Mt 6:14-21: Missä on sinun aarteesi, siellä on myös sinun sydämesi
Missä on sinun aarteesi, siellä on myös sinun sydämesi
Mt 6:14-21
✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Tässä lyhyessä, mutta hengellisesti hyvin merkittävässä kohdassa Herra Jeesus liittää yhteen kolme asiaa, jotka näyttävät ensi silmäyksellä eri teemoilta, mutta kuuluvat syvästi yhteen: anteeksiantamus, paasto ja aarteen paikka. Hän sanoo, että jos me annamme toisille anteeksi, myös taivaallinen Isä antaa meille anteeksi; hän opettaa, ettei paastoa tule harjoittaa synkällä näyttävyydellä, vaan salassa Isän edessä; ja hän päättää opetuksen sanoihin: “Missä on sinun aarteesi, siellä on myös sinun sydämesi.” Jeesus tahtoi opettaa, että ihmisen sisin suunta ratkaisee kaiken: se, joka pitää kiinni katkeruudesta, ihmiskunniasta tai maallisesta omistamisesta, sitoo sydämensä katoavaan; mutta se, joka oppii armahtamaan, paastoamaan nöyrästi ja kokoamaan aarteen taivaaseen, puhdistuu vähitellen Jumalan valtakunnan kansalaiseksi.
Pelastus merkitsee sydämen vapautumista katkeruudesta, turhamaisuudesta ja kiintymyksestä katoavaan, jotta ihminen voisi elää Isän yhteydessä ja tulla osalliseksi taivaallisesta elämästä.
Tämä evankeliumi puhuu suoraan sydämestä. Jeesus ei keskity ulkoisiin tekoihin, vaan menee siihen paikkaan, jossa ihminen todella joko avautuu Jumalalle tai sulkeutuu häneltä. Hän puhuu anteeksiantamisesta, paastosta ja aarteesta, koska nämä kaikki paljastavat, mitä me oikeasti rakastamme. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastuksen kysymys ei ole vain siinä, mitä ihminen tekee, vaan siinä, mihin hänen sydämensä on kiinnittynyt.
Ensiksi Herra puhuu anteeksiantamisesta: “Jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi.” Tämä ei tarkoita, että me ansaitsisimme Jumalan anteeksiannon omalla hyvyydellämme.
Pyhä Johannes Krysostomos selittää, että Kristus osoittaa tässä sydämen lain: se, joka sulkee itsensä armolta veljeään kohtaan, sulkee itsensä myös armon vastaanottamiselta Jumalalta. Jeesus tahtoi opettaa, ettei pelastus voi juurtua katkeruuteen. Ihminen ei voi pyytää armoa Isältä ja samalla kieltäytyä armahtamasta lähimmäistään. Pelastuksen kannalta tämä on ratkaisevaa, sillä anteeksiantamattomuus sitoo ihmisen menneisyyteensä ja tekee sydämen kovaksi.
Sitten Jeesus puhuu paastosta. Hän kehottaa olemaan synkistelemättä eikä näyttämään ihmisille paastoavalta.
Pyhä Basileios Suuri opettaa, että todellinen paasto ei ole vain ruoasta pidättäytymistä, vaan pahan karttamista, kielen hillitsemistä, vihan torjumista ja sydämen nöyrtymistä. Jeesus tahtoi opettaa, että paasto menettää voimansa, jos siitä tulee hengellisen ylpeyden näyttämö. Paaston tarkoitus ei ole tehdä meistä vaikuttavia toisten silmissä, vaan köyhiä hengessä Jumalan edessä. Pelastuksen näkökulmasta paasto on lääke itserakkauteen: se murtaa omahyväisyyttä ja opettaa ihmistä elämään lahjana saadun varassa.
Lopuksi Jeesus sanoo: “Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle… vaan kootkaa aarteita taivaaseen.”
Pyhä Maksimos Tunnustaja näkee tässä koko askeettisen elämän ytimen: sydän tulee sen kaltaiseksi, mihin se kiinnittyy. Jos ihminen rakastaa katoavaa, hänen mielensä hajaantuu katoavaan. Jos hän rakastaa Jumalaa, hänen sydämensä alkaa kirkastua. Jeesus tahtoi opettaa, että synti ei ole vain väärä teko, vaan väärä kiintymys. Pelastus taas on sydämen uudelleen suuntautumista kohti sitä, mikä ei katoa.
Näin nämä kolme opetusta liittyvät yhteen. Anteeksiantaminen vapauttaa sydämen vihasta, paasto vapauttaa sen turhamaisuudesta, ja taivaallisen aarteen etsiminen vapauttaa sen maallisen omistamisen vallasta.
Pyhä Efraim Syyrialainen muistuttaa, että puhdistunut sydän on jo tässä elämässä taivaan esipiha.
Herra kutsuu meitä tarkistamaan sydämemme suunnan.
Sillä pelastus on juuri siinä, että Kristus parantaa sydämemme katkeruudesta, puhdistaa sen paaston kautta itserakkaudesta ja irrottaa sen katoavan vallasta, jotta meidän aarteemme olisi Jumalassa ja sydämemme voisi jo nyt alkaa elää siitä valtakunnasta, joka ei koskaan katoa. Aamen.