Miten ihmiset tulivat olemassaoleviksi?

K.  Miten ihmiset tulivat olemassaoleviksi?

V. Ortodoksisen kirkon ja kirkkoisien opetuksen mukaan ihmisen olemassaolo on Jumalan luomistyön tulosta. Ihmiset tulivat olemassaoleviksi, koska Jumala, äärettömässä viisaudessaan ja rakkaudessaan, loi heidät omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen. Tämä luomistyö kuvataan Raamatun luomiskertomuksessa (1. Moos. 1:26–27), ja kirkkoisät ovat syvällisesti selittäneet sen merkitystä teologisesta ja hengellisestä näkökulmasta.

1. Jumalan luomistyö

a) Jumala loi ihmisen tyhjästä (ex nihilo)
Kirkkoisät opettavat, että Jumala loi kaiken olemassaolevan tyhjästä (lat. ex nihilo). Tämä tarkoittaa, että ihminen ei ole syntynyt sattumalta tai olemassaolevasta aineesta, vaan Jumalan tahdosta ja luomisvoimasta.
Pyhä Athanasios Suuri kirjoittaa: ”Jumala kutsui kaiken olemattomuudesta olemassaoloon sanallaan ja viisaudellaan.” Ihminen ei siis ole itsenäisesti olemassa, vaan hänen olemassaolonsa riippuu jatkuvasti Jumalan tahdosta.

b) Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi
Raamattu kertoo, että Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme” (1. Moos. 1:26). Kirkkoisät näkevät tässä ihmisen erityisen aseman luomakunnassa.
Pyhä Gregorios Nyssalainen selittää, että Jumalan kuva ihmisessä tarkoittaa ennen kaikkea ihmisen hengellistä olemusta: hänen järkeään, vapauttaan ja kykyään olla yhteydessä Jumalaan.  Ihminen on ainutlaatuinen siksi, että hänellä on kyky tuntea ja rakastaa Jumalaa sekä heijastaa Jumalan hyvyyttä ja viisautta.

c) Jumalan kolminaisuuden osallistuminen luomiseen
Kirkkoisät korostavat, että koko Pyhä Kolminaisuus – Isä, Poika ja Pyhä Henki – osallistui ihmisen luomiseen. Tämä näkyy erityisesti siinä, että Jumala sanoo ”Tehkäämme” (1. Moos. 1:26), mikä viittaa jumalallisen yhteyden toimintaan.
Pyhä Basileios Suuri kirjoittaa: ”Isä tahtoi, Poika toteutti, ja Henki täydellisti luomistyön.”

2. Ihmisen kaksinainen luonto

a) Hengellinen ja fyysinen ulottuvuus
Kirkkoisät opettavat, että ihminen on ainutlaatuinen luotu olento, koska hänellä on sekä hengellinen että fyysinen ulottuvuus.
Pyhä Gregorios Nyssalainen kirjoittaa: ”Ihminen on yhdistelmä näkyvää ja näkymätöntä: hänen ruumiinsa on aineellinen, mutta hänen sielunsa on hengellinen.”
Ruumis on luotu maasta (1. Moos. 2:7), mutta sielu on Jumalan henkäys, mikä tekee ihmisestä elävän olennon.

b) Jumalan ”henkäys”
Raamattu sanoo: ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu” (1. Moos. 2:7).
Pyhä Athanasios Suuri selittää, että tämä ”elämän henkäys” tarkoittaa Jumalan antamaa sielua, joka on kuolematon ja heijastaa Jumalan kuvaa. Tämä tekee ihmisestä erityisen verrattuna muihin luotuihin olentoihin.

3. Ihmisen tarkoitus ja päämäärä

a) Ihminen luotiin yhteyteen Jumalan kanssa
Kirkkoisät opettavat, että Jumala loi ihmisen, jotta hän voisi elää yhteydessä Jumalan kanssa ja osallistua hänen kirkkauteensa.
Pyhä Irenaeus Lyonilainen kirjoittaa: ”Jumalan kunnia on elävä ihminen, ja ihmisen elämä on Jumalan näkeminen.” Tämä tarkoittaa, että ihmisen olemassaolon tarkoitus on tulla osalliseksi Jumalan elämästä ja kirkkaudesta.

b) Ihminen luotiin vapaaksi
Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon, jotta hän voisi valita rakastaa ja palvella Jumalaa. Tämä vapaus on olennainen osa Jumalan kuvaa ihmisessä.
Pyhä Maksimos Tunnustaja selittää, että vapaus on samalla ihmisen suurin lahja ja suurin vastuu. Jumalan tarkoitus oli, että ihminen käyttäisi vapauttaan kasvaakseen pyhyydessä ja rakkaudessa.

