Pyhä mirhavoitelu – kristityn henkilökohtainen helluntai

Pyhä mirhavoitelu -kristityn henkilökohtainen helluntai

Isä Raimo Sissonen

Mirhan, voitelurituaalien ja ”henkilökohtaisen helluntain” käsitteen lähentyminen edustaa syvällistä hengellistä jatkumoa, joka ulottuu läpi vuosisatojen uskonnollisten käytäntöjen. Mirha, tuoksuva hartsi, jolla on syvä raamatullinen merkitys, on ollut olennainen osa pyhiä voiteluöljyjä muinaisista ajoista lähtien, kun taas henkilökohtaisen helluntain käsite viittaa erityisesti katoliseen käsitykseen konfirmaatiosta Pyhän Hengen voiman yksilöllisenä vastaanottamisena. Tämä suhde muinaisten voitelukäytäntöjen ja nykyaikaisten sakramentaalisten kokemusten välillä osoittaa, miten fyysiset aineet ja symboliset teot yhdistävät uskovia jumalalliseen läsnäoloon eri uskonnollisissa perinteissä ja aikakausina.

I Mirhan pyhä luonne uskonnollisessa perinteessä

1.Historialliset käyttötarkoitukset ja raamatullinen resepti

Mirhalla on ollut keskeinen asema uskonnollisissa voitelukäytännöissä muinaisista ajoista lähtien, ja se on ollut keskeinen ainesosa heprealaisessa Raamatussa kuvatussa pyhässä voiteluöljyssä. 2. Mooseksen kirjan 30:22-25 mukaan tämän pyhän aineen jumalallinen resepti sisälsi ”puhdasta mirhaa (מָר-דְּרוֹר, mār-dərōr) 500 sekeliä (noin 6 kg)” yhdessä makean kanelin, tuoksuvan ruokonadan ja kassian kanssa, kaikki sekoitettuna oliiviöljyyn1. Tämä tarkkaan mitoitettu koostumus korostaa kunkin ainesosan rituaalista merkitystä, ja mirhaa oli painoltaan suurin osa kassian ohella. Tuloksena syntynyttä öljyä pidettiin niin pyhänä, että israelilaisia kiellettiin nimenomaisesti kopioimasta sitä henkilökohtaiseen käyttöön tai käyttämästä sitä tavallisille henkilöille, vaan se varattiin yksinomaan papeille, kuninkaille ja tabernaakkelin pyhille esineille1.

Tämän voiteluöljyn pyhyys ulottui pelkkää rituaalikäyttöä pidemmälle ja siitä tuli voimakas jumalallisen valinnan ja siunauksen symboli. Muinaisessa israelilaisessa uskonnossa tällä pyhällä öljyllä voitelun ensisijainen tarkoitus oli pyhittää, erottaa voideltu henkilö tai esine qodeshiksi eli ”pyhäksi” (2. Moos. 30:29)1. Tämä erottaminen jumalallista tarkoitusta varten muutti tavanomaisen poikkeukselliseksi ja merkitsi selkeää rajaa maallisen ja pyhän välillä. Alun perin se oli varattu yksinomaan papeille ja tabernaakkelin esineille, mutta myöhemmin sen käyttö laajennettiin koskemaan myös kuninkaita, kuten Saulin voitelussa (1. Sam. 10:1), mutta se pysyi tiukasti kiellettynä tavallisilta ihmisiltä tai ulkopuolisilta1.

2.Mirhan symbolinen merkitys

Mirhalla on kristillisessä perinteessä syvällinen symbolinen merkitys, joka liittyy erityisesti syntymäkertomukseen ja Kristuksen elämäntehtävään. Kun tietäjät kävivät Jeesus-lapsen luona, ”he avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa” (Matt. 2:11)2. Kukin lahja edusti jotakin Kristuksen identiteetin ja tarkoituksen näkökohtaa: kulta symboloi hänen kuninkuuttaan, suitsukkeet hänen jumaluuttaan ja mirha hänen uhrikuolemaansa. Kuten laulussa ”Kolme kuningasta” runollisesti ilmaistaan: ”Mirha on minun; sen katkera tuoksu hengittää elämää, jonka synkkyys lisääntyy; murheellinen, huokaileva, vuotava, kuoleva, kivikylmään hautaan suljettu ”2. Tämä kuoleman ja hautaamisen yhdistäminen juontaa juurensa siitä, että mirhaa käytettiin perinteisesti muinaisen maailman balsamointikäytännöissä.

