Origenes PYHÄSTÄ HENGESTÄ

Origenes

PYHÄSTÄ HENGESTÄ

DE PRINCIPIIS-  Kirja 1

Lähde:

THE ANTE-NICENE FATHERS. TRANSLATIONS OF The Writings of the Fathers down to A.D. 325. THE REV. ALEXANDER ROBERTS, D.D. AND JAMES DONALDSON, LL.D., EDITORS. AMERICAN REPRINT OF THE EDINBURGH EDITION. REVISED AND CHRONOLOGICALLY ARRANGED, WITH BRIEF PREFACES AND OCCASIONAL NOTES,

BY A. CLEVELAND COXE, D.D.

VOLUME IV.

TERTULLIAN, PART FOURTH; MINUCIUS FELIX; COMMODIAN; ORIGEN, PARTS FIRST AND SECOND. AUTHORIZED EDITION.

NEW YORK:

CHARLES SCRIBNER’S SONS.

1 9 1 3

2.

Copyright, 1885,

by

THE CHRISTIAN LITERATURE PUBLISHING COMPANY

***

Teos:

Origen DE PRINCIPIIS

Käännös RS ja tekoäly Claude 3.5.Sonnet

LUKU III PYHÄSTÄ HENGESTÄ

Seuraavaksi on tarkoitus tutkia mahdollisimman lyhyesti Pyhän Hengen aihetta. Kaikki, jotka havaitsevat millään tavalla Kaitselmuksen olemassaolon, tunnustavat, että Jumala, joka loi ja järjesti kaiken, on syntymätön, ja tunnustavat Hänet maailmankaikkeuden vanhempana. Nyt, että Hänelle kuuluu Poika, ei ole vain meidän esittämämme väite; vaikka se saattaa vaikuttaa riittävän ihmeelliseltä ja uskomattomalta väitteeltä niille, joilla on filosofin maine kreikkalaisten ja barbaarien keskuudessa, joista jotkut ovat kuitenkin näyttäneet pitäneen ajatusta Hänen olemassaolostaan tunnustaessaan, että Jumalan sana tai järki loi kaiken. Me kuitenkin, uskollisina uskollemme tuohon oppiin, jonka varmasti uskomme olevan jumalallisesti innoitettu, uskomme, ettei ole muuta tapaa selittää ja tuoda ihmisen tietämyksen ulottuville tätä korkeampaa ja jumalallisempaa järkeä Jumalan Poikana, kuin niiden Kirjoitusten avulla, jotka Pyhä Henki on innoittanut, eli evankeliumien ja kirjeiden, lain ja profeettojen avulla, Kristuksen oman julistuksen mukaisesti. Pyhän Hengen olemassaolosta kukaan ei todellakaan olisi voinut epäillä, paitsi ne, jotka tunsivat lain ja profeetat, tai ne, jotka tunnustavat uskonsa Kristukseen. Sillä vaikka kukaan ei pysty puhumaan varmuudella Jumalasta Isästä, on kuitenkin mahdollista saada jonkinlaista tietoa Hänestä näkyvän luomakunnan ja ihmismielen luonnollisten tunteiden avulla; ja on mahdollista lisäksi, että tällaista tietoa voidaan rajata pyhien Kirjoitusten avulla. Mutta Jumalan Pojan suhteen, vaikka kukaan ei tunne Poikaa paitsi Isä, ihmismieli oppii kuitenkin myös pyhästä Kirjoituksesta, miten ajatella Pojasta; ja sitä ei opita vain Uudesta, vaan myös Vanhasta testamentista, niiden asioiden kautta, jotka, vaikka pyhimysten tekemiä, viittaavat vertauskuvallisesti Kristukseen, ja joista voidaan havaita sekä Hänen jumalallinen luontonsa että se ihmisluonto, jonka Hän omaksui.

