Mt 6:1-13: Isä, joka näet salassa

 Isä, joka näet salassa

Mt 6:1-13

✝️ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tässä Vuorisaarnan kohdassa Herra Jeesus puhuu kolmesta hengellisen elämän perustasta: almuista, rukouksesta ja paastosta, ja sitten hän antaa opetuslapsilleen itse rukouksen ytimen, Isä meidän -rukouksen. Hän varoittaa tekemästä vanhurskaita tekoja ihmisten nähtäväksi, kieltää turhan näyttävyyden rukouksessa ja ohjaa salattuun, Isän edessä elettyyn hengelliseen elämään. Jeesus ei torju ulkoisia tekoja sinänsä, vaan sydämen vääristymää, jossa ihminen alkaa tehdä pyhiä asioita oman kunnian, ei Jumalan tähden. Sitten hän opettaa meitä rukoilemaan: “Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi.”

Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole uskonnollisen ulkokuoren rakentamista, vaan sydämen puhdistumista ja palautumista oikeaan suhteeseen Isän kanssa; almuissa, rukouksessa ja paastossa ihminen vapautuu itserakkaudesta, oppii elämään Jumalan varassa ja kasvaa siihen lapseuteen, jonka Kristus on tullut meille avaamaan.

Tämä evankeliumi vie meidät suoraan hengellisen elämän ytimeen. Jeesus ei puhu tässä suurista näkyvistä ihmeistä eikä ulkonaisesta menestyksestä, vaan siitä, mitä ihminen on salassa Jumalan edessä. Juuri siellä ratkaistaan, onko usko elävää vai vain näyttelemistä. Jeesus tahtoi opettaa, että Jumalan valtakunta alkaa sydämestä, ei näyttämöltä.

Herra puhuu ensin almuista, rukouksesta ja paastosta. Nämä eivät ole kolme erillistä uskonnollista velvollisuutta, vaan yksi kokonaisuus. Almuissa ihminen oppii vapautumaan ahneudesta, rukouksessa hän oppii kääntymään Jumalan puoleen, ja paastossa hän taistelee himoja vastaan.

Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että paasto ilman laupeutta on vajaa, rukous ilman nöyryyttä on tyhjä, ja almujen antaminen ilman rakkautta menettää hengellisen hedelmänsä. Jeesus tahtoi opettaa, että pelastus ei ole ulkoisten suoritusten keräämistä, vaan koko ihmisen parantumista.

Siksi hän varoittaa tekemästä hyviä tekoja “ihmisten nähden.” Tällä hän ei kiellä yhteistä rukousta tai näkyvää hyvää, vaan paljastaa ihmisen sydämen vaaran: me voimme alkaa käyttää jopa pyhiä asioita oman kunnian välineinä.

Pyhä Basileios Suuri muistuttaa, että turhamaisuus on hienovarainen varas, joka tulee myös hyvien tekojen jälkeen ja yrittää riistää niiden hedelmän. Jeesus tahtoi opettaa, että suurin este Jumalan tuntemiselle ei aina ole karkea synti, vaan hengellinen ylpeys. Pelastuksen kannalta tämä on ratkaisevaa, sillä ylpeä sydän ei osaa vastaanottaa armoa lahjana.

Kun Jeesus sitten antaa meille Isä meidän -rukouksen, hän ei opeta vain sanoja, vaan koko pelastuksen järjestyksen.

Pyhä Kyprianos Karthagolainen näkee tässä rukouksessa kirkon lapsen koko identiteetin: Kristuksen kautta me uskallamme kutsua Jumalaa Isäksi. Ensin pyydämme, että hänen nimensä pyhitettäisiin, hänen valtakuntansa tulisi ja hänen tahtonsa tapahtuisi. Vasta sitten tulevat meidän tarpeemme: jokapäiväinen leipä, anteeksianto, varjelus kiusauksesta. Jeesus tahtoi opettaa, että oikea rukous järjestää sydämen uudelleen. Pelastuva ihminen ei enää aseta itseään kaiken keskukseksi, vaan Jumalan.

Isät ovat myös nähneet syvän yhteyden näissä pyynnöissä.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että Jumalan tahdon tapahtuminen ihmisessä merkitsee ihmisen tahdon parantumista. Jokapäiväinen leipä viittaa sekä aineelliseen ravintoon että hengellisesti Kristukseen itseensä, joka ravitsee meidät. Anteeksiannon pyytäminen taas paljastaa, ettei kukaan pelastu yksin: se, joka ei armahda veljeään, sulkee sydäntään myös Jumalalta.

Tämä evankeliumi kutsuu meitä pois ulkonaisesta uskonnollisuudesta kohti todellista sydämen muutosta.

Sillä pelastus on juuri siinä, että Kristus opettaa meidät elämään salassa Isän kasvojen edessä, puhdistaa meidät turhamaisuudesta, ahneudesta ja itserakkaudesta, tekee meistä rukouksen, paaston ja laupeuden kautta todellisia Jumalan lapsia ja johdattaa meidät huutamaan totuudessa: “Isä meidän.” Aamen.