Kun ihmiset kuolevat, eivätkö he mene joko Haadekseen tai Paratiisiin? Miksi he sitten odottavat tuomiota? Eikö heitä ole jo tuomittu sen perusteella, mihin he menivät?
K. Kun ihmiset kuolevat, eivätkö he mene joko Haadekseen tai Paratiisiin? Miksi he sitten odottavat tuomiota? Eikö heitä ole jo tuomittu sen perusteella, mihin he menivät?
V. Kirkkoisät ovat käsitelleet tätä asiaa laajasti, ja heidän opetuksensa valottavat kuoleman jälkeistä tilaa, välitilaa (Haades ja Paratiisi) ja viimeistä tuomiota. Isät opettavat, että kuoleman jälkeen ihminen siirtyy välitilaan, jossa hänen sielunsa odottaa ruumiin ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota. Tämä tila on joko Paratiisi, Jumalan läsnäolon paikka, jossa vanhurskaat lepäävät ja iloitsevat, tai Haades, paikka, jossa jumalattomat kokevat tuskaa ja eron Jumalasta. He odottavat ylösnousemusta ja suuren päivän tuomiota (Matt. 25:31-46; Joh.5:28-29). Niiden tila, jotka ”kuolevat Herrassa”, julistetaan vielä tämänkin ajanjakson ajan ”autuaaksi”. Näin on niin siitä syystä, että vaikka he odottavat lopullista täyttymystä, he ovat ”Kristuksen kanssa” (Ilm. 14:4,13; Fil. 1:23; Joh.14:1,3; Luuk. 23:43). Niille, jotka ovat tahallaan hylänneet Kristuksen kautta tulevan pelastustarjouksen, ei ole mitään Raamatun perusteella perusteltua toivoa siitä, että kuoleman jälkeen tuo tarjous uusittaisiin.
Paratiisi ja Haades eivät ole lopullisia, vaan osia välitilasta kuoleman jälkeen. Pyhä Gregorios Nyssalainen opetti, että Paratiisi ja Haades ovat väliaikaisia tiloja, joissa sielut odottavat lopullista tuomiota. Ne eivät ole vielä taivasten valtakunta tai helvetti sellaisina kuin ne ilmenevät viimeisen tuomion jälkeen. Näissä tiloissa sielut kokevat esimaun joko iankaikkisesta ilosta tai kadotuksesta, mutta heidän kohtalonsa ei ole vielä lopullisesti sinetöity.
Vaikka sielut kokevat välittömästi kuoleman jälkeen joko Paratiisin tai Haadeksen, lopullinen tuomio on tarpeen useista syistä:
Lopullinen tuomio koskee koko ihmistä, sielua ja ruumista. Isät, kuten Pyhä Johannes Damaskoslainen, korostavat, että ihminen on luotu sekä sielusta että ruumiista, ja siksi hänen lopullinen kohtalonsa määräytyy vasta ylösnousemuksen jälkeen, kun sielu ja ruumis yhdistyvät. Viimeisellä tuomiolla ihminen tuomitaan kokonaisuutena – ei vain sieluna, vaan myös ruumiillisena olentona. Tämä korostaa ruumiin merkitystä pelastuksessa ja tuomiossa. Pyhä Irenaeus opetti, että viimeinen tuomio on hetki, jolloin Jumalan oikeudenmukaisuus ja viisaus tulevat täysin ilmi. Vaikka sielut ovat jo välitilassa, lopullinen tuomio paljastaa Jumalan suunnitelman koko ihmiskunnalle ja maailmalle. Lopullinen tuomio on julkinen ja koskee koko luomakuntaa. Se tekee selväksi Jumalan oikeudenmukaisuuden ja antaa jokaiselle ihmiselle hänen tekojensa mukaisen palkan.
Luukkaan evankeliumissa 16:19-31 kerrotaan kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Rikas mies, joka ilmeisesti on edelleen Haadeksessa, on edustava tapaus ja kuvaa jumalattomien tuomitsematonta tilaa välitilassa. Henkensä puolesta hän oli elossa, täysin tietoinen, hänellä oli mielenterveysominaisuudet ja hän oli myös kidutettu. Synnintekijöiden tuomiossa valtaistuimen edessä Haades luovuttaa jumalattomat. Heidät tuomitaan ja heitetään tulijärveen (Ilm. 20:13-14).
