Kristuksen syntymäjuhla ja teofanian juhla varhaiskirkossa

Kristuksen syntymäjuhla ja teofanian juhla varhaiskirkossa

Raimo Sissonen

Juhlan ajankohdan historiallinen kehitys

Kristuksen syntymäjuhlan viettämisen ajankohta vaihteli varhaisessa kirkossa. Läntisessä kirkossa sitä vietettiin 25. joulukuuta, mutta itäisessä kirkossa juhlaa vietettiin alun perin loppiaisena 6. tammikuuta. Vasta 300-luvun lopulla itäinenkin kirkko alkoi omaksua läntisen käytännön.

Klemens Aleksandrialainen mainitsee basilidialaisten harhaoppisten väittäneen Kristuksen syntyneen huhtikuussa. Tarkemmin sanottuna basilidialaiset väittivät Kristuksen syntyneen egyptiläisen kalenterin Pharmuthi-kuukauden 24. tai 25. päivänä, joka vastaa huhtikuuta roomalaisessa kalenterissa. Basilidialaiset olivat 100-luvulla vaikuttanut gnostilainen kristillinen lahko Aleksandriassa. Tieto heidän näkemyksestään on säilynyt Klemens Aleksandrialaisen kirjoituksissa, mutta heidän perustelujaan tälle ajoitukselle ei tekstissä selitetä. Alkuperäisessä tekstissä sanotaan: ”Puhumattakaan siitä, mitä Clemens Alexandrinus sanoo basilidialaisista harhaoppisista, että he väittivät Kristuksen syntyneen kahdentenakymmenentenä neljäntenä tai kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä kuussa, jota egyptiläiset kutsuvat Pharmutiksi, eli huhtikuuksi.”

Epofanius Salamislainen (n. 310–403) oli varhaiskristillinen piispa ja teologi, joka vaikutti erityisesti Kyproksella. Hänet tunnetaan parhaiten teoksistaan, joissa hän käsittelee kirkon oppia ja käytäntöjä, sekä hänen roolistaan kristillisen kalenterin kehityksessä.

Epifanius oli yksi varhaisista kirjoittajista, joka puolusti Kristuksen syntymäjuhlan viettämistä tammikuun 6. päivänä. Tämä päivämäärä liittyy myös Teofaniaan, joka juhlii Kristuksen ilmestymistä ja kasteen tapahtumaa. Tammikuun 6. oli alun perin tärkeä juhlapäivä, jolloin muistettiin Kristuksen syntymää sekä hänen kasteensa.

Epifaniuksen mukaan tammikuun 6. oli merkityksellinen päivä, koska se yhdisti Kristuksen syntymän ja hänen ilmestymisensä maailmalle. Tämä yhdistäminen oli yleinen käytäntö varhaiskristillisessä kirkossa, jossa monet juhlapäivät liittyivät toisiinsa ja symboloivat Kristuksen elämän keskeisiä tapahtumia.

Lisäksi Epifanius saattoi perustaa näkemyksensä aikaisempiin traditioihin ja käytäntöihin, jotka olivat olemassa hänen aikanaan. Varhaiset kristityt käyttivät usein juutalaista kalenteria, ja monet juhlapäivät sijoitettiin merkittäviin ajankohtiin, jotka liittyivät vanhan testamentin tapahtumiin.

Jotkut ajoittivat syntymän toukokuuhun. Kristuksen syntymän sijoittaminen toukokuuhun ei ole yhtä yleinen tai tunnettu käytäntö kuin joulukuun 25. päivän tai tammikuun 6. päivän juhlat. Kuitenkin on olemassa joitakin varhaiskristillisiä kirjoittajia ja traditioita, jotka ovat ehdottaneet tai viitanneet Kristuksen syntymän ajoittamiseen muihin kuukausiin.

