Uncategorised

Mitä erilaisia tapoja on lähestyä eettisiä kysymyksiä?

K: Mitä erilaisia tapoja on lähestyä eettisiä kysymyksiä?

V: On olemassa monia tapoja lähestyä eettisiä teorioita. Eräs niistä on intuitiivisen etiikan teoria, joka kehittyi läntisessä maailmassa. Sen mukaan ihmisessä on eräänlainen sisäinen kyky käsittää, mitä hyvä on. Tämä on yhteydessä järkeen tai älyyn. Ortodoksiselta kannalta voidaan kysyä, kuinka hyvä voitaisiin näillä perusteilla tuntea, sillä ihmisen luontohan on langenneessa tilassa.

”Hyvä lakina” on tärkeä ja merkittävä teoria ja sillä on useita muotoja. Eräs niistä on ”jumalallisen käskyn” teoria, jonka mukaan hyvää on se, minkä Jumala käskee. Ortodoksisuudessa laki ei kuitenkaan ole keskeinen, vaikka sitä ei kokonaan suljeta pois.

Laajimmin ilmenevä lähestymistapa hyvään on käsitys mielihyvästä ja onnellisuudesta hyvän kriteerinä. Tämä sisältää idean välittömästä mielihyvästä ja välittömän tuskan välttämisestä. Utilitarismi tai sosiaalinen onnellisuus, jonka on kehittänyt John Stuart Mill, väittää, että ”hyvää on se, joka tuottaa suurimman onnen suurimmalle määrälle ihmisiä”. Tässä teoriassa on ortodoksiselta kannalta paljon hyvää filantropian, taloudellisen ja sosiaalisen oikeuden ja sosiaalietiikan kannalta.

Persoonallisen täydellisyyden teoriat sisältävät ajatuksen, että ”ihmisen tulee kehittää omat potentiaaliset mahdollisuutensa ja kykynsä täydellisimmälle mahdolliselle tasolle”. Suurin vika näissä teorioissa on se, että ne eivät pysty tyydyttävästi selittämään täydellisyyden luonnetta

Eräs teorioista Darwinin evoluutioteoria, joka perustuu luonnolliseen valintaan ja lajien säilymiseen. Ortodoksisen teologian mukaan ei ole kuitenkaan kysymys siitä, että maailmassa olisi toiminnassa evolutiivisia prosesseja. Kristinopin mukaan Jumala ohjaa ihmiskuntaa lopulliseen täyteyteensä, eikä se tapahdu mekaanisena prosessina, kuten evolutionaariset teoriat selittävät.

Jotkut teoreetikot yrittävät löytää hyvän idean ”arvojen” sisällöstä. Puhutaan ”arvojen hierarkiasta”.

”Hyvä rakkautena” on kristillisen ilmoituksen pohjalta syntynyt teoria. Sitä voidaan luonnehtia päämääränä toteuttaa Kristuksen kaltaisuutta, Jumalankaltaisuutta.

Eksistentiaalinen etiikka eroaa muista eettisistä teorioista siinä, ettei se ole teoria, vaan asenne ihmiselämää ja sen ongelmia kohtaan. Se vastustaa järjestelmiä, näkee inhimillisen olemassaolon individualismina eikä hyväksy olevan mitään yleistä totuutta. Eksistentialismi vääjäämättä johtaa ateismiin.

Ehdoton hyvä on yksinomaan yhteydessä Kolmiyhteiseen Jumalaan. Ymmärryksemme on vaillinainen, koska luotu ei voi ymmärtää Jumalan olemusta. Mutta ymmärryksellä Kolmiyhteiseen Jumalaan ja yksin Häneen nojaten ortodoksinen etiikka kykenee erottamaan olennaisen epäolennaisesta ja löytämään suunnan eettisille arvosteluille, kehitykselle, päätöksenteolle ja koko kristilliselle elämälle sekä koko maailmalle.