Pyhän Kolminaisuuden väärin ymmärtäminen

V: Olennaisin kysymys Jumalasta, johon kirkko joutuu vastaamaan, koskee Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välistä suhdetta. Ortodoksisen tradition mukaan tässä suhteessa on olemassa joukko vääriä oppeja, jotka on hylättävä.

Eräs väärä oppi esittää, että Isä yksin on Jumala ja että Poika ja Pyhä Henki ovat luotuja olentoja, tyhjästä tehtyjä kuten enkelit, ihmiset ja maailma. Kirkko opettaa, että Poika ja Pyhä Henki eivät ole luotuja olentoja, vaan he ovat luomattomia ja jumalallisia kuten Isä, ja he toimivat yhdessä Isän kanssa kaiken olevaisen jumalallisessa luomistyössä. Tätä harhaoppia alkuvuosisatoina kutsuttiin areiolaisuudeksi. Nykyaikana sitä edustaa ”hieman uudistettuna” Jehovan todistajien opetus.

Toinen väärä oppi väittää, että Jumala itsessään on yksi Jumala, joka ainoastaan ilmestyy erilaisissa muodoissa maailmalle: nyt Isänä, sitten Poikana ja kolmannen kerran Pyhänä Henkenä. Kirkko vastaa jälleen kerran, että Poika ja Sana ”Alussa…oli Jumalan tykönä…” (Joh 1:1-2), kuten Pyhä Henkikin, ja että nämä kolme ovat iankaikkisesti erillisiä. Poika on ”Jumalasta” ja Henki on ”Jumalasta”. Poika ja Henki eivät ole vain Jumalan ilmenemismuotoja, ilman omaa elämää ja olemassaoloa. Olisi outoa ajatella, että kun Poika tulee ihmiseksi ja rukoilee Isäänsä sekä toimii hänelle kuuliaisena, se olisikin kokonaan harhakuva ilman vastaavan todellisuutta, eräänlainen jumalallinen esitys, joka esitettäisiin maailman edessä ilman asiallista syytä tai totuutta. Tätä oppia edustaa ns. monarkianismi.

Kolmas väärä oppi sanoo, että Jumala on yksi ja että Poika ja Henki ovat ainoastaan nimiä niille suhteille, joita Jumalalla on itsensä kanssa. Täten Jumalan ajatusta ja puhetta nimitetään Pojaksi, kun taas Jumalan elämää ja toimintaa nimitetään Hengeksi. Tosiasiassa – varsinaisessa todellisuudessa – ei tämän opin mukaan ole sellaisia ”todellisuuksia” kuin Jumalan Poika ja Jumalan Henki. Kummatkin olisivat vain kielikuvia Jumalan pelkille ilmenemismuodoille. Tällaisen opin (doketismi) mukaan Pojalla ja Hengellä ei ole omaa olemassaoloa eikä elämää. He eivät ole todellisia, vaan pelkkiä harhakuvia.

Vielä on eräs väärä oppi (triteismi), jonka mukaan Isä on yksi Jumala, Poika on toinen Jumala ja Henki on kolmas Jumala. Ei voi olla ”kolmea jumalaa”, sanoo kirkko, eikä varmastikaan ”jumalia”, jotka on luotu tai tehty. Vielä vähemmän voi olla ”kolmea jumalaa”, joista Isä on ”korkein” ja toiset ”alempia”. Sillä useamman kuin yhden Jumalan olemassaolo tai ”jumaluuden asteet” ovat molemmat sisällöltään ristiriitaisia väitteitä, joita ei voida puolustaa sen enempää jumalallisella ilmoituksella kuin loogisella ajattelullakaan. Nykyisin tämän opetuksen edustajia ovat mormonit.

Näin kirkko opettaa, että samalla kun on vain yksi Jumala, niin kuitenkin on kolme, jotka ovat Jumala – Isä, Poika ja Pyhä Henki ja jotka ovat täydellisesti yhdistyneet ja aina jakaantumattomat, eivätkä kuitenkaan yhteen sulautuneet ilman asianmukaista keskinäistä eroa.