Origenes JÄRJELLISISTÄ LUONNOISTA

10.8.2024 Raimo Sissonen

Origenes

JÄRJELLISISTÄ LUONNOISTA

DE PRINCIPIIS – Kirja I

Lähde:

THE ANTE-NICENE FATHERS. TRANSLATIONS OF The Writings of the Fathers down to A.D. 325. THE REV. ALEXANDER ROBERTS, D.D. AND JAMES DONALDSON, LL.D., EDITORS. AMERICAN REPRINT OF THE EDINBURGH EDITION. REVISED AND CHRONOLOGICALLY ARRANGED, WITH BRIEF PREFACES AND OCCASIONAL NOTES,

BY A. CLEVELAND COXE, D.D.

VOLUME IV.

TERTULLIAN, PART FOURTH; MINUCIUS FELIX; COMMODIAN; ORIGEN, PARTS FIRST AND SECOND. AUTHORIZED EDITION.

NEW YORK:

CHARLES SCRIBNER’S SONS.

1 9 1 3

THE CHRISTIAN LITERATURE PUBLISHING COMPANY

***

Teos:

Origen DE PRINCIPIIS

Käännös RS ja tekoäly Claude 3.5.Sonnet

LUKU V JÄRJELLISISTÄ LUONNOISTA

Lyhyen, parhaan kykymme mukaan suoritetun tutkielman jälkeen Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, on seuraavaksi esitettävä muutamia huomautuksia järjellisistä luonnoista ja niiden lajeista ja järjestyksistä, tai sekä pyhien että pahansuopien voimien tehtävistä, sekä myös niistä, jotka sijoittuvat näiden hyvien ja pahojen voimien väliin ja ovat vielä kamppailun ja koetuksen tilassa. Sillä löydämme Pyhästä Kirjoituksesta lukuisia nimiä tietyille järjestyksille ja tehtäville, ei vain pyhien olentojen osalta, vaan myös vastakkaisen kuvauksen omaavien, jotka tuomme esiin ensimmäiseksi; ja joiden merkityksen pyrimme toiseksi parhaan kykymme mukaan selvittämään. On olemassa tiettyjä Jumalan pyhiä enkeleitä, joita Paavali kutsuu ”palveleviksi hengiksi, lähetetyiksi palvelemaan niitä, jotka saavat periä pelastuksen.”(1) Myös Pyhän Paavalin omissa kirjoituksissa löydämme hänen nimeävän ne, tuntemattomasta lähteestä, valtaistuimiksi, herruuksiksi, hallituksiksi ja valloiksi; ja tämän luettelon jälkeen, ikään kuin tietäen, että oli vielä muitakin järjellisiä tehtäviä(2) ja järjestyksiä niiden lisäksi, jotka hän oli maininnut, hän sanoo Vapahtajasta: ”joka on kaikkien hallitusten ja valtojen ja voimien ja herruuksien ja jokaisen nimen yläpuolella, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.”(3) Tästä hän osoittaa, että oli tiettyjä olentoja niiden lisäksi, jotka hän oli maininnut, jotka voidaan todellakin nimetä tässä maailmassa, mutta joita hän ei nyt luetellut, ja ehkä kukaan muukaan yksilö ei niitä tuntenut; ja että oli muita, joita ei voida nimetä tässä maailmassa, mutta jotka tullaan nimeämään tulevassa maailmassa.

