Miten voisi kuvailla ortodoksista etiikkaa?

 

K: Miten voisi kuvailla ortodoksista etiikkaa?

V: Yritettäessä järjestelmällisesti esittää kuvaus ortodoksisesta etiikasta, on kolme tapaa lähestyä aihetta. Ne ovat 1. hyvä/paha, 2. oikea/väärä ja 3. sopiva/sopimaton. Yleisin suhtautumistapa etiikan perustana on ensin mainittu. Yritetään löytää yksinkertainen perusperiaate, joista muut eettiset arvostelmat johtuvat. Oikea/väärä- lähtökohta taas kohdistaa huomion toimintaan ja tekoihin. Se johtaa etiikan sääntöihin. Sopiva/sopimaton lähtökohtana on yleistä perinteisissä sosiaalisissa ryhmissä.

Koska inhimilliset olennot ovat todella inhimillisiä vain, jos he tulevat Jumalan kaltaisiksi, jumalallista hyvää ei voida rajoittaa inhimillisiin luokituksiin. Ainoa absoluuttinen hyvä on Jumala itse. Absoluuttinen eettinen ihanne on se, että me olemme kykeneviä osallistumaan Jumalan energioista.

Keskeinen on kysymys: Onko hyvä hyvää itsessään, vai siksi, että Jumala niin tahtoo? Ainoastaan persoonallinen Jumala voi haluta hyvää. Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan ilmenee Hänen halunaan, että kaikki ihmiset tulisivat Hänen valtakuntansa jäseniksi. Jumalan antama päämäärä jokaiselle persoonalle on toteuttaa Jumalan kuvan ja kaltaisuuden mahdollisuus ja saavuttaa teosis.

Kaikki uskonnot sisältävät eettistä opetusta. Jokaisella henkilöllä, kansalla, yhteisöllä, yhteiskunnalla ja erityisryhmällä on omat kokemuksensa moraalista. Ne ovat myös yrittäneet selvittää ja ymmärtää moraalista kokemusta. Justinus Marttyyrin oppi “Logoksen siemenistä” on tärkeä silta pakanallisen filosofian ja kristinuskon välillä. Justinus opettaa, että vaikka Jumalallinen Logos ilmestyi täyteydessään vain Kristuksessa, “Logoksen siemen” oli kylvetty koko ihmiskuntaan kauan ennen Kristusta.