Onko olemassa erilaisia uskon lajeja? 

Ihmisillä voi olla kahdenlaista uskoa. Ensimmäinen uskon laji on uskontunnustuksen mukainen, järkeenkäypä usko. Uskonnollinen usko on vakaumusta Jumalan olemassaolosta ja siitä, että Hän ylläpitää koko elämää. Kristillinen usko on vakaumusta kaiken sen todellisuudesta, mitä Jumala on meille ilmoittanut ja mitä Kirkko opettaa. On myös ihmisiä, jotka kärsivät uskonsa heikkoudesta, mutta eivät voi saada uskoa, vaikka kuinka sitä haluaisivat. Totta on, että usko nojautuu suureksi osaksi järkemme perusteluihin. Tässä tapauksessa henkilö järjellisesti hyväksyy jotakin ja uskoo, minkä tunnustaa, mutta yksin tämä usko ei vanhurskauta häntä. Kun Raamattu sanoo; ”ihminen pelastuu yksin uskosta” (Ef. 2:8), se ei tarkoita että hän pelastuisi pelkästään vain tunnustamalla uskon. On kuitenkin toisenlaista uskoa, sydämen uskoa. Tämän kaltaista uskoa ei löydy ihmisjärjestä eikä älystä, vaan sydämen alueelta. Tällainen sydämen usko on Jumalan lahja, jota ei voi vastaanottaa, ellei Jumala päätä suoda sitä. Sitä nimitetään myös ”sisäiseksi uskoksi”, jonka kaltaista on kuunvaihetautisen nuorukaisen isän usko evankeliumissa hänen pyytäessään Jeesusta antamaan sitä hänelle sanoen: ”Herra, auta minua epäuskossani (Mk. 9: 24)”.   Luonnollisesti isä uskoi jo järjellään, mutta hänellä ei ollut syvää sisäistä uskoa, joka on Jumalan lahja.

Järkemme vastaisia uskon totuuksia meidän on hyvin vaikea hyväksyä. Myös Monissa kohdin Raamattua meitä kehotetaan käyttämään uskon asioiden tulkitsemisessa järjenmukaisia todistuksia (Joh. 8:46; Joh. 5: 32, 39; Tiit. 1: 13; 1 Piet. 3:15).

Sisäinen usko perustuu armon kokemukseen. Ja koska se on armon kokemus, mikä sitten muuttaa sen ortodoksikristitylle sisäiseksi uskoksi? Sisäinen usko on ymmärryksen ja mielen rukousta. Jos jollakin on tällainen rukous sydämessään, mikä tarkoittaa Pyhän Hengen rukoilemista hänen sydämessään, silloin hänellä on sisäinen usko. Tällaisen uskon kautta ja rukouksen keinoin hän näkee näkymättömiä asioita. Kun jollakin on tämän kaltainen näkeminen, sitä nimitetään teoriaksi. Teoria itse asiassa tarkoittaa katselemista tai sisäistä näkemistä.