Rakastaako Jumala todella kaikkia yhtä paljon?

K. Rakastaako Jumala todella kaikkia yhtä paljon? Näyttää joskus siltä, että joidenkin ihmisten elämässä Jumala tekee kaikkensa auttaakseen heitä pääsemään lähelle Häntä ja elämään kristillistä elämää sekä suojellakseen heitä monilta vääriltä päätöksiltä enemmän kuin toisten ihmisten elämässä. Vai onko Jumalalla joskus erityinen suunnitelma tiettyä ihmistä varten, jolloin Hän ohittaa monia tekijöitä hänen elämässään saadakseen tuon suunnitelman toteutumaan? 

V. Kysymys siitä, rakastaako Jumala kaikkia yhtä paljon ja miten Hän toimii ihmisten elämässä, on syvästi teologinen ja liittyy Jumalan rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja kaitselmuksen (eli Jumalan suunnitelman ja huolenpidon) ymmärtämiseen. Kirkkoisät ovat pohtineet tätä teemaa laajasti, ja heidän opetuksensa tarjoavat näkökulmia siihen, miksi Jumalan toiminta näyttää joskus erilaiselta eri ihmisten elämässä. 
Kirkkoisät opettavat yksiselitteisesti, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä täydellisesti ja tasapuolisesti, koska Hän on itse rakkaus (1.Joh.4:8). Jumalan rakkaus ei ole rajallista eikä ehdollista, vaan se ulottuu jokaiseen ihmiseen riippumatta tämän asemasta, teoista tai tilanteesta.

Pyhä Johannes Krysostomos sanoo: ”Jumala rakastaa jokaista ihmistä niin kuin Hän rakastaisi koko maailmaa.” Tämä tarkoittaa, että Jumalan rakkaus ei jakaudu osiin tai vähene, vaikka Hän rakastaa kaikkia. Jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän rakas. Pyhä Augustinus taas sanoo, että Jumalan rakkaus on universaalia ja täydellistä, mutta se ilmenee eri tavoin ihmisten elämässä, koska ihmiset ovat erilaisia ja heidän tarpeensa vaihtelevat.
Vaikka Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon, Hänen rakkautensa ja toimintansa ilmenevät eri tavoin eri ihmisille. Tämä johtuu useista tekijöistä, joita kirkkoisät ovat pohtineet:

Pyhä Gregorios Nyssalainen opettaa, että Jumalalla on jokaiselle ihmiselle yksilöllinen suunnitelma, joka tähtää hänen pelastukseensa. Tämä suunnitelma voi tarkoittaa, että Jumala toimii eri tavoin eri ihmisten elämässä, mutta aina heidän parhaakseen. Jumala näkee kaiken ennalta ja tietää, mikä on paras tapa johdattaa jokainen ihminen pelastukseen. Tämä voi tarkoittaa sitä, että joidenkin kohdalla Jumala näyttää puuttuvan heidän elämäänsä aktiivisemmin, kun taas toisten kohdalla Hän antaa heidän kulkea vaikeampia polkuja.

Pyhä Johannes Damaskoslainen korostaa, että Jumala ei pakota ketään rakastamaan Häntä, vaan kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa. Jumalan rakkaus on aina läsnä, mutta ihminen voi joko vastaanottaa sen tai torjua sen. Toiset ihmiset ovat avoimempia Jumalan rakkaudelle, ja siksi Jumalan toiminta heidän elämässään voi näyttää ilmeisemmältä. Jumala ei tee eroa ihmisten välillä, mutta ihmisten vastaukset Jumalan rakkauteen vaihtelevat. Tämä voi luoda vaikutelman, että Jumala suosisi joitakin ihmisiä.

