Markuksen evankeliumissa 13: 32-33 sanotaan:  ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit, jotka ovat taivaassa, eikä Poika, vaan Isä.” Jos Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi, miten voi olla, että Poika ei tiedä, kun taas Isä tietää?

K. Markuksen evankeliumissa 13: 32-33 sanotaan:  ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit, jotka ovat taivaassa, eikä Poika, vaan Isä.” Jos Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi, miten voi olla, että Poika ei tiedä, kun taas Isä tietää?

V. Pyhän Markuksen evankeliumin kohta 13:32–33, jossa Jeesus sanoo, ettei Poika tiedä päivää eikä hetkeä, kun taas Isä tietää, on herättänyt kysymyksiä kristillisessä teologiassa ja kirkkoisien keskuudessa. Tämä kohta liittyy erityisesti Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen luonnon väliseen suhteeseen.

Kristuksen persoonassa yhdistyy täydellinen jumaluus ja täydellinen ihmisyys. Tämä on keskeinen osa kristillistä uskoa, ja sitä käsiteltiin erityisesti Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Kirkkoisät selittävät, että Jeesuksen sanat ”Poika ei tiedä” liittyvät Hänen inhimilliseen luontoonsa, ei Hänen jumalalliseen olemukseensa.cAthanasios selitti, että Jeesuksen sanat ”Poika ei tiedä” viittaavat Hänen inhimilliseen luontoonsa, joka on rajallinen ja oppiva. Hänen jumalallinen luontonsa taas tietää kaiken, koska Hän on yksi Isän kanssa. Tämä opetus vahvistaa, että Jeesus puhui toisinaan inhimillisestä näkökulmastaan, erityisesti silloin, kun Hän halusi korostaa täydellistä ihmisyyttään. Gregorios Nyssalainen opetti, että Kristus otti ihmisyydessään meidän heikkoutemme ja rajallisuutemme, mutta Hänen jumaluutensa pysyi muuttumattomana. Kun Jeesus sanoo, ettei Poika tiedä päivää eikä hetkeä, Hän ilmaisee inhimillisen tietämättömyyden, mutta jumalallisessa luonnossaan Hän tietää kaiken.

Useat kirkkoisät korostavat, että Jeesuksen sanat eivät tarkoita absoluuttista tietämättömyyttä, vaan niillä oli erityinen pedagoginen tarkoitus. Jeesus halusi opettaa opetuslapsilleen nöyryyttä ja valppauden merkitystä. Johannes Krysostomos selitti, että Jeesus ei sanonut näitä sanoja siksi, että Hän todella olisi tietämätön, vaan siksi, että Hän halusi estää opetuslapsiaan utelemasta asioita, jotka eivät kuulu heidän tietoonsa. Jeesus ohjasi heidän huomionsa pois spekulaatioista ja kehotti heitä keskittymään valppauteen ja hengelliseen valmistautumiseen.  Augustinus opetti, että Jeesus puhui tässä ihmisyytensä kautta ja opetti samalla nöyryyttä. Hän halusi muistuttaa, että on asioita, jotka kuuluvat vain Jumalan tietoon, ja ihmisen tehtävä on luottaa Jumalaan eikä yrittää hallita kaikkea tietoa.

Pyhä Kolminaisuus on yksi kristinuskon keskeisimmistä ja syvällisimmistä salaisuuksista. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala, mutta heillä on eri persoonat ja roolit. Kirkkoisät selittävät, että Jeesuksen sanat eivät tarkoita eroa tiedossa Kolminaisuuden persoonien välillä, vaan ne liittyvät Kristuksen ihmisyyteen. Athanasios korosti, että Isä ja Poika ovat yhtä olemusta ja että Poika tietää kaiken jumalallisessa luonnossaan. Kun Jeesus sanoo, ettei Hän tiedä, tämä liittyy Hänen vapaaehtoiseen itsensä alentamiseen (kenosis), jossa Hän otti ihmisen rajallisuuden ja nöyryyden.

 Gregorios Teologi selitti, että Kolminaisuuden persoonat toimivat aina yhdessä ja täydellisessä harmoniassa. Jeesuksen sanat eivät tarkoita, että Hänen jumalallinen luontonsa olisi tietämätön, vaan että Hän puhui ihmisyytensä kautta. Kristuksen ”tietämättömyys” liittyy Hänen vapaaehtoiseen itsensä alentamiseen, jota kutsutaan kreikan kielellä ”kenosis”. Tämä tarkoittaa sitä, että Kristus, vaikka oli täysin Jumala, luopui jumalallisen kunniansa täysimääräisestä ilmaisemisesta tullessaan ihmiseksi.

Filippiläiskirje 2:6–7:”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan ja otti orjan muodon.”
Isät, kuten Pyhä Maximos Tunnustaja, selittävät, että Kristus vapaaehtoisesti rajoitti jumalallisen tiedon ilmaisuaan inhimillisessä elämässään. Tämä oli osa Hänen ihmiseksi tulemisen salaisuutta.

Jeesuksen sanat eivät ole vain teologinen kysymys, vaan niillä on myös hengellinen merkitys. Hän halusi korostaa, että opetuslasten ja kaikkien kristittyjen tulee olla valmiita ja valppaita, koska lopun ajan hetkeä ei tiedä kukaan muu kuin Isä.

Pyhä Kyrillos Aleksandrialainen opetti, että Jeesuksen sanat ovat kutsu valppauteen ja hengelliseen valmistautumiseen. Hän ei halunnut opetuslasten keskittyvän lopun ajan tarkkaan ajankohtaan, vaan elämään jatkuvassa uskossa ja kuuliaisuudessa.

Pyhä Basileios Suuri  muistutti, että tieto lopun ajasta ei ole tarpeen ihmisen pelastuksen kannalta. Tärkeämpää on elää Jumalan tahdon mukaisesti ja olla aina valmis kohtaamaan Kristus.

Kirkkoisien mukaan Markuksen 13:32–33 voidaan ymmärtää siis seuraavasti:

 Jeesuksen sanat ”Poika ei tiedä” viittaavat Hänen inhimilliseen luontoonsa, joka on rajallinen. Hänen jumalallinen luontonsa tietää kaiken, koska Hän on yksi Isän kanssa. Jeesus halusi opettaa nöyryyttä ja valppautta. Hän ohjasi opetuslastensa huomion pois uteliaisuudesta ja kehotti heitä keskittymään hengelliseen valmistautumiseen.  Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala, ja Kolminaisuuden persoonilla on täydellinen yhteys. Jeesuksen sanat eivät tarkoita eroa tiedossa, vaan liittyvät Hänen ihmisyyteensä. Kristus vapaaehtoisesti rajoitti jumalallisen tiedon ilmaisuaan ihmisyydessään osana pelastussuunnitelmaa.  Jeesuksen sanat ovat kutsu valppauteen ja Jumalan tahdon mukaisen elämän elämiseen. Lopun ajan hetki ei ole ihmisen tiedossa, vaan hänen tehtävänsä on olla aina valmis.

Tämä kohta korostaa sekä Kristuksen ihmisyyden että jumaluuden salaisuutta ja kutsuu kristittyjä elämään jatkuvassa uskossa, nöyryydessä ja valmiudessa.