Mirhan katkerat mutta aromikkaat ominaisuudet toimivat voimakkaana metaforana kristilliselle käsitykselle kärsimyksen kautta tapahtuvasta pelastuksesta. Vaikka emme ehkä luonnollisestikaan sisällyttäisi kuoleman symboleja syntymäkertomukseen, mirhan esiintyminen maagien lahjoissa korostaa kristillistä uskoa siihen, että Jeesus syntyi nimenomaan kuollakseen uhrautuvasti ihmiskunnan puolesta2. Mirhan sisällyttäminen syntymälahjoihin luo kertomuksen kaaren, joka ulottuu Kristuksen syntymästä hänen ristiinnaulitsemiseensa, ja koko pelastustarina sisältyy evankeliumien alkulukuihin. Tämä teologinen yhteys tiivistyy edellä mainitun laulun viimeiseen säkeistöön: ”Loistavasti hän nyt nousee, kuningas ja Jumala ja uhri ”2.

II Voitelukäytännöt eri uskonnollisissa perinteissä

1.Voitelun tarkoitus ja voima

Öljyllä voitelu on konkreettinen keino välittää hengellistä todellisuutta lukuisissa uskonnollisissa perinteissä. Muinaisessa israelilaisessa kontekstissa voitelu merkitsi lopullista aseman muutosta, joka erotti tavallisen poikkeuksellisesta ja symboloi jumalallista valintaa. Hepreankielinen sana ”Messias” (מָשִׁיחַ, mashiach) tarkoittaa kirjaimellisesti ”voideltua”, mikä korostaa, miten keskeinen tämä käytäntö oli juutalaisten käsityksessä jumalallisesta nimityksestä1. Pyhän öljyn rituaalisen levittämisen avulla yksilöt ja esineet vihittiin ja niistä tuli jumalallisen tarkoituksen ja läsnäolon astioita.

Voitelun muuttava voima ulottui symbolista nimeämistä pidemmälle ja antoi todellista hengellistä valtaa ja siunausta. Kun Samuel voiteli Saulin ja myöhemmin Daavidin Israelin kuninkaiksi, tämän rituaalisen toimenpiteen ymmärrettiin siirtävän jumalallisen valtuuden johtamiseen. Samoin pappien voitelu vihki heidät palvelemaan tabernaakkelissa ja temppelissä ja valtuutti heidät välittämään Jumalan ja kansan välillä. Tämän toimenpiteen pyhyys näkyy tiukkoina kieltoina öljyn väärinkäyttöä vastaan, ja niille, jotka käyttivät öljyä väärin tai yrittivät jäljitellä sen kaavaa henkilökohtaiseen käyttöön, luvattiin vakavat seuraukset1.

2.Voiteluperinteiden jatkuvuus

Useat uskonnolliset ryhmät väittävät, että Mooseksen valmistama alkuperäinen voiteluöljy on edelleen käytössä, ja väittävät, että osia alkuperäisestä aineesta on jäljellä tänäkin päivänä. Nämä perinteet kattavat erilaisia yhteisöjä, kuten rabbiinijuutalaisuuden, armenialaisen kirkon, assyrialaisen idän kirkon, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon, koptikirkon ja Pyhän Tuomaan Nasranin kirkon1. Tämä väitetty fyysinen jatkuvuus on vahva yhteys muinaisiin juuriin, mikä viittaa siihen, että hengellinen auktoriteetti ja käytäntö ovat katkeamattomia ja ulottuvat raamatullisista ajoista nykypäivään.

Näiden aineellista jatkuvuutta koskevien väitteiden lisäksi voitelun hengellinen käytäntö jatkuu eri muodoissaan eri uskonnollisissa perinteissä. Monissa kristillisissä uskontokunnissa voitelu on edelleen keskeisessä asemassa sakramentaalisissa toimissa, kuten kasteessa, konfirmaatiossa, vihkimisessä ja parantamisrituaaleissa. Katolinen käsitys ”krismasta” – sakramentaalisessa voitelussa käytettävästä pyhitetystä öljystä – liittyy suoraan sekä juutalaisiin ennakkotapauksiin että kreikan kielen sanaan ”christos” (χριστός), joka heprealaisen vastineensa ”mashiachin” tavoin tarkoittaa ”voideltua”. Tämä kielellinen ja käytännöllinen jatkuvuus osoittaa, miten muinaiset voitelukäytännöt vaikuttavat edelleen nykypäivän uskonnolliseen kokemukseen eri perinteissä.