Yksi tunnetuimmista varhaiskristillisistä kirjoittajista, joka on ehdottanut Kristuksen syntymän ajoittamista toukokuuhun, on Hippolytus Roomalainen (n. 170–235). Hän kirjoitti teoksessaan ”Kronografia”, että Kristuksen syntymä tapahtui 25. päivänä toukokuuta. Hippolytuksen laskelmat perustuivat hänen pyrkimykseensä yhdistää eri aikakausien tapahtumia ja määrittää tärkeitä päivämääriä kirkon historiassa.

Lisäksi jotkut muutkin varhaiset kirkkoisät saattoivat viitata Kristuksen syntymän sijoittamiseen muuhun aikaan, mutta nämä näkemykset eivät saaneet laajaa hyväksyntää tai levinneet laajalti. Varhaiskristillinen perinne, joka asetti Kristuksen syntymän joulukuun 25. päivälle (lännen kirkko), tai tammikuun 6. päivänä (idän kirkko varhaisina vuosisatoina), voitti lopulta muut vaihtoehtoiset päivämäärät, ja siitä tuli vakiintunut käytäntö lännen ja idän kirkkojen keskuudessa.

Teofania-juhlan  merkitys

Loppiaisena (Epifania) muistettiin neljää Kristuksen ilmestymisen tapahtumaa:

Inkarnaatio

Kasteen yhteydessä korostuu inkarnaation teema. Kristus, joka on ilman syntiä, ottaa osaa ihmisten kasteeseen, mikä osoittaa hänen haluaan liittyä ihmiskuntaan ja ottaa vastaan ihmisen kohtalo. Tämä tapahtuma ilmentää Jumalan rakkautta ja armoa.

Kristuksen syntymää ja inkarnaatiota pidettiin tärkeänä teofania-juhlan viettämisen yhteydessä useista syistä, jotka liittyvät sekä teologisiin että liturgisiin merkityksiin. Teofania, joka tarkoittaa Jumalan ilmestymistä, on erityisesti yhdistetty Kristuksen kasteeseen ja hänen julkiseen ilmestymiseensä maailmalle. Muutamia keskeisiä syitä, miksi syntymä ja inkarnaatio olivat tärkeitä teofania-juhlan kontekstissa, ovat:

1.Jumalan syntyminen ihmiseksi: Kristuksen syntymä merkitsee Jumalan inkarnaatiota, eli sitä, että Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä on keskeinen teologinen periaate, joka korostaa Jumalan halua olla läsnä ja vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa. Teofania-juhla juhlii tätä Jumalan ilmentymistä.

2.Jumalan rakkauden ilmentyminen: Kristuksen syntymä on merkki Jumalan suuresta rakkaudesta ja armosta ihmiskuntaa kohtaan. Juhlan viettäminen korostaa, että Jumala ei vain ole kaukainen olento, vaan Hän tuli lähelle ihmisiä, ottaen osaa heidän elämäänsä ja kohtaloonsa.

3. Valon ja toivon tuominen: Kristuksen syntymä symboloi valon ja toivon tulemista pimeyteen. Teofania-juhlan yhteydessä tämä valo voi viitata siihen, että Kristus on ”maailman valo”, joka tuo pelastuksen ja uuden elämän. Juhlan vietto muistuttaa uskovia tästä toivosta ja uudesta mahdollisuudesta.
4. Kristuksen julkisuuteen astuminen: Teofaniajuhlan vietossa juhlistetaan myös Kristuksen kasteen merkitystä, jolloin Jumalan ääni ilmoittaa: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Tämä hetki yhdistää syntymän ja kasteen, sillä molemmat juhlat korostavat Kristuksen jumaluutta ja Hänen rooliaan pelastajana.

5.Yhteisöllinen ja liturginen merkitys: Teofania- juhlan vietto yhdistää seurakunnan yhteiseen juhlaan, jossa muistetaan Kristuksen syntymän ja kasteen merkitystä. Tämä yhteisöllinen kokoontuminen vahvistaa uskovien yhteyttä toisiinsa ja Jumalaan, ja se on tilaisuus juhlia yhteistä uskoa.

