Ilmastonmuutos moraalisena kysymyksenä ortodoksikristillisestä näkökulmasta katsottuna

Ilmastonmuutos moraalisena kysymyksenä ortodoksikristillisestä näkökulmasta katsottuna

Isä Raimo Sissonen

Ortodoksinen kristillinen perinne tarjoaa syvällisen teologisen kehyksen ilmastonmuutoksen ymmärtämiselle moraalisena kysymyksenä, joka edellyttää välittömiä toimia ja hengellistä muutosta. Ortodoksisen opetuksen mukaan ympäristönhoito ei ole vapaaehtoista vaan pikemminkin jumalallisesti määrätty vastuu, joka juontuu suoraan keskeisistä teologisista periaatteista. Ortodoksiset johtajat ovat yhä useammin korostaneet, että ilmastonmuutos ei ole pelkästään tieteellinen tai poliittinen haaste vaan pohjimmiltaan hengellinen ja eettinen kriisi, joka vaatii parannusta, oikeudenmukaisuutta ja uudistettua sitoutumista luomakunnan hoitamiseen. Tämä näkökulma yhdistää ympäristön tilan heikkenemisen laajempiin moraalisiin virheisiin ihmisyhteiskunnassa ja korostaa erityisesti köyhien ja haavoittuvassa asemassa olevien suhteettoman suurta kärsimystä ilmastonmuutoksen seurauksena. Samanaikaisesti se tarjoaa tien eteenpäin ekologisen katumuksen ja yhteisten toimien kautta.

Teologiset perusteet ortodoksisessa perinteessä

Ortodoksinen käsitys ilmastonmuutoksesta moraalisena kysymyksenä juontaa juurensa syvälle ortodoksiseen teologiseen perinteeseen, jossa luomakuntaa pidetään jumalallisena lahjana, joka vaatii vastuullista hoitoa. Ortodoksinen perinne ”ei salli meidän pysyä sivussa ilmastokeskustelusta”, vaan pikemminkin ”vaatii meitä ottamaan vastuun luomakunnan ryöstämisestä, työskentelemään ympäristömme tasapainon palauttamiseksi ja pitämään vastuullisina ne, jotka ovat vastuussa nykyisestä kriisistä – myös me itse”1. Tämä näkökulma hylkää käsityksen, jonka mukaan ympäristökysymykset olisivat jotenkin uskon kannalta sivuseikkoja tai pelkästään poliittisia asioita.

Ortodoksisen ympäristöetiikan ytimessä on ymmärrys siitä, että ihmiset on kutsuttu olemaan luomakunnan hoitajia (oikonomoi), ei sen omistajia tai hyväksikäyttäjiä. Kuten ekumeeninen patriarkka Bartolomeos totesi, ”ortodoksiset kristityt ymmärtävät, mitä tarkoittaa olla taloudenhoitajia – oikonomoi -ja me pyydämme teitä tekemään yhteistyötä kaikkien ortodoksisten kristittyjen kanssa ympäri maailmaa, jotta voisimme näyttää esimerkkiä Jumalan luoman järjestyksen kunnioittamisesta, vaalimisesta ja säilyttämisestä ”7. Tämä taloudenhoitomalli on suoraan ristiriidassa riistävän luontosuhteen kanssa, joka on osaltaan aiheuttanut ilmastokriisin.

Ortodoksisen kirkon lähestymistapa ilmastonmuutokseen heijastaa kokonaisvaltaista maailmankuvaa, jossa hylätään hengellisen ja aineellisen huolen erottaminen toisistaan. Kuten asiakirjassa ”Maailman elämän puolesta: Kohti ortodoksisen kirkon sosiaalista eetosta”, olemme ‘riippuvaisia olentoja, aina yhteydessä olevia olentoja, ja siksi olemme myös moraalisesti vastuussa paitsi itsestämme tai niistä, joihin vaikutamme tai joihin vaikutamme välittömästi, myös koko luodusta järjestyksestä ’2. Tämä keskinäinen kytkeytyneisyys tarkoittaa, että ympäristölle aiheutuvia haittoja ei ymmärretä pelkästään fyysisenä ongelmana vaan moraalisena ja hengellisenä epäonnistumisena.

Ympäristövastuuta koskevat raamatulliset ja patristiset lähteet

Ortodoksinen vaatimus ilmastonmuutokseen puuttumisesta nojaa vahvasti raamatullisiin lähteisiin, erityisesti profeetalliseen perinteeseen, jossa ihmisen moraaliset epäonnistumiset yhdistetään ympäristövaikutuksiin. Heprealaisten profeettojen kirjoitukset sisältävät lukuisia ”julistuksia ja varoituksia ihmisen aiheuttamista syistä siihen, mitä me nykyään kutsuisimme ympäristökatastrofiksi ”1. Esimerkiksi profeetta Aamos yhdisti luonnonkatastrofit sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja julisti, että maa ”vapisee” niiden vuoksi, jotka ”tallovat hädänalaisia ja tuhoavat maan köyhät ”1.

