Miten ortodoksinen kirkko suhtautuu kuolemanrangaistukseen?

Ortodoksisen kirkon kanta kuolemanrangaistukseen ei ole aivan yksiselitteinen, sillä kirkko ei ole antanut asiasta virallista dogmaattista julistusta. Kuitenkin kirkon perinne, Raamattu ja kirkkoisien kirjoitukset tarjoavat pohjan, jonka kautta voidaan tarkastella kuolemanrangaistusta. Ortodoksinen kirkko painottaa aina elämän pyhyyttä, armahtavaisuutta ja ihmisen mahdollisuutta kääntyä. Kuolemanrangaistukseen suhtaudutaan yleensä varauksella tai kielteisesti, vaikka tietyissä historiallisissa ja yhteiskunnallisissa tilanteissa sen on katsottu olevan oikeutettu.

Raamatussa on kohtia, jotka sekä tukevat että haastavat kuolemanrangaistuksen oikeutusta. Vanhan ja Uuden testamentin välillä on myös selvä ero sävyssä ja lähestymistavassa. Vanhan testamentin laki sisältää useita määräyksiä kuolemanrangaistuksesta. Esimerkiksi 1. Moos. 9:6 sanoo: ”Joka ihmisen verta vuodattaa, sen veri vuodatetaan ihmisen toimesta; sillä Jumalan kuvaksi Jumala on tehnyt ihmisen.” Tämä kohta perustelee kuolemanrangaistuksen sillä, että murha on hyökkäys Jumalan kuvaa vastaan. Samoin Mooseksen laki sisältää monia rikoksia, joista määrätään kuolemanrangaistus, kuten murha, aviorikos ja jumalanpilkka (2. Moos. 21:12–14, 3. Moos. 20:10).

Pyhä Johannes Krysostomos  selittää, että Vanhan testamentin ankarat lait olivat tarkoitettu hillitsemään ihmisten pahuutta ja opettamaan heille Jumalan pyhyyttä. Ne eivät kuitenkaan ole lopullinen ilmaus Jumalan tahdosta, vaan valmistelevat ihmistä Kristuksen lain täyttymykseen.

Uudessa testamentissa ei suoraan käsitellä kuolemanrangaistusta, mutta Jeesuksen ja apostolien opetukset painottavat armahtavaisuutta, anteeksiantoa ja rakkauden lakia. Esimerkiksi Jeesus sanoo: ”Teille on opetettu: ‘Silmä silmästä ja hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa…” (Matt. 5:38–39).

Jeesus myös pelasti aviorikoksesta syytetyn naisen kuolemanrangaistukselta sanoen: ”Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven” (Joh.8:7). Tämä osoittaa, että Jeesus asetti armahtavaisuuden oikeudenmukaisuuden yläpuolelle. Apostoli Paavali kuitenkin tunnustaa maallisen esivallan oikeuden rangaista rikollisia, mukaan lukien kuolemanrangaistus: ”Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. ” (Room. 13:4). Tämä kohta on usein nähty oikeutuksena maallisen vallan käyttää kuolemanrangaistusta, mutta ortodoksinen traditio korostaa, että esivalta on vastuussa Jumalalle ja sen on käytettävä valtaansa oikeudenmukaisesti.

Kirkkoisät eivät olleet yksimielisiä kuolemanrangaistuksesta, mutta useimmat heistä painottivat elämän pyhyyttä ja armahtavaisuutta. Joissakin kirkkoisien kirjoituksissa kuolemanrangaistus hyväksytään tietyissä olosuhteissa osana maallista oikeudenmukaisuutta.

Pyhä Augustinus kirjoitti, että maallinen esivalta voi käyttää kuolemanrangaistusta oikeudenmukaisuuden ylläpitämiseksi, mutta vain, jos se tapahtuu oikeudenmukaisesti ja kohtuudella. Hän kuitenkin korosti, että kristittyjen tulisi aina pyrkiä armahtavaisuuteen.
Pyhä Basileios Suuri   hyväksyi kuolemanrangaistuksen tietyissä tapauksissa, mutta hän myös painotti katumuksen mahdollisuutta ja sitä, että maallisen oikeuden ei tulisi olla kostoa. Monet kirkkoisät painottivat, että kuolemanrangaistus ei sovi yhteen kristillisen rakkauden ja armahtavaisuuden kanssa.