Seuraavaksi meidän on tiedettävä, että jokainen olento, joka on varustettu järjellä ja rikkoo sen säädöksiä ja rajoituksia, on epäilemättä syyllistynyt syntiin poiketessaan oikeudenmukaisuudesta ja oikeamielisyydestä. Jokainen järjellinen luotu on siis kykenevä ansaitsemaan kiitosta ja moitetta: kiitosta, jos hän sen järjen mukaisesti, joka hänellä on, edistyy parempiin asioihin; moitetta, jos hän poikkeaa oikeamielisyyden suunnitelmasta ja kulusta, mistä syystä hän on oikeutetusti vastuussa tuskista ja rangaistuksista. Ja tämän on katsottava koskevan myös itse paholaista ja niitä, jotka ovat hänen kanssaan ja joita kutsutaan hänen enkeleikseen. Nyt näiden olentojen nimitykset on selitettävä, jotta tiedämme, kenestä puhumme. Paholaisen, Saatanan ja Pahan nimi, jota kuvataan myös Jumalan Viholliseksi, mainitaan monissa Kirjoitusten kohdissa. Lisäksi mainitaan tiettyjä paholaisen enkeleitä ja myös tämän maailman ruhtinas, joka, oli hän sitten itse paholainen tai joku muu, ei ole vielä selvästi ilmeinen. On myös tiettyjä tämän maailman ruhtinaita, joiden sanotaan omaavan jonkinlaisen viisauden, joka tulee tyhjäksi; mutta ovatko nämä niitä ruhtinaita, jotka ovat myös ne hallitukset, joiden kanssa meidän on kamppailtava, vai muita olentoja, on mielestäni kohta, josta kenenkään ei ole helppo lausua. Hallitusten jälkeen mainitaan tietyt vallat, joiden kanssa meidän on kamppailtava ja käytävä taistelua jopa tämän maailman ruhtinaita ja tämän pimeyden hallitsijoita vastaan. Myös Paavali itse puhuu tietyistä pahuuden hengellisistä voimista taivaan paikoissa. Mitä meidän lisäksi on sanottava niistä pahoista ja saastaisista hengistä, jotka mainitaan evankeliumissa? Sitten meillä on tiettyjä taivaallisia olentoja, joita kutsutaan samanlaisella nimellä, mutta joiden sanotaan notkistavan polvensa tai olevan notkistamassa polvensa Jeesuksen nimessä; jopa maan päällä ja maan alla olevat asiat, jotka Paavali luettelee järjestyksessä. Ja varmasti paikassa, jossa olemme keskustelleet järjellisten luontojen aiheesta, ei ole sopivaa olla hiljaa itsestämme, jotka olemme ihmisiä ja joita kutsutaan järjellisiksi eläimiksi; eikä edes tätä kohtaa pidä jättää huomiotta, että jopa meistä ihmisistä mainitaan tiettyjä eri järjestyksiä sanoissa: ”Herran osa on hänen kansansa Jaakob; Israel on hänen perintönsä nuora.”(1) Muita kansoja kutsutaan lisäksi osaksi enkeleitä; koska ”kun Korkein jakoi kansat ja hajotti Aadamin pojat, hän asetti kansojen rajat Jumalan enkelien luvun mukaan.”(2) Siksi meidän on muiden järjellisten luontojen ohella perusteellisesti tutkittava myös ihmissielun syytä.

