Olivatko jättiläiset enkelien ja ihmisolentojen jälkeläisiä?

K: 1.Mooseksen kirjan 6. luvussa sanotaan, että “niinä päivinä ja vielä myöhemminkin maan päällä oli jättiläisiä, jotka olivat ihmisnaisten ja taivaallisten olentojen jälkeläisiä”. He olivat suuria sankareita ja kuuluisia miehiä kauan sitten.” Voisitko selittää tätä?

V: Monet muinaiset kansat, juutalaiset mukaan lukien, välittivät kansantarinoita ja legendoja varhaisimpina aikoina olemassa olleesta jättiläisten rodusta. Nämä tarinat syntyivät osittain ihmisen taipumuksesta suurennella menneisyyttä ja osittain satunnaisesta ilmiöstä, jossa esiintyi erittäin pitkiä yksilöitä, kuten Daavidin surmaama Goljat, jonka sanotaan olleen seitsemän tai kymmenen jalkaa pitkä (1.Sam. 17:4:n kreikkalais- ja hepreankielisten versioiden erojen mukaan). Yksittäisiä tapauksia silmiinpistävän pitkistä ihmisistä ja kääpiöistä on aina tunnettu. Arkeologisia todisteita, jotka viittaisivat kokonaiseen jättiläisrotuun, ei kuitenkaan ole koskaan löydetty. Anakilaiset, jotka israelilaiset vakoojat näkivät ja joita he pelkäsivät tullessaan Kanaaniin (4.Moos.13:31-33), olivat luultavasti epätavallisen pitkiä, mutta eivät kirjaimellisesti jättiläisten kansaa.

Mainittu outo kertomus 1. Moos. 6:1-4 näyttää leikittelevän hyvin muinaisilla kansanperinteillä ja pyrkii selittämään, miten oletetut jättiläiset syntyivät, eli taivaallisten olentojen (“Jumalan poikien”) ja kauniiden maanpäällisten naisten fyysisen liiton kautta. Genesis kutsuu näitä yliluonnollisia olentoja “nefililäisiksi” (joissakin Raamattukirjoissa käännetty “jättiläisiksi”), mikä on hämärä hepreankielinen sana, jolla saattaa olla vivahde “langenneista” olennoista. Asiayhteys viittaa siihen, että nämä taivaalliset olennot, jotka on myöhemmin tulkittu luopioenkeleiksi, aiheuttivat luodussa järjestyksessä jonkinlaisen moraalisen häiriön, joka saattoi lisätä ihmiskunnan yleistä pahuutta Nooan vedenpaisumukseen asti. Tällä oudolla tarinalla ei kuitenkaan ole merkittävää merkitystä Vanhassa testamentissa lukuun ottamatta tätä ohimenevää, ehkä sekä kaihoisaa että ironista yritystä selittää erästä esihistoriaan liittyvää suosittua perinnettä – “entisaikojen sankareiden, maineikkaiden sotureiden” (1.Moos. 6:4) alkuperää.