Nyt, mikä Pyhä Henki on, meille opetetaan monissa Raamatun kohdissa, kuten Daavidin toimesta viidennessäkymmenennessäensimmäisessä psalmissa, kun hän sanoo: ”Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi”; ja Danielin kautta, jossa sanotaan: ”Pyhä Henki, joka on sinussa.” Ja Uudessa testamentissa meillä on runsaasti todistuksia, kuten kun Pyhän Hengen kuvataan laskeutuneen Kristuksen ylle, ja kun Herra puhalsi apostoleihinsa ylösnousemuksensa jälkeen sanoen: ”Ottakaa Pyhä Henki”; ja enkelin ilmoitus Marialle: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi”; Paavalin julistus, että kukaan ei voi kutsua Jeesusta Herraksi paitsi Pyhän Hengen kautta. Apostolien teoissa Pyhä Henki annettiin apostolien kätten päälle panemisen kautta kasteessa. Kaikesta tästä opimme, että Pyhän Hengen persoona oli niin arvovaltainen ja arvokas, että pelastava kaste ei ollut täydellinen paitsi kaikkein erinomaisimman Kolminaisuuden auktoriteetilla, eli nimeämällä Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja liittämällä syntymättömään Jumalaan Isään ja Hänen ainosyntyiseen Poikaansa myös Pyhän Hengen nimi. Kuka siis ei hämmästy Pyhän Hengen ylenpalttisuutta majesteettisuutta, kun hän kuulee, että se, joka puhuu sanan Ihmisen Poikaa vastaan, voi toivoa anteeksiantoa; mutta se, joka on syyllinen jumalanpilkkaan Pyhää Henkeä vastaan, ei saa anteeksiantoa, ei tässä maailmassa eikä tulevassa!

Se, että Jumala loi kaiken, ja ettei ole olemassa luotua, joka ei olisi saanut Häneltä olemassaoloaan, on vahvistettu monissa Raamatun julistuksissa; ne väitteet on kumottu ja hylätty, joita jotkut esittävät virheellisesti koskien joko Jumalan kanssa ikuisen aineen olemassaoloa tai syntymättömiä sieluja, joihin he väittäisivät Jumalan istuttaneen ei niinkään olemassaolon voimaa, vaan tasa-arvon ja järjestyksen. Sillä jopa siinä pienessä tutkielmassa nimeltä Paimen tai Katumuksen Enkeli, jonka Hermas on kirjoittanut, meillä on seuraava: ”Usko ennen kaikkea, että on yksi Jumala, joka loi ja järjesti kaiken; joka, kun mitään ei aiemmin ollut olemassa, sai kaiken olemaan; joka itse sisältää kaiken, mutta jota mikään ei sisällä.” Ja Eenokin kirjassa meillä on myös samankaltaisia kuvauksia. Mutta tähän päivään mennessä emme ole pystyneet löytämään pyhästä Kirjoituksesta lausuntoa, jossa Pyhän Hengen voitaisiin sanoa olevan tehty tai luotu? ei edes sillä tavalla, jolla olemme yllä osoittaneet, että Salomo puhuu jumalallisesta viisaudesta, tai jolla ne ilmaisut, joita olemme käsitelleet, on ymmärrettävä Jumalan Pojan elämästä, sanasta tai muista nimityksistä. Jumalan Henki siis, joka liikkui vetten päällä, kuten on kirjoitettu maailman luomisen alussa, ei mielestäni ole mikään muu kuin Pyhä Henki, sikäli kuin voin ymmärtää; kuten olemme todella osoittaneet itse kohtien selityksessämme, ei historiallisen, vaan hengellisen tulkintatavan mukaan.

