ilman Jumalaa on eksyneisyys. Lammas ilman paimenta ei löydä tietä, ei suojele itseään eikä osaa parantaa haavojaan. Näin on myös langenneen ihmisen laita. Hän voi olla ulkoisesti voimakas, oppinut tai menestyvä, mutta sisimmässään silti eksyksissä. Jeesus ilmoittaa olevansa se hyvä Paimen, joka ei vain neuvo laumaa kaukaa, vaan itse etsii, kokoaa ja kantaa sen.

Herra opettaa, että pelastus ei ole abstrakti oppi, vaan konkreettinen Jumalan valtakunnan läsnäolo. Siksi apostolien tehtävään kuuluu yhtä aikaa julistus ja parantaminen. Heidän tulee saarnata, mutta myös eheyttää; opettaa, mutta myös vapauttaa. Tämä osoittaa, että Kristuksen tuoma pelastus koskee koko ihmistä: sielua, ruumista, yhteisöä ja koko elämää.

Miten pyhät isät ovat tämän ymmärtäneet?

Pyhät isät ovat lukeneet tämän kohdan ennen kaikkea Kristuksen paimenuuden ja apostolisen palvelun valossa. Pyhä Johannes Krysostomos huomauttaa, ettei Jeesus lähetä apostoleja ylpeyteen, vaan osallisuuteen omasta laupeudestaan. Ensin Kristus itse säälii kansaa, sitten Hän antaa opetuslapsille osan omasta tehtävästään. Apostolinen virka ei siis ole valtaa maailmallisessa mielessä, vaan rakkautta, joka kantaa toisten heikkoutta.

Isät korostavat myös, että sairaudet ja saastaiset henget kuvaavat sekä näkyviä että näkymättömiä siteitä. Ihminen tarvitsee parantumista synnin, himojen ja demonisen eksytyksen vallasta. Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen näkee apostolien lähettämisessä kirkon lähetystehtävän alun: Kristuksen työ jatkuu Hänen ruumiissaan, kirkossa, jossa sama armo vaikuttaa sanassa, sakramenteissa ja pyhien rukouksissa.

Pelastuksen näkökulmasta tämän päivän evankeliumi on hyvin lohdullinen. Se kertoo, ettei ihminen pelastu siksi, että hän itse löytää tiensä täydellisesti Jumalan luo, vaan siksi, että Kristus näkee hänet, armahtaa häntä ja tulee häntä etsimään. Pelastus alkaa Jumalan laupeudesta, ei ihmisen ansiosta.

Mutta samalla tämä kohta on myös kutsu kirkolle. Jos Kristus näkee maailman eksyneenä laumana, kirkko ei saa sulkeutua itseensä. Sen on julistettava valtakuntaa, hoidettava haavoja, kannettava heikkoja ja johdatettava ihmisiä kohti todellista Paimenta. Jokainen pappi, jokainen paimen, jokainen kristitty on kutsuttu heijastamaan jotakin tästä Kristuksen laupeudesta.

Tämän evankeliumin ydin on siis tämä: Kristus ei tullut maailmaan vain antamaan opetusta, vaan kokoamaan hajonneen ihmiskunnan, parantamaan sen haavat ja johtamaan sen Isän kotiin. Apostolit lähetettiin tätä varten, kirkko elää tätä varten, ja jokaisen ihmisen pelastus toteutuu siinä, että hänet löydetään, parannetaan ja liitetään takaisin Hyvän Paimenen laumaan. Aamen.