4. Ihmisen luominen ja suhde muuhun luomakuntaan

a) Ihminen luomakunnan kruununa
Kirkkoisät korostavat, että ihminen on luomakunnan kruunu ja tarkoitus. Kaikki muu luotu valmistettiin ihmistä varten, jotta hän voisi elää ja palvella Jumalaa.
Pyhä Johannes Krysostomos kirjoittaa: ”Kaikki luotiin ihmistä varten, mutta ihminen luotiin Jumalaa varten.”

b) Ihminen pappina luomakunnassa
Ihminen ei ole vain luomakunnan hallitsija, vaan myös sen pappi. Hänen tehtävänsä on yhdistää luomakunta Jumalaan ja ylistää Luojaa.
Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että ihminen toimii välittäjänä aineellisen ja hengellisen maailman välillä. Hänen tehtävänsä on pyhittää luomakunta ja tuoda se Jumalan eteen.

5. Syntiinlankeemuksen vaikutus

a) Ihmisen luomisen alkuperäinen tila
Kirkkoisät opettavat, että ihminen luotiin viattomaksi ja täydelliseen yhteyteen Jumalan kanssa. Hänellä oli Jumalan kuva ja mahdollisuus kasvaa Jumalan kaltaisuuteen.
Pyhä Gregorios Teologi kirjoittaa: ”Ihminen luotiin täydelliseksi, mutta ei vielä täydellistyneeksi, jotta hän voisi vapaasti valita kasvaa Jumalan kaltaisuuteen.”

b) Syntiinlankeemus ja sen seuraukset
Syntiinlankeemuksen myötä ihmisen yhteys Jumalaan katkesi, ja hän menetti alkuperäisen kirkkautensa. Tämä vaikutti sekä ihmisen ruumiiseen että sieluun, mutta Jumalan kuva säilyi hänessä.

Pyhä Athanasios Suuri selittää, että vaikka ihminen lankesi syntiin, Jumalan kuva hänessä ei tuhoutunut täysin, vaan se himmentyi. Kristus tuli maailmaan palauttamaan ja uudistamaan tämän kuvan.

6. Kristuksen kautta uudelleen luominen

a) Kristus – uusi luominen
Kirkkoisät opettavat, että Kristus tuli maailmaan palauttamaan ihmisen alkuperäisen tilan ja jopa nostamaan hänet korkeampaan kirkkauteen kuin ennen syntiinlankeemusta.
Pyhä Athanasios Suuri kirjoittaa: ”Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla jumalaksi.” Tämä viittaa jumalallistumisen (theosis) prosessiin, jossa ihminen osallistuu Jumalan elämään Kristuksen kautta.

b) Pyhä Henki ja uudistuminen

Pyhä Henki toimii ihmisen uudistajana ja pyhittäjänä. Kasteessa ja muissa sakramenteissa ihminen saa Pyhän Hengen, joka palauttaa Jumalan kuvan ja auttaa häntä kasvamaan Jumalan kaltaisuuteen.

Yhteenveto

1. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi: Jumala loi ihmisen tyhjästä, ja hän sai sekä fyysisen että hengellisen olemuksen. Ihminen on ainutlaatuinen, koska hänellä on vapaa tahto, järki ja kyky olla yhteydessä Jumalaan.

2.Ihmisen olemassaolon tarkoitus:
-Ihmisen päämäärä on kasvaa Jumalan kaltaisuuteen ja elää yhteydessä Jumalan kanssa.

3. Syntiinlankeemuksen vaikutus:
Vaikka syntiinlankeemus himmensi Jumalan kuvan ihmisessä, se ei tuhonnut sitä. Kristus tuli maailmaan palauttamaan ja uudistamaan ihmisen.

4. Jumalallistuminen (theosis):
Ihminen luotiin osallisuutta varten Jumalan elämään. Kristuksen ja Pyhän Hengen kautta ihminen voi kasvaa kirkkaudesta kirkkauteen ja tulla osalliseksi Jumalan jumalallisesta luonnosta.

Näin kirkkoisät selittävät ihmisen olemassaolon alkuperän ja tarkoituksen Jumalan luomistyön kautta.