Lueteltuamme siis niin monta ja niin tärkeää järjestysten ja tehtävien nimeä, joiden taustalla on varmasti henkilökohtaisia olemassaoloja, kysykäämme, loiko Jumala, kaiken luoja ja perustaja, jotkut niistä pyhiksi ja onnellisiksi, niin etteivät ne voisi ottaa vastaan mitään vastakkaisen laista elementtiä, ja toiset taas niin, että ne kykenivät sekä hyveeseen että paheeseen; vai onko meidän oletettava, että Hän loi jotkut täysin kykenemättömiksi hyveeseen ja toiset taas täysin kykenemättömiksi pahuuteen, mutta kykenevinä pysymään vain onnellisuuden tilassa, ja vielä toiset kykeneviksi kumpaankin tilaan.(3) Jotta ensimmäinen tutkimuksemme voisi alkaa itse nimistä, pohtikaamme, ovatko pyhät enkelit ensimmäisestä olemassaolonsa hetkestä lähtien aina olleet pyhiä, ja ovatko he yhä pyhiä, ja tulevatko he olemaan pyhiä, eivätkä ole koskaan hyväksyneet tai kyenneet hyväksymään mitään synnin tilaisuutta. Seuraavaksi pohtikaamme, alkoivatko ne, joita kutsutaan pyhiksi hallituksiksi, Jumalan luomishetkestä lähtien käyttää valtaa joihinkin, jotka tehtiin heille alamaisiksi, ja luotiinko nämä jälkimmäiset sellaisiksi luonteeltaan ja muodostettiinko heidät juuri sitä tarkoitusta varten, että he olisivat alamaisia ja alistettuja. Samoin myös, luotiinko ne, joita kutsutaan valloiksi, sellaisiksi luonteeltaan ja nimenomaisesti vallan käyttämistä varten, vai onko niiden saavuttama valta ja arvokkuus hyveen palkinto ja ansio. Lisäksi myös, saivatko ne, joita kutsutaan valtaistuimiksi tai istuimiksi, tuon onnellisuuden vakauden samaan aikaan olemassaolonsa alkamisen kanssa? Niin että niillä olisi tuo omistus vain Luojan tahdosta; vai annettiinko niille, joita kutsutaan herruuksiksi, niiden herruus, ei edistymisensä palkintona, vaan niiden luomisen erityisenä etuoikeutena, niin että se on jotain, joka on tietyssä määrin erottamaton niistä ja luonnollista. Jos nyt omaksumme näkemyksen, että pyhiä enkeleitä ja pyhiä valtoja ja siunattuja istuimia ja loistavia hyveitä ja suurenmoisia herruuksia on pidettävä noiden voimien ja arvokkuuksien ja kunnioiden omistajina luontonsa ansiosta,(6) epäilemättä näyttää seuraavan, että niitä olentoja, joiden on mainittu pitävän hallussaan vastakkaisia tehtäviä, on tarkasteltava samalla tavalla; niin että niitä hallituksia, joiden kanssa meidän on kamppailtava, ei pidä nähdä saaneen tuota vastustuksen ja kaiken hyvän vastustamisen henkeä myöhempänä ajankohtana tai langenneen pois hyvästä tahdon vapauden kautta, vaan omanneen sen itsessään olemassaolonsa alusta asti olemuksensa osana. Samoin on myös valtojen ja hyveiden laita, joissa missään pahuus ei ollut myöhempää tai jälkeenpäin tullutta niiden ensimmäiseen olemassaoloon nähden. Myös niiden, joita apostoli kutsui tämän maailman pimeyden hallitsijoiksi ja valloiksi, sanotaan pimeyden hallintansa ja toimintansa suhteen lankeavan, ei aikomuksen kieroudesta, vaan luomisensa välttämättömyydestä. Looginen päättely pakottaa meidät ottamaan saman näkemyksen pahoista ja pahantahtoisista hengistä ja saastaisista demoneista. Mutta jos tämän näkemyksen omaksuminen pahantahtoisista ja vastustavista voimista näyttää järjettömältä, kuten varmasti on järjetöntä, että niiden pahuuden syy poistettaisiin niiden oman tahdon tarkoituksesta ja asetettaisiin välttämättä niiden Luojan syyksi, miksi meidän ei pitäisi olla velvoitettuja tekemään samanlaista tunnustusta myös hyvien ja pyhien voimien suhteen, nimittäin, että niissä oleva hyvä ei ole niiden olennaista olemista, minkä olemme selvästi osoittaneen olevan Kristuksen ja Pyhän Hengen laita, epäilemättä myös Isän? Sillä todistettiin, ettei Kolminaisuuden luonnossa ollut mitään yhdistettyä, jotta nämä ominaisuudet voisivat näyttää kuuluvan sille satunnaisina seurauksina. Tästä seuraa, että jokaisen luodun olennon kohdalla on hänen omien tekojensa ja liikkeidensä tulos, että ne voimat, jotka näyttävät joko hallitsevan toisia tai käyttävän valtaa tai herruutta, on asetettu etusijalle ja niiden yläpuolelle, joita niiden sanotaan hallitsevan tai joihin niiden sanotaan käyttävän valtaa, eikä niiden rakenteeseen kuuluvan erityisen etuoikeuden seurauksena, vaan ansion vuoksi.

