NEITSYT MARIAN ILMESTYKSEN JUHLAN HISTORIA, SISÄLTÖ JA MUODOT

NEITSYT MARIAN ILMESTYKSEN JUHLAN HISTORIA, SISÄLTÖ JA MUODOT

Juhlan alkuvaiheet ja ajankohdan vakiintuminen

Neitsyt Marian ilmestyksen juhlaa, kreikkalaiselta nimeltään Euaggelismos (Evankelismos), vietetään enkelin ilmestymisen Marian luona, ja Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisen alkuhetkenä. Juhlan historia on kiinteästi sidoksissa Kristuksen syntymäjuhlan (joulu) kehitykseen. Varhaiskristillisellä ajalla, 200-luvulla, teologi Tertullianus mainitsi Kristuksen sikiämisen tapahtuneen 25. maaliskuuta, jolloin Marian oletettiin myös olleen samaan aikaan raskaana (Tertullianus, De Anima, 27, PL 2, 719). Tämä laskelma johti siihen, että Kristuksen inkarnaation juhla vakiintui pyhän tradition mukaan 25.:een joulukuuta, yhdeksän kuukautta enkelin ilmoituksen jälkeen.

Itäisen kirkon piirissä juhla nousi merkittäväksi 400-luvulla. Konstantinopolin piispa Proklos (n. 390–446) piti kuuluisan saarnan ilmestysjuhlan kunniaksi, mikä osoittaa juhlan olleen jo tuolloin vakiintunut osa kirkkovuotta Konstantinopolissa (Proklos Konstantinopolilainen, Homilia I in Annuntiationem Beatae Mariae Virginis, PG 65, 681). Juhlan virallistamiseen vaikutti myös Efesoksen kirkolliskokous (431), joka korosti Marian asemaa Jumalansynnyttäjänä (Theotokos). Kirkkoisä Epifanius Salamilainen (n. 310–373) mainitsee teoksessaan Panarion, että eräät perinteet viettivät ilmestystä ja Kristuksen syntymää samoina päivinä, mutta erotus tapahtui tämän jälkeen (Epifanius Salamilainen, Panarion, Haeresi 51, 24, PG 41, 928). Bysanttilaisessa traditiossa keisari Justianian I (n. 483–565) katsotaan vahvistaneen juhlan aseman kansallisena vapaapäivänä, mikä osaltaan levitti sen viettoa koko valtakuntaan.

Inkarnaation teologia: Uuden liiton alku

Ortodoksisessa teologiassa ilmestysjuhla ei ole pelkkä Marian juhla, vaan ensisijaisesti Herran, Kristuksen juhla. Se on Jumalan Pojan lihaksitulemisen juhla. Kirkkoisä Johannes Krysostomos (n. 349–407) korostaa Matteuksen evankeliumin selityksissään, että ilmestystapahtuma on salaisuuden alkuperä: ”Tänään on pelastuksen perusta laskettu, tänään uudistuksen maailma alkaa” (Johannes Krysostomos, Homilia in Matthaeum, 5, PG 57, 57). Hänen mukaansa enkeli Gabrielin tervehdys ”Iloitse, armoitettu” (Kaire, kecharitomene) ei ole ainoastaan tervehdys, vaan ilmoitus siitä, että armo on tullut asumaan ihmisen luontoon.

Kirkkoisä Gregorios Nyssalainen (n. 335–395) analysoi Marian ja enkelin dialogia teoksessaan In Diem Luminum ja ilmestykseen liittyvissä saarnoissaan. Hän toteaa, että enkeli ei ainoastaan ilmoita raskaudesta, vaan pyytää Marian suostumista uuden luomisen toteuttamiseen. Gregorios kirjoittaa: ”Luojan täytyy luoda uudelleen se, mikä oli luotu, ja hän käyttää neitsyttä välineenä palauttaakseen ihmisluontoon sen entisen kauneuden” (Gregorios Nyssalainen, In Annuntiationem Beatae Mariae Virginis, 4, PG 44, 1165). Inkarnaatio nähdään siinä uuden luomisen alkuna, jossa Jumalan tahto toteutuu ihmisen vapaan tahdon kautta.

Marian rooli: Uusi Eeva ja vapaa tahto

Kirkkoisät korostavat, että ilmestysjuhla kuvastaa Marian vapaata tahtoa ja yhteistyötä pelastussuunnitelmassa, jota kutsutaan termillä synergeia. Marian vastaus ” Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” (Luuk.1:38) rinnastetaan Eevan tottelemattomuuteen. Kirkkoisä Irenaeus Lyonilainen (n. 130–202) toi esiin tämän teologian, joka myöhemmin syveni bysanttilaisessa kirjallisuudessa: ”Eeva kuuliaisuutensa kautta tuli kuoleman välineeksi, mutta Neitsyt Maria kuuliaisuudellaan tuli elämän välineeksi” (Irenaeus, Adversus Haereses, V, 19, 1, PG 7, 1175).

