Mitä ”kirkko” on ja mikä on sen tarkoitus?
K: Mitä ”kirkko” on ja mikä on sen tarkoitus?
V: Yksi niin sanotun modernin uskonnon traagisista poikkeavuuksista on ”kirkoton kristillisyys”… väite, että Kristus pelastaa meidät, ei kirkko, joten ”kaikki mitä tarvitset on Jeesus”. Harva, joka väittää olevansa kristitty, vastustaa väitettä, jonka mukaan Kristus on se, joka pelastaa. Hän on nimittäin Jumalan ikuinen Poika, joka on tullut ihmiseksi ja tehnyt sen ”meidän ja meidän pelastuksemme tähden” (Nikean uskontunnustus). Niinpä Paavali kirjoittaa: ”Sillä on yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus” (1. Tim. 2:5).
Mutta koska tämä välittäjä on perustanut kirkon, joka on hänen ruumiinsa, me, jotka olemme liittyneet Häneen olemme liittyneet myös hänen kirkkoonsa. Jos sanomme rakastavamme Kristusta, joka on kirkon pää, ja samalla hylkäämme hänen ruumiinsa, se on Uuden testamentin opetuksen kieltämistä.
Evankeliumi ja Apostolien teot. Sanan ”kirkko” (gr. ecclesia) ensimmäinen käyttö Uudessa Testamentissa esiintyy Matteuksen evankeliumissa, kun Herramme antaa hyväksyntänsä Pietarin tekemälle uskontunnustuksen ja lupaa: ”Minä rakennan seurakuntani” (Mt 16:18). Jeesus Kristus rakentaa, ja me teemme yhteistyötä hänen kanssaan. Apostolien teot vahvistaa sitä, mitä Jeesus tarkoitti Matteuksen evankeliumin 16. luvussa. Kun Pietarin saarna Helluntaipäivänä päättyy, läsnäolijat pyytävät ohjausta pelastukseen: ”Mitä meidän on tehtävä?” (Apt. 2:37). Pietarin sanan jälkeen heidät kastetaan ja he liittyvät muiden uskovien joukkoon, joita oli kolmetuhatta (Ap. t. 2:38, 41). Liityttyään Kristukseen ja hänen seurakuntaansa nämä kastetut uskovat alkavat elää Kristuksen ruumiina. Huomaamme, että he huolehtivat toisistaan, käyttävät henkilökohtaisia voimavarojaan toistensa huolenpitoon, jatkoivat yhdessä rukousta ja eukaristiaa (Apt. 2:42-47). Tästä lähtien ”Herra lisäsi seurakuntaan päivittäin niitä, jotka pelastuivat” (Ap. t. 2:47), ja läpi Apostolien tekojen näemme kirkon rakentuvan, kun Kristuksen evankeliumi leviää.
Kirjeet. Paavali ohjeistaa kirjeissään seurakuntia koko itäisen Välimeren alueella osoittaen selvästi, mitä merkitsee olla Kristuksen jäseniä: olla kirkko ja olla kirkossa. Missään muualla Uudessa testamentissa Paavalin opetus kirkosta ei ole kattavammin esillä kuin Ef. 4:ssä. Hän opettaa meille, että:
1. Kirkko on yksi, ”pyrkien säilyttämään Hengen ykseyden rauhan siteellä”.(Ef. 4:3). On yksi kirkko, yksi Jumala, yksi oppi, yksi kaste.
2. Kirkko on ihmiset, miehet ja naiset, joita Pyhä Henki vahvistaa. Sillä ”itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaa” (Ef.4:7). Meille kaikille ei ole annettu samoja lahjoja, mutta yhdessä olemme varustettuja tekemään Jumalan tahdon.
3 Seurakunnan pää on Kristus, ”josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on” (Ef. 4:16).
4 Kirkko on ”uusi ihminen” (Ef.4:24), uusi luomus, joka on tehty vanhurskaaksi ja pyhäksi. Emme ole enää vieraantuneita Jumalasta (Ef. 4:18); me uudistumme yhdessä (Ef. 4:23), ”toinen toistemme jäseninä” (Ef. 4:25).
Kirkko on siis se Kristuksen perustama paikka, jossa meistä jokaisesta voi tulla sitä, miksi olemme luodut, kypsymällä ja täydellistymällä, samalla kun kirkko saa sen, mitä se tarvitsee jokaiselta meistä, jotta myös se täydellistyisi. Kirkko Kristuksen ruumiina kantaa meitä, vähäpätöisten ja maallisten henkilökohtaisten huoliemme yli, ulottamalla näkymämme ikuiseen ja taivaalliseen, kun nousemme yhdessä palvomaan Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.