Pyhä Maksimos Tunnustaja opetti, että myös kärsimykset ja koettelemukset voivat olla osa Jumalan rakkautta ja suunnitelmaa. Jumala voi sallia vaikeuksia, koska niiden kautta ihminen voi kasvaa hengellisesti ja lähestyä Jumalaa. Joskus Jumalan rakkaus ilmenee kärsimyksen kautta, mikä voi näyttää ulkoisesti siltä, että Jumala ei välitä, vaikka todellisuudessa Hän toimii ihmisen pelastukseksi.

Kirkkoisät tunnustavat, että Jumala kutsuu joitakin ihmisiä erityisiin tehtäviin tai rooleihin pelastushistoriassa. Näissä tapauksissa Jumala voi puuttua heidän elämäänsä erityisellä tavalla saadakseen suunnitelmansa toteutumaan.

Esimerkiksi  Jumala kutsui Mooseksen erityisellä tavalla vapauttamaan Israelin kansan Egyptistä. Jumala puuttui dramaattisesti Paavalin elämään Damaskoksen tiellä saadakseen hänet kääntymään ja täyttämään tehtävänsä apostolina. Jumala valitsi Marian erityiseen tehtävään Kristuksen äitinä ja antoi hänelle poikkeuksellisia armolahjoja.

Pyhä Augustinus opettaa, että vaikka Jumala antaa joillekin erityisiä tehtäviä, tämä ei tarkoita, että Hän rakastaisi heitä enemmän kuin muita. Heidän erityinen kutsumuksensa palvelee koko ihmiskunnan pelastusta.
Isät korostavat, että Jumalan rakkaus on aina oikeudenmukaista, vaikka se ei aina näytä siltä ihmisen näkökulmasta.

Pyhä Irenaeus opetti, että Jumalan suunnitelma on kuin suuri kudos, jossa jokaisella langalla on oma paikkansa. Ihminen näkee vain pienen osan tästä kudoksesta, mutta Jumala näkee kokonaisuuden. Jumalan rakkaus ja oikeudenmukaisuus eivät tarkoita, että kaikilla olisi samanlaiset olosuhteet elämässä, vaan että Jumala antaa jokaiselle sen, mitä hän tarvitsee pelastukseen.

Miksi sitten Jumala näyttää auttavan joitakin enemmän? Isät tarjoavat useita mahdollisia vastauksia tähän kysymykseen:  Jumala tuntee jokaisen ihmisen sydämen ja tietää, mitä kukin tarvitsee tullakseen pelastetuksi. Joskus tämä voi tarkoittaa, että Jumala puuttuu aktiivisesti tietyn ihmisen elämään, kun taas toisinaan Hän antaa ihmisen oppia vaikeuksien kautta. Jumala voi valmistaa joitakin ihmisiä erityisiin tehtäviin, jotka hyödyttävät koko ihmiskuntaa. Tämä ei tarkoita, että nämä ihmiset olisivat Jumalalle rakkaampia, vaan että heidän elämänsä on osa suurempaa suunnitelmaa.  Jumalan toiminta voi näyttää erilaiselta eri ihmisille, mutta sen perimmäinen tarkoitus on aina rakkaus ja pelastus.

Yhteenveto: 
Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon. Hänen rakkautensa on täydellistä, muuttumatonta ja universaalia.
Jumalan rakkaus ilmenee eri tavoin eri ihmisille, koska jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja Jumalalla on jokaiselle yksilöllinen suunnitelma.
Jumala kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa, mutta Hän toimii aina ihmisen pelastukseksi – joskus aktiivisesti puuttuen, joskus sallien vaikeuksia.
Joillekin ihmisille Jumala antaa erityisiä tehtäviä, mutta tämä ei tarkoita, että Hän rakastaisi heitä enemmän kuin muita.

Isät vakuuttavat, että vaikka emme aina ymmärrä Jumalan toimintaa, voimme luottaa siihen, että kaikki, mitä Hän tekee, on rakkauden ja pelastuksen ohjaamaa. Jumalan rakkaus on lopulta suurempi kuin meidän käsityskykymme.