III Konfirmaatio henkilökohtaisena helluntaina

1.Pyhän Hengen saaminen sakramentin kautta

Teologiassa konfirmaatio ymmärretään nimenomaisesti ”henkilökohtaisena helluntaina”, jolloin yksittäinen uskova saa saman Pyhän Hengen, joka laskeutui apostolien päälle Raamatun helluntaikertomuksessa. Konfirmaatioriitissä kokelaat tunnustavat uskovansa ”Pyhään Henkeen, Herraan, eläväksi tekevään, joka tuli apostolien päälle helluntaina ja joka tänään annetaan heille sakramentaalisesti konfirmaatiossa”.3 Tämä suora rinnastus apostolisen kokemuksen ja yksilön sakramentaalisen hetken välillä luo voimakkaan jatkuvuuden hengelliselle antamiselle kahden vuosituhannen ajan kristinuskon historiassa. Kirkon traditio tunnustaa, että tämä teko säilyttää ”helluntain armon kirkossa ”3.

Itse sakramentissa yhdistyvät useat elementit, jotka muistuttavat muinaisia voitelukäytäntöjä ja sisältävät samalla nimenomaan kristillisiä käsityksiä hengellisestä voimaantumisesta. Konfirmaatio määritellään ”sakramentiksi, jossa Pyhä Henki vahvistaa jo kastettuja käsien päällepanemisen, mirhalla voitelun ja rukouksen kautta, jotta he voivat vakaasti tunnustaa uskon ja elää uskollisesti uskontunnustuksensa mukaisesti”.3 Tämä fyysisen kosketuksen, pyhän öljyn ja rukouksen yhdistelmä luo moniaistisen kokemuksen, joka sitouttaa konfirmoitavan ruumiin, mielen ja hengen. Krismalla voitelu yhdistää nykyaikaisen sakramentin nimenomaan muinaisiin öljyn avulla tapahtuvan vihkimisen käytäntöihin.

2.Lahjat ja muutos voitelun kautta

Mirhavoitelun kautta tapahtuva hengellinen muutos heijastaa muinaisia käsityksiä voitelusta, joka antaa uuden aseman ja voiman. Katolisessa Kirkon opetuksessa määritellään seitsemän erityistä lahjaa, jotka annetaan tämän sakramentaalisen voitelun kautta: viisaus, ymmärrys, neuvo, lujuus, tieto, hurskaus ja Herran pelko3. Kukin lahja palvelee tiettyä hengellistä tarkoitusta: lujuus vahvistaa uskovia ”tekemään Jumalan tahdon kaikessa pelosta ja esteistä huolimatta”, viisaus antaa ”kaipuuta ja rakkautta Jumalan asioita kohtaan” ja ymmärrys mahdollistaa uskon salaisuuksien selvemmän tuntemisen3. Nämä lahjat varustavat konfirmoidun henkilön hengelliseen taisteluun ja uskolliseen todistamiseen.

Näiden seitsemän ensisijaisen lahjan lisäksi voitelu antaa myös sen, mitä Kirkon perinne kutsuu ”Pyhän Hengen hedelmiksi”: rakkauden, ilon, rauhan, kärsivällisyyden, ystävällisyyden, hyvyyden, uskollisuuden, lempeyden, uskollisuuden, vaatimattomuuden, itsehillinnän ja siveyden3. Nämä ominaisuudet edustavat sisäisen hengellisen muutoksen ulkoista ilmenemismuotoa ja heijastavat uskovan jatkuvaa pyhittymistä jumalallisen armon kautta. Sakramentti ei siis merkitse vain hetkeä, jolloin hengellinen lahjoitus tapahtuu, vaan se on alku elinikäiselle prosessille, jossa kasvamme ja kehitymme pyhyydessä. Tämän voitelun kautta kristityt uskovat saavansa ”oikeuden jumalalliseen apuun” koko elämänsä ajaksi, jolloin he saavat jatkuvasti käyttöönsä hengellistä voimaa ”aina kun sitä tarvitsee ”3.