Jotkut edeltäjistämme ovat todella huomanneet, että Uudessa testamentissa, aina kun Henki mainitaan ilman sitä lisäystä, joka osoittaa laatua, on ymmärrettävä Pyhä Henki; kuten esimerkiksi ilmaisussa: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo ja rauha”; ja ”Aloititte Hengessä, loppuisitteko nyt lihassa?” Olemme sitä mieltä, että tätä erottelua voidaan noudattaa myös Vanhassa testamentissa, kuten kun sanotaan: ”Hän, joka antaa Henkensä kansalle, joka on maan päällä, ja Hengen niille, jotka kävelevät sen päällä.” Sillä epäilemättä jokainen, joka kävelee maan päällä (ts. maalliset ja ruumiilliset olennot) on myös osallinen Pyhästä Hengestä, vastaanottaen sen Jumalalta. Heprealainen opettajani tapasi myös sanoa, että nuo kaksi serafia Jesajassa, joiden kuvataan omaavan kuusi siipeä kummallakin, ja jotka huutavat toisilleen sanoen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot,” oli ymmärrettävä Jumalan ainosyntyiseksi Pojaksi ja Pyhäksi Hengeksi. Ja ajattelemme, että myös se ilmaisu, joka esiintyy Habakukin hymnissä, ”Kahden elävän olennon keskellä, tai kahden elämän keskellä, Sinut tunnetaan,” pitäisi ymmärtää Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä. Sillä kaikki tieto Isästä Jumalasta saadaan Pojan ilmestyksen kautta Pyhän Hengen avulla, joten molemmat näistä olennoista, joita profeetta kutsuu joko ”eläviksi olennoiksi” tai ”elämiksi”, ovat olemassa Jumalan Isän tuntemisen perustana. Sillä kuten Pojasta sanotaan, että ”kukaan ei tunne Isää paitsi Poika, ja se, jolle Poika tahtoo Hänet ilmoittaa,” samaa sanoo myös apostoli Pyhästä Hengestä, kun hän julistaa: ”Jumala on ilmoittanut ne meille Pyhän Henkensä kautta; sillä Henki tutkii kaiken, jopa Jumalan syvyydet”; ja jälleen evankeliumissa, kun Vapahtaja, puhuessaan opetuksensa jumalallisimmista ja syvällisimmistä osista, joita Hänen opetuslapsensa eivät vielä kyenneet vastaanottamaan, puhuttelee heitä näin: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa; mutta kun Pyhä Henki, Puolustaja, tulee, Hän opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä olen teille sanonut.” Meidän on siis ymmärrettävä, että kuten Poika, joka yksin tuntee Isän, ilmoittaa Hänet kenelle tahtoo, niin Pyhä Henki, joka yksin tutkii Jumalan syvyydet, ilmoittaa Jumalan kenelle tahtoo: ”Sillä tuuli puhaltaa, missä tahtoo.” Emme kuitenkaan saa olettaa, että Henki saa tietonsa ilmestyksen kautta Pojalta. Sillä jos Pyhä Henki tuntee Isän Pojan ilmestyksen kautta, Hän siirtyy tietämättömyyden tilasta tiedon tilaan; mutta on yhtä jumalatonta kuin tyhmääkin tunnustaa Pyhä Henki ja silti liittää Häneen tietämättömyyttä. Sillä vaikka jokin muu olisi ollut olemassa ennen Pyhää Henkeä, Hän ei tullut Pyhäksi Hengeksi asteittaisen edistymisen kautta; ikään kuin joku uskaltaisi sanoa, että silloin kun Hän ei vielä ollut Pyhä Henki, Hän oli tietämätön Isästä, mutta että saatuaan tiedon Hänestä tuli Pyhä Henki. Sillä jos näin olisi, Pyhää Henkeä ei koskaan laskettaisi Kolminaisuuden Ykseyteen, ts. muuttumattoman Isän ja Hänen Poikansa rinnalle, ellei Hän olisi aina ollut Pyhä Henki. Kun käytämme tosiaan sellaisia termejä kuin ”aina” tai ”oli”, tai mitä tahansa muuta ajan määrettä, niitä ei pidä ottaa ehdottomina, vaan asianmukaisin varauksin; sillä vaikka näiden sanojen merkitykset liittyvät aikaan, ja niistä asioista, joista puhumme, puhutaan kielen venytyksen kautta olemassa olevina ajassa, ne kuitenkin ylittävät todellisessa luonnossaan kaiken äärellisen ymmärryksen käsityksen.