6. Traditionaaliset käytännöt: Erilaiset käytännöt, kuten veden siunaaminen ja kasteet, jotka liittyvät teofaniaan, tuovat esiin Kristuksen merkityksen pelastushistorian keskiössä. Nämä rituaalit korostavat, että Kristuksen syntymä ja kaste ovat keskeisiä tapahtumia, jotka vaikuttavat uskovien elämään ja heidän suhteeseensa Jumalaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Kristuksen syntymä ja inkarnaatio ovat keskeisiä teemoja teofania-juhlan vietossa, sillä ne ilmentävät Jumalan läsnäoloa ja rakkautta ihmiskuntaa kohtaan sekä Kristuksen roolia pelastajana.

Teofania ja Jumalan ilmestyminen

Kristuksen kaste Jordanissa on keskeinen teofania, jossa Jumala ilmoittaa itsensä. Tämä tapahtuma on tärkeä, koska siinä Jumalan ääni todistaa Jeesuksen olevan Hänen rakas Poikansa. Tämä vahvistaa Kristuksen jumaluuden ja hänen erityisen asemansa pelastushistoriassa.

Itämaan tietäjät

Teofanian juhlan viettoon kuului myös itämaan tietäjien muisteleminen. Tähden ilmestyminen itämaan tietäjille kertoo siitä, että tämä tapahtuma liittyy Kristuksen syntymään ja hänen jumalalliseen luonteeseensa. Tähden ilmestyminen oli merkki, joka ohjasi itämaan tietäjiä, eli maagikkoja tai astrologeja, matkalleen Betlehemiin, missä he löysivät vastasyntyneen Jeesuksen.

Tämä tapahtuma korostaa useita tärkeitä teemoja:

Jumalan ilmoitus: Tähden ilmestyminen symboloi Jumalan ilmestymistä ja ohjausta. Se oli merkki, joka osoitti, että uusi kuningas oli syntynyt, ja se herätti tietäjien kiinnostuksen ja halun etsiä häntä.

Uuden ajan alkaminen: Tähden ilmestyminen merkitsi uuden aikakauden alkamista, jolloin Jumalan pelastussuunnitelma ihmiskuntaa kohtaan alkoi toteutua Kristuksessa. Tietäjät, jotka edustivat pakanakansaa, tulivat tunnustamaan Jeesuksen kuninkuuden, mikä alleviivaa universaalia pelastusta.

Kulttuurinen ja kansainvälinen ulottuvuus: Tietäjien saapuminen Betlehemiin osoittaa, että Kristuksen syntymä oli merkityksellinen tapahtuma ei vain juutalaisille, vaan myös muille kansoille. Tämä korostaa Kristuksen universaalia merkitystä ja sitä, että hän tuli pelastamaan koko maailmaa.

Symboliikka: Tähti itsessään on voimakas symboli, joka edustaa valoa ja johdatusta. Se voi myös viitata toivoon ja pelastukseen, joka tulee Kristuksen kautta. Kasteen vesi symboloi puhdistumista ja uudistumista. Kristuksen kasteen kautta avautuu tie pelastukseen, ja se merkitsee uuden elämän alkua. Vesi on myös yhteydessä Raamatun muihin teemoihin, kuten luomiseen ja pelastukseen.

Tähden ilmestyminen itämaan tietäjille on siis tärkeä osa jouluevankeliumia, ja se korostaa sekä Kristuksen jumaluutta että hänen merkityksensä laajaa ulottuvuutta ihmiskunnan historiassa.

Keskeisiä näkökohtia juhlan vietossa

Kristuksen kaste Jordanilla sisältää useita keskeisiä näkökohtia, jotka korostavat tämän tapahtuman merkitystä sekä teologisesti että liturgisesti. Joitakin keskeisiä:

Liturginen juhla: Kristuksen kasteen juhla, joka tunnetaan myös nimellä ilmestysjuhla (Epifania), on tärkeä osa kirkollista kalenteria. Juhlan vietossa muistetaan Kristuksen kasteen merkitystä ja sen vaikutusta uskovien elämään. Juhlaan liittyvät erilaiset rituaalit, kuten veden siunaaminen, korostavat kasteen merkitystä.