Kirkkoisät jatkoivat ja laajensivat tätä profeetallista perinnettä yhdistämällä ympäristökatastrofit moraalisiin puutteisiin. Pyhä Basileios Suuri, joka saarnasi kuivuuden ja nälänhädän aikana, syytti näitä ympäristökatastrofeja ihmisten ahneudesta ja resurssien jakamatta jättämisestä: ”Varastot ovat täynnä kapeita käytäviä, joissa on runsaat varannot, mutta me emme ole armollisia niille, jotka surevat. Tästä syystä vanhurskas tuomioistuin uhkaa meitä. Tämänkään syyn vuoksi Jumala ei avaa kättään, koska me itse suljemme pois veljesrakkauden. Tästä syystä viljelysmaat ovat kuivia, koska rakkaus on paennut.”1Tämä patristinen näkökulma luo selkeän ennakkotapauksen sille, että ympäristöongelmia tarkastellaan moraalisina kysymyksinä.

Pyhä Johannes Krysostomos yhdisti samalla tavoin luonnonkatastrofit sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja tuomitsi erityisesti rikkaat ja vaikutusvaltaiset: ”on sovittu, että se johtui synneistä, ahneuden teoista, vääryyksistä, laittomuuksista, ylimielisyydestä, nautinnoista, petollisuudesta”. Kenen? Rikkaat ”1. Nämä patristiset lähteet osoittavat, että ortodoksinen perinne on jo pitkään tunnustanut, että ihmisen suhtautuminen lähimmäiseen ja ympäristöön on moraalisesti sidoksissa toisiinsa, mikä tarjoaa teologisen perustan nykypäivän ilmastonmuutoksen käsittelylle.

Moraaliset vastuut ja velvollisuudet

Ortodoksisesta näkökulmasta katsottuna ilmastonmuutos on syvällinen moraalinen haaste, joka edellyttää sekä henkilökohtaisia että yhteisiä toimia. Amerikan kanonisten ortodoksisten piispojen pysyvä konferenssi (Standing Conference of Canonical Orthodox Bishops in America, SCOBA) on ilmaissut selkeästi tämän moraalisen ulottuvuuden: ”Jokaisessa sukupolvessa Jumala lähettää joitakin suuria koetuksia, jotka haastavat yhteiskunnan elämää ja tulevaisuutta. Yksi aikamme koetuksista on se, olemmeko kuuliaisia Jumalan meille antamille käskyille ja pidättäytymmekö energian käytössä vai jätämmekö nämä käskyt huomiotta ja jatkammeko niiden mukavuuksien ja ylellisyyksien tavoittelua, joita liiallinen riippuvuus fossiilisista polttoaineista tuo mukanaan ”3. Näin ilmastonmuutoksen torjunta asetetaan moraalisen luonteen ja hengellisen kuuliaisuuden koetukseksi.

Ortodoksisessa lähestymistavassa korostetaan, että ilmastonmuutokseen puuttuminen edellyttää parannuksen tekemistä – suhteemme luomakuntaan on suunnattava perusteellisesti uudelleen. Aleksandrian ja koko Afrikan kreikkalais-ortodoksisen patriarkaatin metropoliitta Serafim kuvaa ”ekologista parannusta” polkuna oikeudenmukaisuuteen ja selittää, että se ”tarkoittaa kääntymistä pois vahingosta ja oikeudenmukaisuuden palauttamista” ja sen tunnustamista, että ”mikä tahansa luomakunnan osaan kohdistuva väärinkäytös on väärinkäytös koko luomakuntaa kohtaan”.4 Tämä ekologisen parannuksen käsite laajentaa perinteistä kristillistä käsitystä moraalisesta muutoksesta siten, että se käsittää myös suhteemme luontoon.

Moraalinen velvollisuus puuttua ilmastonmuutokseen ei ole ortodoksikristityille vapaaehtoinen, vaan se esitetään jumalallisena käskynä, jolla on vakavia hengellisiä seurauksia. SCOBA:n lausunnossa varoitetaan, että ”tämä ei ole vapaaehtoinen asia. Meidät tuomitaan tekemiemme valintojen perusteella. Raamattu kertoo meille suoraan, että jos tuhoamme maan, Jumala tuhoaa meidät (ks. Ilmestyskirjan 11:18).3 Tämä jyrkkä muotoilu asettaa ilmastovastuun jumalallisen tuomion yhteyteen ja korostaa sen perimmäistä moraalista merkitystä.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ensisijainen huoli haavoittuvassa asemassa olevista.