Siitä huolimatta vaikuttaa asianmukaiselta tutkia, mikä on syy siihen, että hän, joka on Jumalan uudesti synnyttämä pelastukseen, on tekemisissä sekä Isän, Pojan että Pyhän Hengen kanssa, eikä saa pelastusta ilman koko Kolminaisuuden yhteistyötä; ja miksi on mahdotonta tulla osalliseksi Isästä tai Pojasta ilman Pyhää Henkeä. Ja näitä aiheita käsitellessä on epäilemättä tarpeen kuvata Pyhän Hengen, Isän ja Pojan erityistä toimintaa. Olen sitä mieltä, että Isän ja Pojan toiminta tapahtuu niin pyhimyksissä kuin syntisisissä, järjellisissä olennoissa ja mykissä eläimissä; niin, jopa niissä asioissa, jotka ovat elottomia, ja kaikissa asioissa yleismaailmallisesti, jotka ovat olemassa; mutta että Pyhän Hengen toiminta ei tapahdu lainkaan niissä asioissa, jotka ovat elottomia, tai niissä, jotka, vaikka eläviä, ovat kuitenkin mykkiä; ei, sitä ei löydy edes niistä, jotka ovat todellakin järjellä varustettuja, mutta ovat pahoilla teillä, eivätkä lainkaan kääntyneet parempaan elämään. Ainoastaan niissä ihmisissä ajattelen Pyhän Hengen toiminnan tapahtuvan, jotka ovat jo kääntymässä parempaan elämään ja kulkemassa tietä, joka johtaa Jeesuksen Kristuksen luo, ts. jotka ovat sitoutuneet hyvien tekojen suorittamiseen ja jotka pysyvät Jumalassa.

Se, että Isän ja Pojan toiminta vaikuttaa sekä pyhimyksissä että syntisisissä, on ilmeistä siitä, että kaikki järjelliset olennot ovat osallisia sanasta, ts. järjestä, ja tällä tavoin kantavat tiettyjä siemeniä, jotka on istutettu heihin, viisaudesta ja oikeudenmukaisuudesta, joka on Kristus. Nyt, Hänessä, joka todella on olemassa, ja joka sanoi Mooseksen kautta: ”MINÄ OLEN SE JOKA MINÄ OLEN”, kaikki asiat, mitä ikinä ovatkin, osallistuvat; tämä osallisuus Jumalassa Isässä on jaettu sekä vanhurskaiden että syntisten, järjellisten ja järjettömien olentojen kesken, ja kaikkien asioiden kesken yleismaailmallisesti, jotka ovat olemassa.

Apostoli Paavali osoittaa myös todella, että kaikilla on osuus Kristuksessa, kun hän sanoo: ”Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen? (so. tuomaan Kristusta alas;) tai kuka astuu alas syvyyteen? (so. tuomaan Kristusta ylös kuolleista.) Mutta mitä sanoo Raamattu? Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi.” Tällä hän tarkoittaa, että Kristus on kaikkien sydämessä, sen suhteen, että Hän on sana tai järki, johon osallistumalla he ovat järjellisiä olentoja. Myös tuo julistus evankeliumissa: ”Jos en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole mitään puolustusta synnilleen,” tekee ilmeiseksi ja selväksi kaikille, joilla on järjellinen tieto siitä, kuinka kauan ihminen on ilman syntiä, ja mistä ajankohdasta lähtien hän on sille altis, kuinka osallistumalla sanaan tai järkeen, ihmisten sanotaan tehneen syntiä, nimittäin siitä hetkestä lähtien, kun heistä tulee kykeneviä ymmärtämään ja tietämään, kun sisäänrakennettu järki on ehdottanut heille eron hyvän ja pahan välillä; ja sen jälkeen kun he ovat jo alkaneet tietää, mikä on pahaa, heistä tulee alttiita synnille, jos he tekevät sen. Ja tämä on ilmaisun merkitys, että ”ihmisillä ei ole puolustusta synnilleen”, nimittäin, että siitä hetkestä lähtien, kun jumalallinen sana tai järki on alkanut näyttää heille sisäisesti eron hyvän ja pahan välillä, heidän pitäisi välttää ja varoa sitä, mikä on pahaa: ”Sillä joka tietää tehdä hyvää, eikä tee, hänelle se on synniksi.”