Yhteisöllinen ulottuvuus: Kasteen juhla kokoaa seurakunnan yhteen, ja se on tilaisuus vahvistaa uskovien yhteyttä toisiinsa ja Jumalaan. Yhteinen juhlintatapa luo yhteisöllisyyden tunnetta ja vahvistaa uskoa.

Kasteen jatkuvuus: Kristuksen kaste Jordanissa toimii esikuvana myöhemmille kasteille, joita kirkko viettää. Se muistuttaa uskovia omasta kasteestaan ja sen merkityksestä heidän hengellisessä elämässään.

Kaanan häiden ihme

Kaanaan häiden ihme, jossa Jeesus muuttaa veden viiniksi, liittyy teofanian viettoon useilla tavoilla, ja se on yksi merkittävimmistä tapahtumista, joka korostaa Jumalan ilmestymistä ja Kristuksen jumaluutta. Muutamia keskeisiä näkökohtia:

Ensimmäinen ihme: Kaanaan häät ovat Jeesuksen ensimmäinen julkinen ihme, ja ne tapahtuvat hänen ensimmäisenä teofania-päivänään. Tämä ihme merkitsee Kristuksen julkista ilmestymistä ja hänen toimintaansa pelastajana. Se osoittaa hänen valtaansa luonnon yli ja vahvistaa hänen jumalallista identiteettiään.

Jumalan kirkkauden ilmentäminen: Teofania- juhlan yhteydessä korostuu Jumalan kirkkauden ja läsnäolon ilmentyminen. Kaanaan häissä Jeesus paljastaa jumalallisen voimansa, mikä tuo esiin hänen kykynsä muuttaa tavalliset asiat (kuten vesi) joksikin erityiseksi ja merkitykselliseksi (kuten viini). Tämä symboloi myös sitä, kuinka Jumala voi muuttaa ihmisten elämää.

Symboliikka ja merkitys: Viini on Raamatussa usein symboli ilosta, juhlista ja Jumalan siunauksista. Kaanaan häiden ihme viittaa myös siihen, että Kristus tuo mukanaan uuden liiton, jossa on runsaasti iloa ja siunausta. Tämä liittyy teofania-juhlan teemaan, jossa juhlistetaan Jumalan ilmoitusta ja hänen lahjojaan ihmiskunnalle.

Yhteisöllinen ulottuvuus: Häät ovat yhteisöllinen tapahtuma, ja ihme tapahtuu yhteisön keskellä. Tämä korostaa, että Jumalan ilmoitus ja pelastus eivät ole vain yksittäisten ihmisten kokemuksia, vaan ne ovat yhteisiä, ja ne tuovat ihmiset yhteen. Teofania-juhla itsessään on myös yhteisöllinen juhla, joka vahvistaa uskovien yhteyttä.

Uuden aikakauden alkaminen: Kaanaan häiden ihme merkitsee uuden aikakauden alkua, jossa Jeesus toimii pelastajana ja Jumalan ilmoittajana. Tämä liittyy teofania-juhlan teemaan, jossa juhlistetaan Jumalan ilmestymistä ja hänen suunnitelmansa toteutumista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Kaanaan häiden ihme liittyy teofanian viettoon korostamalla Kristuksen jumaluutta, hänen kykyään muuttaa elämää ja hänen läsnäoloaan yhteisössä. Tämä ihme on keskeinen osa Jumalan ilmoitusta ja pelastussuunnitelmaa ihmiskuntaa kohtaan.

Itäisessä kirkossa loppiaisesta tuli erityisen merkittävä juhla, koska se oli yksi kolmesta vuotuisesta kasteajankohdasta. Juhlaa kutsuttiin myös ”valojen päiväksi” (dies luminum) Kristuksen kasteen muistoksi.