Pyhä Johannes Krysostomos korosti, että kristittyjen tulisi aina pyrkiä armahtavaisuuteen ja antaa syntisille mahdollisuus katumukseen. Hän kirjoitti: ”Meidän tehtävämme ei ole tappaa, vaan parantaa.”
Pyhä Gregorios Nyssalainen vastusti kuolemanrangaistusta, koska hän näki sen ristiriidassa Kristuksen opetusten kanssa. Hän korosti, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kääntyä ja pelastua, ja kuolemanrangaistus estää tämän mahdollisuuden.

Ortodoksinen kirkko ei ole antanut virallista kantaa kuolemanrangaistukseen, mutta kirkon opetukset ja perinne painottavat elämän pyhyyttä, armahtavaisuutta ja katumuksen mahdollisuutta. Tässä on joitakin keskeisiä näkökulmia: Ortodoksinen kirkko opettaa, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja siksi jokainen elämä on pyhä. Kuolemanrangaistus on ongelmallinen, koska se riistää ihmiseltä mahdollisuuden katumukseen ja pelastukseen.

Pyhä Johannes Damaskolainen korostaa, että elämä on Jumalan lahja, eikä ihmisellä ole oikeutta ottaa sitä pois ilman äärimmäistä syytä.

Ortodoksinen kirkko painottaa, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus katua ja kääntyä Jumalan puoleen. Kuolemanrangaistus estää tämän mahdollisuuden ja sulkee oven pelastukseen.

Pyhä Siluan Athosvuorelainen kirjoitti, että kristityn tehtävä on rukoilla kaikkien ihmisten pelastuksen puolesta, myös pahantekijöiden. Siksi kuolemanrangaistus voi olla ristiriidassa kristillisen rakkauden kanssa.

Vaikka kirkko tunnustaa maallisen esivallan oikeuden ylläpitää järjestystä, se muistuttaa, että esivallan on toimittava oikeudenmukaisesti ja armahtavaisesti. Kuolemanrangaistuksen käyttö on aina harkittava tarkasti, ja sitä tulisi välttää, jos muita keinoja on käytettävissä.

Nykyään ortodoksiset kirkot eri puolilla maailmaa suhtautuvat kuolemanrangaistukseen pääosin kielteisesti, erityisesti niissä maissa, joissa on toimiva oikeusjärjestelmä. Kirkko korostaa, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus katumukseen ja pelastukseen, ja kuolemanrangaistus estää tämän mahdollisuuden.

Ekumeeninen patriarkaatti on useaan otteeseen tuominnut kuolemanrangaistuksen ja korostanut elämän pyhyyttä.
Moskovan patriarkaatti on myös ilmaissut varauksia kuolemanrangaistuksen suhteen, vaikka se on todennut, että tietyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa sitä voidaan pitää oikeutettuna.

Ortodoksisen kirkon kanta kuolemanrangaistukseen voidaan siis tiivistää seuraavasti:
Jokainen elämä on Jumalan lahja, ja siksi sitä on suojeltava.
 Kuolemanrangaistus estää syntistä kääntymästä ja löytämästä pelastusta.
 Kristittyjen tulisi aina pyrkiä armahtavaisuuteen ja rakkauteen, jopa pahantekijöitä kohtaan.
 Esivallalla on oikeus ylläpitää järjestystä, mutta sen on käytettävä valtaansa oikeudenmukaisesti ja kohtuudella.

Vaikka kuolemanrangaistus oli hyväksytty tietyissä historiallisissa olosuhteissa, ortodoksinen kirkko painottaa nykyään, että Jumalan armo ja rakkaus ylittävät oikeudenmukaisuuden. Kuolemanrangaistuksen sijaan kirkko kehottaa etsimään keinoja, jotka edistävät sekä oikeudenmukaisuutta että armahtavaisuutta.