3.Lähetys ja identiteetti voitelun kautta

Aivan kuten muinainen voitelu välitti uuden identiteetin ja päämäärän, mirhavoitelu vahvistaa uskovia heidän kasteidentiteetissään, sillä he ovat osallisia Kristuksen kolminkertaiseen tehtävään: profeetan, papin ja kuninkaan tehtävään. Sakramentti vahvistaa profeetallista roolia antamalla uskoville voimavaroja ”pitää kiinni oikeasta uskosta, tunnustaa uskoa [ja] välittää uskoa ‘3. Se kehittää heidän pappisidentiteettiään valmistamalla heitä ’ottamaan vastaan kärsimystä Kristuksen tavoin” ja osallistumaan vapaaehtoisesti katumuskäytäntöihin3. Lopuksi se vahvistaa heidän kuninkaallista tehtäväänsä muodostamalla heistä johtajia, jotka voivat ohjata muita pelastukseen, kehittää vahvan moraalisen luonteen ja vastustaa negatiivista vertaispaineita3.

Tämä voitelun kautta tapahtuva muodonmuutos huipentuu selkeään tehtävän ja tarkoituksen tuntemukseen. Kristityt uskovat, että ”jokaisella kastetulla ja Hengen vahvistamalla henkilöllä on tehtävä viedä muita Kristuksen luokse”.3 Tämä apostolinen lähettäminen on rinnakkainen Kristuksen oman Isältä saaman tehtävän ja hänen ensimmäisten opetuslasten toimeksiantonsa kanssa. Mirhavoideltu henkilö on ”kutsuttu” ja ”valittu” tiettyyn jumalalliseen tarkoitukseen, ja hänet on valtuutettu paitsi henkilökohtaiseen pyhyyteen myös aktiiviseen osallistumiseen kirkon evankelioivaan tehtävään3. Tämä sisäisen muutoksen ja ulkoisen toimeksiannon yhdistelmä kuvastaa muinaisten voitelukäytäntöjen kaksitahoista luonnetta, sillä ne sekä pyhittivät yksilön että erottivat hänet erityistä palvelua varten.

IV Hengellinen matka: Mirhasta helluntaikokemukseen

1.Kärsimyksen ja kirkkauden symboliikka

Matka mirhasta henkilökohtaiseen helluntaihin käsittää kristillisen kokemuksen koko kirjon kärsimyksestä kirkkauteen. Mirhan yhteys kuolemaan ja hautaamiseen, mikä käy erityisen selvästi ilmi sen esittämisessä Jeesus-lapselle, ennakoi kristillisessä pelastusteologiassa keskeistä kärsimystä2. Tämä katkera mutta aromikas aine symboloi kristittyjen paradoksaalista käsitystä siitä, että elämä nousee kuolemasta ja voitto näennäisestä tappiosta. Viisaiden miesten lahja ennakoi siis sekä Kristuksen ristiinnaulitsemista että uskovien osallistumista hänen kärsimyksiinsä kasteen ja konfirmaation kautta tapahtuvan samaistumisen kautta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

Tämä kärsimyksen ja kirkkauden paradoksaalinen yhdistelmä saa täyttymyksensä helluntaikokemuksessa, jossa Pyhä Henki antaa uskoville voiman todistaa jopa vainon keskellä. Aivan kuten alkuperäiset apostolit saivat Hengen voiman ja kohtasivat sen jälkeen marttyyrikuoleman, mirhavoideltu kristitty saa voimaa ”tunnustaa rohkeasti Kristuksen nimeä ja kantaa ristiäsi ”3. Mirhavoitelun henkilökohtainen helluntai valmistaa näin uskovia opetuslapseuden koko kirjoon, johon kuuluu sekä iloinen julistus että uhrautuva kärsimys. Kuten psalmissa 92 julistetaan: ”Mutta minun voimani kohoaa kuin villihärän sarvi, sinä voitelet minut tuoreella öljyllä…         Minä saan nähdä vihollisteni kärsivän tappion”3.

2.Täydellinen vihkimys ja hengellinen kypsyys

Eteneminen kasteesta mirhavoiteluun edustaa matkaa kohti täydellistä kristillistä vihkimystä ja hengellistä kypsyyttä. Kun kaste liittää yksilön kristilliseen yhteisöön, mirhavoitelu ”tekee kristitystä sotilaan ja merkitsee hänelle uuden luonteen, joka on ikään kuin sielun sotilaallinen valtakirja jatkuvassa sodassa Jumalan vihollisia vastaan ”3. Tämä sotilaallinen kuvasto tuo mieleen muinaiset käytännöt, joissa soturit voideltiin taistelua varten, ja viittaa siihen, että mirhavoideltu kristitty ei saa vain yhteisön jäsenyyden vaan myös aktiivisen tehtävän siinä. Krisma siis täydentää vihkimysprosessin ja muuttaa kastetun henkilön kansalaisesta sotilaaksi hengellisessä valtakunnassa.