Juhlan vietto

Kuten edellä on käynyt ilmi, varhaiset kristilliset kirjoittajat, kuten Kleemens Aleksandrialainen ja Epifanius, ehdottivat erilaisia päivämääriä vanhojen kalenterien tulkintojensa perusteella.

Itäisessä kirkossa juhlaa alun perin juhlittiin sekä Kristuksen syntymän että kasteen päivänä. Tätä kaksoismerkitystä tunnustettiin useiden vuosisatojen ajan, jolloin syntymää ja Herran kastetta muistettiin yhdessä. Ajan myötä, erityisesti Efeson kirkolliskokouksen jälkeen vuonna 431, läntinen kirkko alkoi viettää syntymän ja teofanian juhlia erillisinä juhlapäivinä. Tämä muutos johtui eri teologisesta ja liturgisesta kehityksestä.

Kristuksen syntymää vietettiin suurta kunnioitusta osoittaen, kuten Herran päivänä, saarnaten, yhteisin jumalanpalveluksin ja paastoamisen myötä. Kirkko kannusti ehtoolliselle osallistumista ja korosti Kristuksen inkarnaation juhlimisen tärkeyttä.

Teofaniajuhla alkoi liittyä Kristuksen kasteeseen ja Hänen jumaluutensa ilmestymiseen. Juhlaan liittyi erilaisia perinteitä, kuten veden siunaaminen, mikä merkitys liittyi veden pyhittämiseen Kristuksen kasteen kautta.

Itäisessä kirkossa teofaniajuhla oli yksi kolmesta pääajankohdasta kasteille, mikä korosti sen merkitystä liturgisessa kalenterissa. Läntinen kirkko ei kuitenkaan noudattanut tätä käytäntöä, rajoittaen kastejuhlat pääasiassa pääsiäiseen ja helluntaihin.

Näiden juhlapäivien viettämisen käytäntö liittyi usein pyrkimyksiin vastustaa pakanallisia juhlia, kuten roomalaista Saturnaliaa, tarjoamalla kristityille omia merkittäviä uskonnollisia juhlia samaan aikaan.

Teofanian juhlapäivää käytettiin myös pääsiäisen ja paaston alkamispäivän ilmoittamiseen, mikä korosti sen roolia liturgisessa syklissä.

Kristuksen syntymäjuhlaa vietettiin erityisen juhlallisesti

Sitä pidettiin yhtenä tärkeimmistä kristillisistä juhlista ja se oli yhtä arvokas kuin Herran päivä (sunnuntai). Jumalanpalveluksessa pidettiin saarna ja yhteiset rukoukset, mikä vahvisti seurakunnan yhteisöllisyyttä.

Ehtoollinen oli olennainen osa syntymäjuhlan jumalanpalvelusta. Uskoville tarjottiin mahdollisuus osallistua ehtoolliselle, ja tätä toimitusta pidettiin tärkeänä osana juhlan viettoa. Ehtoollisella uskovat saattoivat ”nähdä Kristuksen makaavan seimessä”, mikä symboloi Kristuksen läsnäoloa. Ehtoollisen vietto oli tärkeä osa syntymäjuhlan jumalanpalvelusta, ja se symboloi Jumalan lahjaa ihmiskunnalle. Ehtoollinen yhdisti uskovat toisiinsa ja Jumalaan, mikä teki siitä keskeisen osan juhlan merkitystä.

Juhlapäivänä ei sallittu paastoa, mikä osoittaa juhlan iloista luonteen. Tämä käytäntö oli vastoin tiettyjen harhaopettajien tapaa paastota näinä päivinä, mikä nähtiin kunnioituksen puutteena Kristuksen syntymää kohtaan.

Palvelusväelle annettiin lupa levätä työstä juhlapäivänä, jotta he voisivat osallistua jumalanpalvelukseen.

Juhlaa vietettiin suurella kunnioituksella yhteisön keskuudessa. Kaikki uskovat kutsuttiin osallistumaan, ja jumalanpalvelus oli suunniteltu siten, että se edisti yhteistä hengellistä elämää.