Mutta jotta emme vaikuttaisi rakentavan väitteitämme näin tärkeistä ja vaikeista aiheista pelkän päättelyn varaan tai vaativan kuulijoidemme hyväksyntää vain arveluille, katsokaamme, voimmeko saada mitään julistuksia Pyhästä Kirjoituksesta, jonka auktoriteetilla näitä kantoja voitaisiin uskottavammin puolustaa. Ja ensiksi, esitämme, mitä Pyhä Kirjoitus sisältää pahoista voimista; seuraavaksi jatkamme tutkimustamme muiden suhteen, kuten Herra näkee hyväksi meitä valaista, jotta voisimme näin vaikeissa asioissa selvittää, mikä on lähinnä totuutta tai mitkä mielipiteidemme pitäisi olla uskonnon standardin mukaisesti. Nyt löydämme profeetta Hesekieliltä kaksi ennustusta, jotka on kirjoitettu Tyroksen ruhtinaalle, joista ensimmäinen saattaisi vaikuttaa kenestä tahansa, ennen kuin hän kuulee toisenkin, puhuttavan jostakin miehestä, joka oli Tyroksen ruhtinas. Toistaiseksi emme siis ota mitään tuosta ensimmäisestä ennustuksesta; mutta koska toinen on selvästi sellainen, ettei sitä voida lainkaan ymmärtää ihmisestä, vaan jostakin ylemmästä voimasta, joka oli langennut korkeammasta asemasta ja alennettu alempaan ja huonompaan tilaan, otamme siitä esimerkin, jolla voidaan osoittaa mitä suurimmalla selvyydellä, että nuo vastustavat ja pahansuovat voimat eivät olleet luonnostaan muodostettuja tai luotuja sellaisiksi, vaan lankesivat paremmasta asemasta huonompaan ja muuttuivat pahoiksi olennoiksi; että myöskään nuo siunatut voimat eivät olleet luonteeltaan sellaisia, etteivät ne voisi hyväksyä sitä, mikä oli niitä vastaan, jos ne olisivat niin taipuvaisia ja tulisivat huolimattomiksi eivätkä varjelisi erittäin huolellisesti tilansa autuutta. Sillä jos kerrotaan, että hän, jota kutsutaan Tyroksen ruhtinaaksi, oli pyhien joukossa ja oli tahraton ja sijoitettu Jumalan paratiisiin ja koristettu myös kauneuden ja komeuden kruunulla, onko oletettava, että sellainen olisi millään tavalla alempi kuin kukaan pyhistä? Sillä hänen kuvataan olleen koristettu kauneuden ja komeuden kruunulla ja vaeltaneen tahrattomana Jumalan paratiisissa: ja kuinka kukaan voi olettaa, ettei sellainen olento ollut yksi noista pyhistä ja siunatuista voimista, joiden, onnellisuuden tilassa ollessaan, meidän on uskottava olevan varustettu vain tällä kunnialla? Mutta katsokaamme, mitä itse ennustuksen sanat meille opettavat. ”Herran sana”, sanoo profeetta, ”tuli minulle sanoen: Ihmisen poika, viritä itkuvirsi Tyroksen ruhtinaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra Jumala: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peittonasi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneoli, topaasi ja jaspis, krysoliitti, onyksi ja berylli, safiiri, rubiini ja smaragdi. Kullassa upotettuna olivat ne sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavasiipinen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Sinä olit moitteeton vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkotin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen. Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhkaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät. Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti.”(1) Koska nämä ovat siis profeetan sanat, kuka voi kuullessaan ”Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa” tai ”Siitä päivästä, jona sinut luotiin kerubien kanssa, minä asetin sinut Jumalan pyhälle vuorelle” niin heikentää merkitystä, että olettaisi tämän kielen käytettävän jostain ihmisestä tai pyhimyksestä, saati sitten Tyroksen ruhtinaasta? Tai mitä tulisia kiviä hän voi kuvitella, joiden keskellä kukaan ihminen voisi elää? Tai kenen voitaisiin olettaa olevan tahraton itse luomisensa päivästä, ja pahuuden löydyttyä hänestä myöhemmin, sanottavan sitten, että hänet heitettiin maan päälle? Sillä tämän merkitys on, että Hänen, joka ei vielä ollut maan päällä, sanotaan heitettävän sen päälle: jonka pyhät paikat sanotaan myös saastutetuiksi. Olemme siis osoittaneet, että se, mitä olemme lainanneet Tyroksen ruhtinaasta profeetta Hesekieliltä, viittaa vastustavaan voimaan, ja sillä todistetaan mitä selvimmin, että tuo voima oli aiemmin pyhä ja onnellinen; mistä onnellisuuden tilasta se lankesi siitä hetkestä, kun pahuus löydettiin siitä, ja se heitettiin maan päälle, eikä se ollut sellainen luonnostaan ja luomisesta. Olemme siksi sitä mieltä, että nämä sanat puhutaan tietystä enkelistä, joka oli saanut tehtäväkseen hallita Tyroksen kansaa ja jolle myös heidän sielunsa oli uskottu huolehdittavaksi. Mutta mitä Tyrosta tai mitä Tyroksen sieluja meidän pitäisi ymmärtää, onko se Tyros, joka sijaitsee Foinikian provinssin rajojen sisällä, vai jokin muu, jonka malli tämä maan päällä tuntemamme on; ja Tyroksen sielut, ovatko ne edellisen vai kuuluvatko ne siihen Tyrokseen, joka ymmärretään hengellisesti, ei näytä olevan asia, joka vaatii tutkimusta tässä paikassa; ettemme vaikuttaisi tutkivan niin suurta mysteeriä ja tärkeitä aiheita pintapuolisesti, kun ne vaativat oman työnsä ja vaivannäkönsä.