Ortodoksisessa lähestymistavassa ilmastonmuutokseen moraalisena kysymyksenä korostetaan erityisesti sen suhteetonta vaikutusta köyhiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin. Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos on korostanut ”ilmastonmuutoksen suhteetonta vaikutusta maailman köyhimpiin väestöryhmiin” ja ”kehottanut kiinnittämään enemmän huomiota sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ympäristön hyvinvointiin ”5. Tässä näkökulmassa tunnustetaan, että ilmastonmuutoksen moraalisessa arvioinnissa on otettava huomioon sen epätasa-arvoiset vaikutukset ihmisyhteisöihin.

Ympäristönsuojelun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välinen yhteys on selkeästi ilmaistu ortodoksisessa opetuksessa. Kuten todetaan asiakirjassa ”Maailman elämän puolesta”: ”Meidän on ymmärrettävä, että lähimmäisen palveleminen ja luonnonympäristön säilyttäminen liittyvät läheisesti ja erottamattomasti toisiinsa. Luomakunnasta huolehtimisen ja Kristuksen ruumiin palvelemisen välillä on läheinen ja erottamaton side, aivan kuten köyhien taloudellisten olojen ja maapallon ekologisten olojen välillä.6 Tässä kohdassa korostetaan, että ekologisia ja sosiaalisia huolenaiheita ei voida erottaa toisistaan ortodoksisessa moraaliajattelussa.

Ortodoksisen kirkon köyhien korostaminen heijastelee Raamatun profeetallista perinnettä, jossa ympäristökatastrofit liittyvät usein haavoittuvien ihmisten sortoon. Mark Roosien toteaa, että ”traumat ja juurettomuus, jotka johtuvat resurssipulasta johtuvasta pakkomuutosta, saastuneesta vedestä ja ruoasta johtuvat sairaudet – nämä ovat meidän vastuullamme Kristuksen ruumiina Yhdysvalloissa, maailman rikkaimmassa ja tuhoisimmassa maassa, joka on osallisena tuhoon”.1 Tämä asettaa erityisen moraalisen taakan rikkaiden maiden niille, jotka ovat vaikuttaneet ilmastonmuutokseen merkittävimmin ja kärsivät vähiten sen välittömistä vaikutuksista.

Ortodoksinen johtajuus ja ekumeeninen yhteistyö

Ortodoksiset johtajat ovat ottaneet yhä näkyvämmin kantaa ilmastonmuutokseen ja pitäneet sitä moraalisena välttämättömyytenä, joka edellyttää välittömiä toimia. Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos, jota kutsutaan usein ”vihreäksi patriarkaksi”, on ollut erityisen vaikutusvaltainen ympäristöasioiden esille nostamisessa ortodoksisuudessa ja sen ulkopuolella. Hän on nimittänyt syyskuun 1. päivän ympäristöä koskevaksi rukouspäiväksi ja korostanut, että ympäristökriisi, erityisesti ilmastonmuutos, on ajanut ihmiskunnan ”planetaariseen hätätilaan”.6 Hänen johtajuutensa osoittaa institutionaalista sitoutumista ilmastonmuutoksen käsittelyyn keskeisenä moraalisena huolenaiheena.

Ortodoksinen lähestymistapa ilmastonmuutokseen korostaa myös ekumeenista yhteistyötä ja tunnustaa, että tämä moraalinen haaste ylittää kirkkokuntarajat. Historiallisessa yhteisessä julkilausumassaan ekumeeninen patriarkka Bartolomeos liittyi paavi Franciscuksen ja Canterburyn arkkipiispa Justinin kanssa ”kiireelliseen vetoomukseen ekologisen eheyden ja kestävyyden kiireellisyydestä ”2. Tämä ennennäkemätön yhteistyö osoittaa, kuinka vakavasti ortodoksinen johto suhtautuu moraalisesti ilmastokriisiin.

Ilmastotoimien ekumeeninen ulottuvuus kuvastaa ortodoksista ymmärrystä siitä, että ympäristönsuojelu edellyttää eri yhteisöjen välistä koordinointia. Kuten patriarkka Bartolomeos totesi: ”Ekumeenisen vuoropuhelun voima piilee siinä, että avaudumme omien etujemme ja uskontokuntiemme tai uskontojen ulkopuolelle. Se tarkoittaa, että on opittava puhumaan huolenpidon ja myötätunnon kieltä. Ja luomakunnan hoitaminen tuo meidät jakautuneet, eristäytyneet uskovat yhteisen tehtävän eteen, joka meidän on kohdattava yhdessä ”2. Tässä yhteistyöhön perustuvassa lähestymistavassa tunnustetaan, että ilmastonmuutosta koskeva tehokas moraalinen toiminta edellyttää perinteisten rajojen ylittämistä.