Lisäksi, että kaikki ihmiset eivät ole ilman yhteyttä Jumalaan, opetetaan evankeliumissa näin, Vapahtajan sanoilla: ”Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tai: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Mutta tässä meidän on nähtävä, eikö tämä kanna samaa merkitystä kuin ilmaisu Genesiksessä: ”Ja Hän puhalsi hänen kasvoihinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu.” Sillä jos tämä ymmärretään koskevan yleisesti kaikkia ihmisiä, silloin kaikilla ihmisillä on osuus Jumalassa.

Mutta jos tämä on ymmärrettävä puhuttavan Jumalan Hengestä, koska Aadaminkin havaitaan profetoineen joistakin asioista, sitä voidaan pitää ei yleisesti sovellettavana, vaan rajoitettuna niihin, jotka ovat pyhiä. Lopuksi, myös vedenpaisumuksen aikaan, kun kaikki liha oli turmellut tiensä Jumalan edessä, on kirjattu Jumalan puhuneen näin, kuin ansaitsemattomista ihmisistä ja syntisistä: ”Minun Henkeni ei ole pysyvä ihmisessä iankaikkisesti, sillä hän on liha.” Tällä osoitetaan selvästi, että Jumalan Henki otetaan pois kaikilta, jotka ovat arvottomia. Myös Psalmeissa on kirjoitettu: ”Sinä otat pois heidän henkensä, he kuolevat ja palaavat maaksi. Sinä lähetät Henkesi, ja ne luodaan, ja Sinä uudistat maan muodon;” mikä on selvästi tarkoitettu Pyhästä Hengestä, joka, sen jälkeen, kun syntiset ja arvottomat henkilöt on otettu pois ja tuhottu, luo itselleen uuden kansan ja uudistaa maan muodon, kun he, Hengen armon kautta, panevat pois vanhan ihmisen tekoineen ja alkavat vaeltaa uudessa elämässä. Ja siksi tämä ilmaisu soveltuu asianmukaisesti Pyhään Henkeen, koska Hän ei ota asuinsijaansa kaikissa ihmisissä, eikä niissä, jotka ovat lihaa, vaan niissä, joiden maa on uudistettu. Lopuksi, tästä syystä Pyhän Hengen armo ja ilmestys annettiin apostolien kätten päälle panemisen kautta kasteen jälkeen. Meidän Vapahtajamme myös, ylösnousemuksen jälkeen, kun vanhat asiat olivat jo menneet ja kaikki oli tullut uudeksi, Hän itse uutena ihmisenä ja esikoisena kuolleista, Hänen apostolinsa myös uudistettuina uskossa Hänen ylösnousemukseensa, sanoo: ”Ottakaa Pyhä Henki;” Tämä on epäilemättä se, mitä Herra Vapahtaja tarkoitti välittää evankeliumissa, kun Hän sanoi, että uutta viiniä ei voi panna vanhoihin leileihin, vaan käski, että leilit pitäisi tehdä uusiksi, ts. että ihmisten pitäisi vaeltaa uudessa elämässä, jotta he voisivat vastaanottaa uuden viinin, ts. Pyhän Hengen armon uutuuden. Tällä tavoin siis Jumalan Isän ja Pojan voiman toiminta ulottuu erotuksetta jokaiseen luotuun; mutta osuuden Pyhästä Hengestä havaitsemme olevan vain