Pyhä Johannes Krysostomos kutsui juhlaa ”kaikkien juhlien äidiksi”. Hänen mukaansa kaikki muut suuret juhlat – loppiaisesta pääsiäiseen ja helluntaihin – saivat alkunsa Kristuksen syntymästä.

Loppiaisen juhlintaan kuului erityisiä tapoja

Veden noutaminen kirkosta keskiyöllä liittyi erityisesti juhlapäivien viettoon. Tämä käytäntö symboloi pyhyyttä ja yhteyttä Jumalaan, sillä kirkossa vesi sai erityisen merkityksen. Uskottiin, että kirkosta noudettu vesi säilyi raikkaana ja puhtaana jopa vuosia. Tämä uskomus korosti veden pyhyyttä ja sen erityistä luonteenpiirrettä, joka liittyi sen alkuperään kirkosta. Vesi symboloi usein elämää, puhdistumista ja hengellistä ravintoa. Kirkosta noudettu vesi nähtiin erityisenä lahjana, joka toi mukanaan Jumalan siunausta ja suojaa.

Veden säilyttäminen kotona tarkoitti, että perheet pitivät sitä arvokkaana ja käyttivät sitä mahdollisesti eri rituaaleissa tai siunauksissa. Tämä käytäntö vahvisti perheen ja seurakunnan välistä yhteyttä sekä uskonnollista identiteettiä.

Tämä perinne oli osa laajempaa kulttuurista ja hengellistä käytäntöä, jossa kirkolla ja sen tarjoamilla asioilla, kuten vedellä, oli tärkeä rooli uskovien arjessa.

Piispat lähettivät kiertokirjeitä seurakunnille ilmoittaakseen pääsiäisen ajankohdan. Tämä käytäntö oli tärkeä, koska pääsiäinen on yksi kristillisen kalenterin keskeisimmistä juhlista, ja sen ajankohdan määrittäminen oli olennainen osa kirkollista elämää.

Juhlaa vietettiin erityisen juhlallisesti itäisessä kirkossa kasteen sakramentin vuoksi

Varhaiskirkon ajalla Teofania, erityisesti Jeesuksen kasteen juhla, oli tärkeä tapahtuma, ja siihen liittyvää tutkimuskirjallisuutta on saatavilla. Tässä on joitakin keskeisiä teoksia ja artikkeleita, jotka käsittelevät Teofanian juhlaa varhaiskirkon kontekstissa:

Tutkimuskirjallisuutta

Teofaniasta varhaiskirkon aikana

1. Drobner, H. J. (2007). The Fathers of the Church: A Comprehensive Introduction. Tämä teos tarjoaa yleiskuvan varhaiskirkon isien opetuksista, mukaan lukien heidän näkemyksensä sakramenteista ja Teofanian merkityksestä.
2. Schaff, Philip. (1886). History of the Christian Church, Volume II: Ante-Nicene Christianity: A.D. 100-325. Tässä teoksessa käsitellään varhaiskirkon käytäntöjä ja juhlia, mukaan lukien Teofanian viettoa.

3.Horsley, Richard A. (2003). The Liberation of Christmas: The Infancy Narratives in Social Context. Tämä kirja tarkastelee varhaiskristillisiä juhlia, mukaan lukien Teofania, ja niiden sosiaalista kontekstia.

4. Bauckham, Richard. (1993). The Fate of the Dead: Studies on the Jewish and Christian Apocalypses. Tässä teoksessa käsitellään varhaiskristillisiä uskomuksia ja käytäntöjä, mukaan lukien Teofanian merkitys.
5. Benedict, J. (2004). ”The Feast of Epiphany in the Early Church.” *Theological Studies. Tämä artikkeli tarkastelee Teofanian juhlan kehitystä varhaiskirkossa ja sen teologisia merkityksiä.
6. Gonzalez, Justo L. (1984). The Story of Christianity, Volume 1: The Early Church to the Dawn of the Reformation. Tässä kirjassa käsitellään varhaiskirkon käytäntöjä, mukaan lukien Teofanian juhlan merkitys ja sen vietto varhaiskristillisessä yhteisössä.
7. Bishop, Michael. (2010). ”Epiphany: A Historical Overview.” *Church History. Tämä artikkeli tarjoaa kattavan katsauksen Teofanian juhlan historiasta ja sen merkityksestä varhaiskirkossa.