Voidaan sanoa, että Haadeksessa oleva sielu on kuin joku, joka on tehnyt rikoksen, pidätetty ja lukittu vankilaan ilman takuita odottamaan oikeudenkäyntiä. Hän on täysin tietoinen tekemästään rikoksesta ja elää piinassa odottaen lopullista tuomiota, joka voi johtaa hänen teloitukseensa. Tai kuin opiskelija, joka ei opiskellut ja menestyi huonosti kokeissa. Hän odottaa tuskissaan kokeiden tuloksia tietäen, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia läpäistä niitä. Toisaalta oppilas, joka on suorittanut tentit hyvin, odottaa myös tuloksia, mutta hän odottaa niitä rauhassa ja iloisena luottaen tulevaan palkintoon.
Isät, kuten Pyhä Maksimos Tunnustaja, huomauttavat, että ihmisen teot ja niiden vaikutukset jatkuvat kuoleman jälkeen. Esimerkiksi hyvän ihmisen vaikutus voi levitä hänen kuolemansa jälkeen, ja samoin pahan ihmisen teot voivat jatkaa vahingollista vaikutustaan. Lopullisessa tuomiossa otetaan huomioon kaikki nämä vaikutukset, jotka eivät ole vielä täysin ilmenneet kuoleman hetkellä.
Viimeinen tuomio tapahtuu maailman historian lopussa, kun kaikki tapahtumat ovat tulleet päätökseensä. Pyhä Augustinus opetti, että Jumalan pelastussuunnitelma koskee koko ihmiskuntaa ja luomakuntaa, ja siksi viimeinen tuomio odottaa maailman historian täyttymistä.
Kirkkoisät tekevät selkeän eron välitilan (Paratiisi ja Haades) ja lopullisen tuomion välillä. Välitilassa sielut kokevat esimaun joko iankaikkisesta ilosta tai kadotuksesta. Tämä tila ei ole lopullinen, koska sielut odottavat ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota. Pyhä Johannes Krysostomos opettaa, että välitila on kuin odotushuone, jossa sielut odottavat lopullista tuomiota.
Viimeisellä tuomiolla sielut ja ruumiit yhdistyvät, ja jokainen ihminen tuomitaan lopullisesti. Vanhurskaat pääsevät täydelliseen yhteyteen Jumalan kanssa taivasten valtakunnassa, kun taas jumalattomat kokevat iankaikkisen kadotuksen helvetissä. Tämä on hetki, jolloin Jumalan oikeudenmukaisuus ja armo tulevat täysin ilmi.
Isät korostavat, että Jumalan tuomio ei ole pelkästään rangaistus, vaan myös rakkauden ja armon ilmentymä. Pyhä Gregorios Teologi opettaa, että Jumalan tuomio perustuu Hänen rakkauteensa. Jumala ei halua kenenkään tuhoutuvan, vaan kaikkien pelastuvan (1. Tim. 2:4). Ihminen itse valitsee joko Jumalan rakkauden tai siitä erossa olemisen. Lopullisessa tuomiossa Jumalan armo ja oikeudenmukaisuus kohtaavat täydellisesti. Vanhurskaat kokevat Jumalan rakkauden ilona, kun taas jumalattomat kokevat sen tuskana, koska he ovat torjuneet Jumalan.
Yhteenvetona
1. Paratiisi ja Haades ovat välitiloja: Ihmisen sielu siirtyy kuoleman jälkeen joko Paratiisiin tai Haadekseen, mutta nämä eivät ole lopullisia tiloja.
2. Lopullinen tuomio on tarpeen. Viimeisessä tuomiossa ihminen tuomitaan kokonaisuudessaan (sielu ja ruumis), ja Jumalan oikeudenmukaisuus toteutuu täydellisesti.
3. Viimeinen tuomio paljastaa Jumalan täydellisen pelastussuunnitelman koko ihmiskunnalle ja luomakunnalle.
4. Lopullisessa tuomiossa huomioidaan kaikki ihmisen elämän vaikutukset, myös ne, jotka jatkuvat hänen kuolemansa jälkeen.
5.Jumalan tuomio perustuu Hänen rakkauteensa ja haluunsa pelastaa kaikki.
Kirkkoisät opettavat, että kuoleman jälkeinen tila on vain osa suurempaa kokonaisuutta, jossa Jumalan pelastussuunnitelma toteutuu täydellisesti. Vaikka sielut ovat jo Paratiisissa tai Haadeksessa, lopullinen tuomio on välttämätön, jotta Jumalan oikeudenmukaisuus ja armo voivat ilmetä täydellisesti koko luomakunnassa.