Johannes Damaskololainen (n. 675–749) laajentaa tätä ajatusta teoksessaan De Fide Orthodoxa. Hän selittää, että Jumala antoi ihmiselle vapauden, ja ilmestyksessä Jumala pyytää lupaa Neitsyeltä ennen inkarnaation toteutumista. Damaskolainen kirjoittaa: ”Enkeli odotti Marian vastausta, jotta vapaata tahtoa kunnioitettaisiin. Hän [Maria] ei pakottanut luojaa, vaan antoi itsensä vapaaehtoisesti Jumalan tahtoon” (Johannes Damaskololainen, Homilia in Dormitionem, 1, PG 96, 705). Tämä korostaa ortodoksista käsitystä ihmisarvosta: ihminen ei ole pelkkä kohde, vaan osallinen pelastuksessa.

Kirkkoisä Efraim Syyrialainen (n. 306–373) kuvaa hymneissään Marian sydämen tilaa: ”Sinä suljit ovesi, Herra, ja avasit hänen [Marian] sielunsa oven” (Efrem Syyrialainen, Hymni de Nativitate, 5, CSCO 137, 22). Efraim korostaa, että ilmestys on valon saapumista pimeään ja Marian tila kuin pyhä alttari, johon Jumala käy sisälle.

Liturgiset muodot ja hymnografia

Ilmestysjuhla on ortodoksisessa kirkossa ns. ”Herran juhla”, vaikka sen nimitys viittaa Neitsyt Mariaan. Seurakunta laulaa juhlan troparin: ”Tänään on pelastuksemme alku…” (Tropari, Sävel 4, PG 48, 960). Juhlan liturginen kaava on juhlallinen, ja siihen kuuluu runsasta hymnografiaa, joka kuvaa enkelin ja Marian kohtaamista.

Juhlapyhän liturgiana toimitetaan yleensä Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia. Mikäli juhla sattuu suuren paaston aikaan, sen vietto on rajoittamatonta: jopa paastoon kuuluva tiukka lihan välttäminen hylätään, ja juhlaa vietetään täysin riemuisasti ”kuninkaallisella tavalla” (sillä juhla on suurempi kuin paasto). Kirkkoisä Germanos I Konstantinopolilainen (n. 634–733) selostaa teoksessaan Mystagogia, kuinka ilmestyksen salaisuus liittyy eukaristiaan: samalla tavalla kuin Maria otti Sanaan ruumiinsa, myös eukaristian leipä muuttuu Jumalan ruumiiksi (Germanos I, Mystagogia, 20, PG 98, 52).

Juhlan merkittävin hymnografinen teos on Romanos Melodoksen (n. 490–556) säveltämä kondakion. Se on pitkä, runollinen saarna, joka lauletaan liturgian yhteydessä. Kondakion alkaa sanoilla: ”Tänään kuninkuuden kruunu ilmestyy…” (Romanos Melodos, Kondakion Ilmestykseen, 1, SC 110, 42). Romanos kuvaa elävästi enkelin ja Marian vuoropuhelua, jossa enkeli epäilee, voiko vanhurskaan Joosefin morsian ottaa vastaan Jumalan Pojan, ja Maria vastaa nöyryydellä ja viisaudella. (Ibid., 12, SC 110, 68).

Juhlan ydinmerkitys kirkkoisien opetuksessa

Neitsyt Marian ilmestymisen juhla tiivistää ortodoksisen kristinopin keskeiset totuudet: Jumalan ihmiseksi tulemisen (inkarnaation), Jumalan äärettömän nöyryyden ja ihmisen vapauden. Kirkkoisät, kuten Johannes Krysostomos ja Gregorios Nyssalainen, näkevät siinä hetken, jolloin Jumalan jumalallinen taloudenhoito astuu maailmanhistoriaan.

Johannes Damaskolainen summaa teoksessaan De Fide Orthodoxa juhlan merkityksen toteamalla, että Marian kautta Jumala tuli meidän kaltaiseksemme, jotta meidät voitaisiin tehdä hänen kaltaisekseen. Ilmestys ei ole pelkkä tapahtuma menneisyydessä, vaan ”ikuisen uudistumisen alku” (Johannes Damaskololainen, De Fide Orthodoxa, III, 12, PG 94, 1022). Tämä uudistus toteutuu liturgisessa vietossa, jossa kirkko ylistää Jumalansynnyttäjää, joka suostui kantamaan maailman Vapahtajan.