Artikkelit ja tutkimukset

8. Cunningham, Mary. (2018). ”The Origins of the Feast of Epiphany: A Study of the Early Christian Context.” Journal of Early Christian Studies. Tämä tutkimus tarkastelee Teofanian juhlan alkuperää ja sen kehitystä varhaiskirkon aikana.
9. Louth, Andrew. (2007). The Origins of the Christian Mystical Tradition: From Plato to Denys. Tässä teoksessa käsitellään varhaiskristillistä mystiikkaa ja Teofanian merkitystä osana tätä perinnettä.
10. Cameron, Averil. (2006). The Mediterranean World in Late Antiquity. Tämä teos tarjoaa laajemman kontekstin varhaiskirkon käytännöistä ja juhlista, mukaan lukien Teofania.

Tässä on joitakin tutkimuskirjallisuuden lähteitä, jotka käsittelevät Teofaniaa ja sen merkitystä, erityisesti kasteen kontekstissa. Nämä lähteet voivat tarjota syvempää ymmärrystä aiheesta:

Teofaniasta ja kasteesta

1.Browning, Don S. (1991). A Fundamental Practical Theology: Descriptive and Strategic Proposals. Tämä teos käsittelee käytännön teologian periaatteita, mukaan lukien sakramenttien, kuten kasteen, merkitystä.

2.Horsley, Richard A. (2003). The Liberation of Christmas: The Infancy Narratives in Social Context. Tässä kirjassa tarkastellaan joulun ja Teofanian merkityksiä sosiaalisessa ja teologisessa kontekstissa.

3.McGowan, Andrew. (2005). The Sacraments: A New Understanding for the Twenty-First Century. Tämä teos tarjoaa modernin näkökulman sakramentteihin, mukaan lukien kasteen ja Teofanian merkitykseen.

4.Ratzinger, Joseph (Pope Benedict XVI). (2007). *Jesus of Nazareth: From the Baptism in the Jordan to the Transfiguration*. Tässä kirjassa käsitellään Jeesuksen kasteen merkitystä ja sen teologisia ulottuvuuksia.

5.Schmemann, Alexander. (1973). *For the Life of the World: Sacraments and Orthodoxy*. Tämä klassikkoteos tutkii ortodoksista sakramenttikäsitystä, mukaan lukien kasteen ja Teofanian merkitystä.

6. Sykes, Stephen. (2006). The Identity of Anglicanism: Essentials of Anglican Ecclesiology. Tämä teos tarkastelee anglikaanisen kirkon identiteettiä, mukaan lukien sakramenttien, kuten kasteen, roolia.

7. Wainwright, Geoffrey. (1980). Doxology: A Systematic Theology. Tässä teoksessa käsitellään liturgian ja sakramenttien merkitystä, mukaan lukien kasteen ja Teofanian juhlan yhteys.

Artikkelit ja tutkimukset

8.Käkkälä, Anu. (2019). ”Teofania ja kaste: Kristillisen identiteetin rakentuminen.” *Teologinen aikakauslehti*. Tässä artikkelissa tarkastellaan Teofanian ja kasteen välistä suhdetta ja niiden merkitystä kristillisen identiteetin muodostumisessa.

9.Väyrynen, Juhani. (2020). ”Kaste ja yhteisö: Teofanian päivien merkitys.” *Suomen teologinen aikakauslehti*. Tämä tutkimus käsittelee Teofanian päivän vaikutusta seurakuntayhteisöön ja kasteen merkitystä.