Mitkä ovat lankeemuksen seuraamukset ihmiselle?

K: Mitkä ovat lankeemuksen seuraamukset ihmiselle?

V: Aadamin lankeemus aiheutti sen, että ihmiskunnasta tuli kuolevainen. Vaikka tämä usein
nähdään lähinnä rangaistuksena, painotetaan kuitenkin, että Jumalan Aadamiin ja Eevaan kohdistuva tuomio syntiinlankeemuksen yhteydessä ymmärretään parhaiten Hänen armonsa kannalta. Niinpä esimerkiksi koskien ihmisen kuolevaisuutta (1. Moos. 3:19) pyhä Gregorius Teologi toteaa: ”Mutta tässäkin tapauksessa Hän tarjoaa hyödyn – nimittäin kuoleman, joka katkaisee synnin, jotta paha ei olisi ikuista. Näin Hänen rangaistuksensa muuttuu armoksi.”

Me, jotka olemme Aadamin sukua, emme ole syyllisiä Aadamin synnin vuoksi, vaan omien
syntiemme takia. Koska koko ihmiskunta kuitenkin lankesi pois Jumalan armosta Aadamin
tottelemattomuuden tähden, ihmisellä on nyt taipumus syntiin, sillä aivan kuten kuolema tuli maailmaan synnin kautta, nyt synti tulee maailmaan kuolemanpelon kautta.

Ihmiskunnan voimakas taipumus tehdä syntiä paljastaa, että syntiinlankeemuksen yhteydessä Jumalan kuva ihmisessä (1.Moos. 1:26, 27) on myös langennut. Antiikin isät kuitenkin korostavat, että jumalallinen kuva ihmisessä ei ole täysin turmeltunut tai hävinnyt. Ihmisluonto säilyy luonnostaan hyvänä syntiinlankeemuksen jälkeenkin; ihmiskunta ei ole täysin turmeltunut. Ihmiset kykenevät edelleen tekemään hyvää, vaikka kuoleman orjuus ja paholaisen vaikutus voivat heikentää heidän käsityksensä siitä, mikä on hyvää, ja johtaa heidät kaikenlaiseen pahaan.

Aadamin lankeemus ei tuonut maailmaan ainoastaan kuolevaisuutta ja syntiä, vaan myös hikeä, vaivaa, nälkää, janoa, väsymystä, murhetta, kipua, kärsimystä, sairautta, ahdistusta, tragediaa ja kyyneleitä.

Syntiinlankeemuksen jälkeenkin sielun älylliset, halukkaat ja väkevät tai pakottavat puolet
ovat luonnollisia ja siksi neutraaleja. Niitä voidaan käyttää hyvällä tai huonolla, haitallisella tavalla. Esimerkiksi halu on erittäin hyvä, kun sen suuntaa kohti Jumalaa. Mutta kun halu on hallitsematon, sitä saatetaan käyttää hyvin sopimattomilla tavoilla, kuten ryhtymällä
ahmimaan tai himoitsemaan vaikkapa toisen ihmisen puolisoa. Klassinen analogia on, että nämä voimat sielun voimat ovat kuin rauta, josta voidaan tehdä aura, joka auttaa kasvattamaan ruokaa, tai miekka, jolla voi tappaa jonkun.

Kristus voitti kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan paholaisen ja kuoleman ja vapautti ihmiskunnan. kuoleman pelosta (Hebr. 2:14-15) tehden mahdolliseksi täydellisemmän yhteyden Jumalan ja ihmisen välille kuin koskaan aikaisemmin oli mahdollista. Tämän yhteyden ansiosta ihmiset voivat tulla ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta” (2. Piet. 1:4), ylittää kuolema ja lopulta kaikki syntiinlankeemuksen seuraukset.