Kysymykset_Usko

Mikä on  ortodoksisen kirkon näkemys pelastumisesta yksin armosta? 

K: Mikä on  ortodoksisen kirkon näkemys pelastumisesta yksin armosta?

V: Suurimman osan kirkon historian  ajasta pelastuksen katsottiin käsittävän koko elämän: Kristityt uskoivat Kristukseen, heidät kastettiin ja heitä ruokittiin pelastuakseen kirkossa.
Uskon keskeiset opit keskittyivät Pyhään Kolminaisuuteen, Jumalan Pojan inkarnaatioon, ja sovitukseen.
Länsi-Euroopassa kuudennellatoista vuosisadalla ja sitä ennen heräsi  kuitenkin perusteltu
huoli reformaattoreiden keskuudessa  vallitsevasta käsityksestä, jonka mukaan pelastus oli riippuvainen ihmisen ansiotöistä eikä Jumalan armosta ja laupeudesta. Heidän uudelleen   Roomalaiskirjeen 5. luvun löytäminen  johti iskulauseeseen sola fides: vanhurskauttaminen yksin uskon kautta.

Tämä lännessä käyty uskonpuhdistuskeskustelu herätti ortodoksisessa idässä kysymyksen: Miksi tämä uskon ja tekojen uusi polarisaatio? Apostolisesta ajasta lähtien oli vakiintunut, että pelastus myönnettiin Jumalan armosta vanhurskaille miehille ja naisille. Kristukseen kastettuja kutsuttiin uskomaan häneen ja tekemään hyviä tekoja. Uskon ja tekojen vastakkainasettelu oli ennennäkemätöntä ortodoksisessa ajattelussa.

Ortodoksinen käsitys vanhurskauttamisesta eroaa protestanttisesta monin tavoin.

1. Vanhurskauttaminen  ja uusi liitto. Kun ortodoksiset kristityt lähestyvät oppia
pelastuksesta, keskustelu keskittyy uuden liiton ympärille. Vanhurskauttaminen- oleminen tai tuleminen vanhurskaaksi  uskon kautta Jumalaan,  on osa sitä, että meidät on saatettu liittosuhteeseen hänen kanssaan. Kun taas Israel oli vanhan liiton alainen, jossa pelastus tuli uskon kautta,  sellaisena kuin se oli ilmennyt lain kautta, kun taas Kirkko on uuden liiton alainen. Pelastus tulee uskon kautta Kristukseen, joka täyttää lain. Me saamme Pyhän Hengen lahjan, joka asuu meissä ja johdattaa meidät Isän Jumalan tuntemiseen. Sen sijaan, että vanhurskauttaminen olisi oikeudellinen vapautus Jumalan edessä, ortodoksiuskovat näkevät uskon kautta tapahtuvan vanhurskauttamisen liittosuhteena Hänen kanssaan, jonka keskipisteenä on liitto Kristuksen kanssa (Room. 6:1-6).

2 Vanhurskauttaminen ja Jumalan armo. Ortodoksisuus korostaa, että ensin on Jumalan armo – ei meidän uskomme – joka pelastaa meidät. “Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.” (Room. 5:1, 2). Jumala on se, joka käynnistää tai tekee uuden liiton kanssamme.

3 Vanhurskauttaminen uskon kautta on dynaamista, ei staattista. Ortodoksikristityille usko on elävää, dynaamista, jatkuvaa – ei koskaan staattista tai vain ajan kohtaan liittyvää. Usko ei ole jotakin, jota kristitty harjoittaa vain yhtenä kriittisenä hetkenä ja odottaa sen kattavan koko hänen loppuelämänsä. Todellinen usko ei ole vain päätös, se on elämäntapa. Näin ortodoksinen kristitty näkee pelastuksen ainakin kolmesta näkökulmasta: (a) olen pelastunut, sillä minut on liitetty Kristukseen pyhässä kasteessa; (b) pelastun  kasvamalla Kristuksessa kirkon sakramentaalisen elämän kautta; ja (c)  tulen pelastumaan Jumalan armosta viimeisellä tuomiolla.

Vanhurskauttaminen uskon kautta, vaikkei se olekaan ortodoksille tärkein Uuden testamentin oppi, mitä taas se on protestanteille, ei ole ongelma. Mutta vanhurskauttaminen pelkästään uskon kautta tuo esiin ristiriidan.  Se on ristiriidassa Raamatun kanssa, jossa sanotaan: “Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta” (Jaak. 2:24). Meidät “…vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja” (Room 3:28), mutta missään kohtaa Raamattu ei sano, että meidät vanhurskautetaan “pelkästään” uskon kautta. Päinvastoin,” uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut”(Jaak. 2:17).
Kristittyinä emme ole enää Vanhan testamentin lain vaatimusten alaisia (Room 3:20),
sillä Kristus on täyttänyt lain (Gal 2:21; 3:5, 24). Jumalan armosta meidät on tuotu uuteen
liittosuhteeseen hänen kanssaan. Meille, jotka uskomme, suodaan  sisäänpääsy Hänen valtakuntaansa  Hänen armostaan. Hänen armonsa kautta meidät vanhurskautetaan uskon kautta ja Jumala antaa meille voimaa hyviin tekoihin eli vanhurskauden tekoihin, jotka tuovat kunniaa Hänelle.