Jälleen profeetta Jesaja opettaa meille toisesta vastustavasta voimasta. Profeetta sanoo: ”Kuinka olet pudonnut taivaasta, sinä Lucifer, joka nousit aamuisin! Maahan on lyöty kaikki kansat kukistanut. Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjan perille. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’ Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan. Jotka sinut näkevät, ne katsovat pitkään, tarkastavat sinua: ’Onko tämä se mies, joka järkytti maan, järisytti valtakunnat, joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin?’ Kaikki kansojen kuninkaat lepäävät kunniassa, kukin kammiossaan. Mutta sinut on viskattu ulos haudastasi kuin hylkyvesa, olet peittynyt surmattuihin, miekalla lävistettyihin, jotka ovat vaipuneet alas kivikuoppaan, olet kuin tallattu raato. Et saa yhtyä heidän kanssaan haudassa, sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut. Ei ikinä enää mainita pahantekijäin sukua. Valmistakaa teuraaksi hänen poikansa heidän isiensä syntien tähden, etteivät he nousisi ottamaan omaksensa maata ja täyttäisi maanpiiriä kaupungeilla. Minä nousen heitä vastaan, sanoo Herra Sebaot, ja hävitän Baabelilta nimen ja jäännöksen, suvun ja jälkeläiset, sanoo Herra.”

Näistä sanoista käy selvästi ilmi, että taivaasta on pudonnut hän, joka aiemmin oli Lucifer ja joka nousi aamuisin. Sillä jos hän olisi, kuten jotkut ajattelevat, ollut pimeyden luomus, kuinka Luciferin sanotaan olleen olemassa aiemmin? Tai kuinka hän olisi voinut nousta aamulla, jolla ei itsessään ollut mitään valoa? Ei, vaan itse Vapahtaja opettaa meille sanoen paholaisesta: ”Katso, minä näen saatanan lankeavan taivaasta kuin salaman.” Sillä kerran hän oli valo. Lisäksi Herramme, joka on totuus, vertasi oman loistokkaan tulemisensa voimaa salamaan sanoen: ”Sillä niin kuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.” Ja siitä huolimatta Hän vertaa häntä salamaan ja sanoo hänen pudonneen taivaasta osoittaakseen, että hän oli kerran ollut taivaassa ja hänellä oli ollut paikka pyhien joukossa ja hän oli nauttinut osansa siitä valosta, josta kaikki pyhät osallistuvat, jolla heidät tehdään valon enkeleiksi ja jolla apostoleja Herra kutsuu maailman valoksi. Tällä tavoin siis tämä olento oli kerran olemassa valona ennen kuin hän eksyi ja putosi tähän paikkaan, ja hänen kunniansa muuttui tomuksi, mikä on erityisesti pahojen merkki, kuten profeetta myös sanoo; mistä häntä kutsuttiin myös tämän maailman ruhtinaaksi, ts. maallisen asuinsijan: sillä hän käytti valtaa niihin, jotka olivat kuuliaisia hänen pahuudelleen, koska ”koko tämä maailma” – sillä kutsun tätä maan paikkaa maailmaksi – ”on pahan vallassa,” ja tässä luopiossa. Että hän on luopio, ts. pakenija, sen Herra sanoo Jobin kirjassa: ”Koukulla vedät ulos lohikäärmeen, luopion,” ts. pakenijan. Nyt on varmaa, että lohikäärmeellä tarkoitetaan itse paholaista. Jos siis heitä kutsutaan vastustaviksi voimiksi ja sanotaan olleen kerran tahrattomia, kun taas tahraton puhtaus on olennaista vain Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, mutta on satunnainen ominaisuus jokaisessa luodussa asiassa; ja koska se, mikä on satunnaista, voi myös kadota, ja koska nuo vastakkaiset voimat olivat kerran tahrattomia ja olivat kerran niiden joukossa, jotka ovat edelleen tahrattomia, on kaikesta tästä selvää, että kukaan ei ole puhdas olemukseltaan tai luonnoltaan, eikä kukaan ollut luonnostaan saastunut. Ja tämän seurauksena on, että meistä itsestämme ja omista teoistamme riippuu, omistaako onnellisuutta tai pyhyyttä; tai laiskuuden ja huolimattomuuden kautta pudota onnellisuudesta pahuuteen ja tuhoon, siinä määrin, että liian suuren edistymisen kautta, niin sanoakseni, pahuudessa (jos ihminen on syyllinen niin suureen laiminlyöntiin), hän voi laskeutua jopa siihen tilaan, jossa hänet muutetaan siksi, mitä kutsutaan ”vastustavaksi voimaksi.”