pyhillä. Ja siksi sanotaan: ”Kukaan ei voi sanoa: ’Jeesus on Herra’, paitsi Pyhässä Hengessä.” Ja eräällä kerralla tuskin edes apostolit itse katsotaan arvollisiksi kuulemaan sanat: ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne.” Tästä syystä ajattelen myös seuraavan: se, joka on tehnyt synnin Ihmisen Poikaa vastaan, ansaitsee anteeksiannon; koska jos hän, joka on osallinen Jumalan sanasta tai järjestä, lakkaa elämästä järjen mukaisesti, hän näyttää langenneen tietämättömyyden tai hulluuden tilaan, ja siksi ansaitsee anteeksiannon; kun taas hän, joka on katsottu arvolliseksi saamaan osan Pyhästä Hengestä ja joka on luopunut, on tällä nimenomaisella teolla ja työllä sanottu olevan syyllinen jumalanpilkkaan Pyhää Henkeä vastaan. Älköön kukaan todellakaan olettako, että me, sanomalla Pyhän Hengen olevan annettu vain pyhille, mutta että Isän ja Pojan hyödyt tai toiminnat ulottuvat hyviin ja pahoihin, vanhurskaisiin ja epävanhurskaisiin, näin tekemällä antaisimme etusijan Pyhälle Hengelle Isän ja Pojan ylitse, tai väittäisimme, että Hänen arvokkuutensa on suurempi, mikä varmasti olisi hyvin epälooginen johtopäätös. Sillä olemme kuvanneet Hänen armonsa ja toimintansa erityispiirteitä. Lisäksi mitään Kolminaisuudessa ei voida kutsua suuremmaksi tai pienemmäksi, koska jumaluuden lähde yksin sisältää kaikki asiat Sanallaan ja järjellään, ja suunsa Hengellä pyhittää kaikki asiat, jotka ovat pyhityksen arvoisia, kuten on kirjoitettu Psalmissa: ”Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot Hänen suunsa hengellä.” On myös Jumala Isän erityistä toimintaa, sen lisäksi, millä Hän antoi kaikille asioille luonnollisen elämän lahjan. On myös Herra Jeesuksen Kristuksen erityinen palvelutehtävä niille, joille hän suo luonnostaan järjen lahjan, jonka avulla he kykenevät olemaan oikein sitä, mitä he ovat. On myös toinen Pyhän Hengen armo, joka annetaan ansaitseville Kristuksen palvelutyön ja Isän toiminnan kautta, suhteessa niiden ansioihin, jotka on tehty kykeneviksi vastaanottamaan sen. Tämän osoittaa hyvin selvästi apostoli Paavali, kun hän osoittaa, että Kolminaisuuden voima on yksi ja sama, sanoissa: ”Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama; palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama; voimavaikutuksia on monenlaisia, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.” Tästä seuraa mitä selvimmin, ettei Kolminaisuudessa ole eroa, vaan se, mitä kutsutaan Hengen lahjaksi, tehdään tunnetuksi Pojan kautta ja Jumala Isän toteuttamana. ”Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo.”