Johtopäätökset: Ortodoksiset polut ilmastotoimiin

Ortodoksinen kristillinen näkökulma ilmastonmuutokseen tarjoaa vankan moraalisen kehyksen, joka yhdistää ympäristönhoidon keskeisiin teologisiin periaatteisiin ja eettisiin vaatimuksiin. Kun ortodoksinen opetus perustaa ilmastotoimet raamatullisiin ja patristisiin lähteisiin, korostaa henkilökohtaista ja kollektiivista vastuuta, korostaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja edistää ekumeenista yhteistyötä, se tarjoaa omaleimaisen moraalisen näkemyksen ihmiskunnan suurimpiin haasteisiin vastaamiseksi.

Ortodoksikristityille ilmastonmuutos ei ole pelkästään poliittinen tai tieteellinen kysymys, vaan syvällisesti hengellinen ja moraalinen kysymys, joka vaatii parannusta, muutosta ja toimintaa. Kuten ekumeeninen patriarkka Bartolomeos on korostanut, ilmastokriisiin vastaaminen edellyttää ”radikaalia ajattelutavan muutosta” ja syvällistä uudelleenarviointia ihmiskunnan suhteesta luontoon5. Muutoksen on oltava sekä hengellinen että käytännöllinen, ja siihen on sisällyttävä muutoksia yksilön käyttäytymisessä, kollektiivisessa toiminnassa ja institutionaalisessa sitoutumisessa.

Ortodoksinen perinne muistuttaa meitä siitä, että ympäristötuho on viime kädessä osoitus hengellisestä häiriöstä – ahneudesta, itsekkyydestä ja piittaamattomuudesta luomakunnan jumalallista lahjaa kohtaan. Näin ollen vastauksen on sisällettävä hengellinen uudistuminen käytännön toimien ohella. SCOBA:n sanoin meidän on ”muutettava elämäämme kaikin tarvittavin tavoin täyttääkseen jumalallisen käskyn, jonka mukaan meidän on hoidettava maata Herran omana. Jos pystymme tähän, jos pystymme tekemään elämästämme siunausta eikä kirousta lähimmäisillemme ja koko luomakunnalle, niin, jos Jumala suo, voimme elää ja kukoistaa ”3. Tämä moraalinen näkemys ei tarjoa ainoastaan diagnoosia ilmastokriisistä vaan myös tien kohti paranemista – sekä ihmiskunnan että yhteisen maapallomme kannalta.

Viittaukset:

https://publicorthodoxy.org/2019/11/25/should-orthodox-christians-climate-change/

https://www.goarch.org/-/climate-change-an-ecumenical-imperative

https://www.oikoumene.org/news/ecological-repentance-is-the-path-to-justice-says-metropolitan-serafim-at-cop29

https://www.stmaryorthodoxchurch.org/orthodoxy/articles/climate_change_patriarch

https://ecen.org/articles/orthodox-church-addresses-climate-crisis

https://www.wwf.gr/?2679941%2FThe-Orthodox-Church-addresses-the-climate-crisis

https://www.oikoumene.org/news/ecumenical-patriarch-bartholomew-climate-change-constitutes-a-spiritual-and-ethical-issue

https://www.acton.org/public-policy/environmental-stewardship/theology-e/orthodox-churches-statement-environment

https://wwfeu.awsassets.panda.org/downloads/wwf_and_volosacademy_book_the_orthodox_church_addresses_the_climate_cris.pdf

https://www.wwf.gr/en/?uNewsID=2679941

https://interfaithsustain.com/ten-principles-for-climate-repentance/

https://www.operationnoah.org/a-moral-imperative-global-faith-institutions-say-investing-in-fossil-fuels-no-longer-ethical-amid-extreme-climate-biodiversity-and-humanitarian-impacts/

http://orthodoxengland.org.uk/climate.htm

https://fore.yale.edu/news/Climate-change-prophetic-call-repentance-our-time

https://publicorthodoxy.org/2021/11/16/climate-crisis-creation-care/

https://publicorthodoxy.org/2016/09/09/orthodox-theology-and-economic-morality/

https://www.goarch.org/-/face-of-god-release

https://www.orthodoxcouncil.org/-the-green-patriarch-.html

https://publicorthodoxy.org/2021/09/03/green-patriarch-and-ecological-sin/

https://www.goarch.org/-/the-orthodox-church-and-the-environmental-movement

https://religionunplugged.com/news/2022/7/6/an-interview-with-the-greek-orthodox-environmental-chief-for-the-green-patriarch