Kirkon opetus käyttää useita analogioita selittääkseen tätä etenemistä kohti hengellistä kypsyyttä. Mirhavoitelua verrataan esimerkiksi siihen, että ”baseballin pelaaminen pikkuliigassa on erilaista kuin se, että pääsee suuriin liigoihin” tai että ”pelataan juniorijoukkueessa tai aloitetaan joukkueessa ”3. Toisessa vertauksessa kaste rinnastetaan kansalaisuuteen ja mirhavoitelu sotilaspalvelukseen, jossa vihityt toimivat komentajina. Tämän käsityksen mukaan ”komentajien tehtävänä on ohjata kaikkia uskovia, mutta erityisesti sotilaita (voideltuja). Sotilaiden tulee suojella ja puolustaa kansalaisia (kaikkia kastettuja) ”3. Nämä rinnastukset korostavat, että voitelu ei merkitse kristillisestä sitoumuksesta luopumista vaan syvempää sitoutumista siihen.

Johtopäätös

Mirhan, voitelun ja henkilökohtaisen helluntain välinen suhde paljastaa fyysisten aineiden, symbolisten toimien ja hengellisten realiteettien syvällisen yhteen kietoutumisen uskonnollisessa kokemuksessa. Nämä perinteet osoittavat, miten aineelliset elementit voivat välittää transsendenttisiä kohtaamisia aina pyhän voiteluöljyn muinaisesta reseptistä, jossa mirha ja muut aromaattiset aineet on mitattu tarkasti, nykyaikaiseen kristilliseen käsitykseen mirhavoitelusta (konfirmaatiosta) henkilökohtaisena helluntaivoiman vastaanottamisena. Mirhan karvaan -makea luonne ja sen kaksitahoiset mielleyhtymät kuolemaan ja arvokkaaseen lahjaan tarjoavat sopivan metaforan kristityn matkalle, joka käsittää sekä kärsimyksen että kirkkauden.

Vuosisatojen ja perinteiden aikana harjoitettu voitelukäytäntö korostaa ihmisen tarvetta hengellisen muodonmuutoksen konkreettisiin ilmaisuihin. Olipa kyse sitten muinaisista temppelivoiteluista tai nykyajan sakramentaalisista toimista, pyhällä öljyllä voiteleminen tarjoaa näkymättömän armon aistittavissa olevan kokemuksen. Tämä fyysisen ja hengellisen maailman lähentyminen luo voimakkaan muistutuksen siitä, että uskonnollinen kokemus ei ole pelkästään älyllinen tai emotionaalinen, vaan se koskettaa kokonaisvaltaisesti koko ihmistä. Kun uskovat jatkavat ”henkilökohtaisen helluntaipäivänsä” vastaanottamista mirhavoitelun (konfirmaation) ja vastaavien rituaalien kautta, he osallistuvat katkeamattomaan perinteeseen, joka yhdistää heidät muinaisiin käytäntöihin ja antaa heille samalla voimavaroja nykypäivän todistamiseen ja palvelemiseen.

Viittaukset:

https://en.wikipedia.org/wiki/Holy_anointing_oil

https://ourdailybreadministries.ca/the-meaning-of-myrrh/

https://linktoliturgy.com/confirmation-personal-pentecost

https://www.gotquestions.org/anointing-oil.html

https://knowingisdoing.org/blog/personal-pentecost

https://en.wikipedia.org/wiki/Chrism

https://international.la-croix.com/pray/pentecost-what-are-the-fruits-of-the-holy-spirit

https://www.magiscenter.com/blog/a-strange-anointing-glory-in-suffering

https://www.christianhealingmin.org/index.php/hl-issue-2015-4/229-magazine/2011-2015/hl-articles-2015-4/818-how-to-have-your-own-personal-pentecost

https://www.frjosevettiyankal.org/post/anointing-of-the-holy-spirit-1

https://jentezenfranklin.org/teaching/the-five-ingredients-of-an-anointed-life-2

https://linktoliturgy.com/5th-sunday-16

https://abingdonparish.org.uk/StM/stm_pentecost_2020.pdf

https://www.churchofireland.org/cmsfiles/files/worship/pdf/resource_folder/guidelines_re_the_liturgical_use_of_oil_final.pdf

https://www.oca.org/orthodoxy/the-orthodox-faith/worship/the-sacraments/chrismation