Nyt kun olemme antaneet nämä lausumat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ykseydestä, palatkaamme siihen järjestykseen, jossa aloitimme keskustelun. Jumala Isä antaa kaikille olemassaolon; ja osallisuus Kristukseen, joka on järjen sana, tekee heistä järjellisiä olentoja. Tästä seuraa, että he ovat ansainneet joko kiitoksen tai moitteet, koska he pystyvät hyveeseen ja paheeseen. Tästä syystä on siis läsnä Pyhän Hengen armo, jotta ne olennot, jotka eivät ole olemuksessaan pyhiä, voisivat tulla pyhitetyiksi osallistumalla siihen. Koska siis ensinnäkin he saavat olemassaolonsa Jumala Isältä; toiseksi, järjellisen luontonsa Sanalta; kolmanneksi, pyhyytensä Pyhältä Hengeltä – ne, jotka Pyhä Henki on aiemmin pyhittänyt, kykenevät jälleen vastaanottamaan Kristuksen, koska hän on Jumalan vanhurskaus; ja ne, jotka ovat saavuttaneet edistystä tähän asteeseen Pyhän Hengen pyhityksen kautta, saavat kuitenkin viisauden lahjan Jumalan Hengen voiman ja vaikutuksen mukaisesti. Ja tämän uskon olevan Paavalin tarkoitus, kun hän sanoo, että ”toisille annetaan viisauden sana, toisille tiedon sana saman Hengen mukaisesti”. Ja samalla kun hän tuo esiin lahjojen yksilöllisen eron, hän viittaa niihin kaikkiin kaiken lähteenä sanoilla: ”Vaikutuksia on monenlaisia, mutta Jumala on yksi ja sama, joka vaikuttaa kaiken kaikissa.”(4) Tästä syystä myös Isän toiminta, joka antaa olemassaolon kaikille asioille, on loistavampaa ja ihmeellisempää, samalla kun jokainen edistyy ja kohoaa korkeampiin täydellisyyden asteisiin osallistumalla Kristukseen, joka on viisaus, tieto ja pyhitys; ja koska jokainen tulee puhtaammaksi ja pyhemmäksi osallistumalla Pyhään Henkeen, hän saa, kun hän on tehty arvolliseksi, viisauden ja tiedon armon, jotta hän kaiken saastaisuuden ja tietämättömyyden tahran puhdistuttua ja poistuttua voisi edistyä niin paljon pyhyydessä ja puhtaudessa, että se luonto, jonka hän on saanut Jumalalta, tulisi sellaiseksi, joka on Hänen arvonsa mukainen, joka antoi sen olemaan puhdas ja täydellinen, niin että olemassa oleva olento olisi yhtä arvokas kuin Hän, joka kutsui sen olemassaoloon. Sillä tällä tavoin se, joka on sellainen kuin hänen Luojansa halusi hänen olevan, saa Jumalalta voiman olla aina olemassa ja pysyä ikuisesti. Jotta näin voisi olla ja jotta ne, jotka Hän on luonut, voisivat olla lakkaamatta ja erottamattomasti läsnä Hänen, joka ON, kanssaan, on viisauden tehtävä opettaa ja kouluttaa heitä ja saattaa heidät täydellisyyteen Hänen Pyhän Henkensä vahvistuksen ja lakkaamattoman pyhityksen kautta, jonka kautta he yksin kykenevät vastaanottamaan Jumalan. Tällä tavoin siis Isän, Pojan ja Pyhän Hengen lakkaamattoman työn uudistumisen kautta meissä, sen eri edistysvaiheissa, pystymme ehkä joskus tulevaisuudessa, vaikkakin vaikeuksin, näkemään pyhän ja autuaan elämän, jossa (koska me pystymme saavuttamaan sen vasta monien taistelujen jälkeen) meidän pitäisi jatkaa niin, ettei mikään kyllästyminen tuohon autuuteen koskaan saisi meitä valtaansa; vaan mitä enemmän koemme sen autuutta, sitä enemmän meidän tulisi lisätä ja voimistaa itsessämme kaipausta samaan, samalla kun yhä innokkaammin ja vapaammin otamme vastaan ja pidämme kiinni Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Mutta jos kyllästyminen joskus saisi vallan jossakussa niistä, jotka seisovat saavuttamisen korkeimmalla ja täydellisellä huipulla, en usko, että sellainen syöstäisiin äkkiä alas asemastaan ja hän lankeaisi pois, vaan hänen on taannuttava vähitellen ja vähän kerrallaan, niin että joskus voi käydä niin, että jos lyhyt lipsahdus tapahtuu ja henkilö nopeasti katuu ja palaa itseensä, hän ei välttämättä lankea kokonaan pois, vaan voi palata askeleillaan takaisin entiseen paikkaansa ja korjata sen, minkä on huolimattomuudellaan menettänyt.