Miksi me rukoilemme?

Rukous on tapamme kommunikoida Jumalan kanssa. Se on puhumista Jumalalle ja pääsemistä Häntä lähemmäksi. Maan päällä ollessaan Herramme Jeesus Kristus itse rukoili Isä Jumalaa antaen meille esimerkin, jota seurata. Kun hänen opetuslapsensa pyysivät häntä opettamaan heitä rukoilemaan, Herra opetti heille Isä meidän -rukouksen “Isä meidän, joka olet taivaissa…”.

Rukous on keino ilmaista rakkautemme Jumalalle. Kutsumme Häntä Isäksi, ylistämme Häntä, ylistämme Häntä ja kiitämme Häntä kaikesta, mitä Hän on meille antanut. Rukous saa meidät tunnustamaan Jumalan olemassaolon, rakkauden ja huolenpidon.

Rukous on keino nöyrtyä Jumalan edessä, muistaa syntimme ja tunnustaa ne Herran edessä. Vilpitön rukous on sydämen tuntema rukous.

Rukous on keino, jonka kautta esitämme pyyntömme fyysisten tarpeidemme täyttämiseksi “Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme” sekä hengelliset tarpeemme “anna meille syntimme anteeksi” ja suojelun tarpeen pahaa vastaan.

Vaikka Jumala tuntee sydämemme, hän haluaa, että vietämme aikaa hänen kanssaan puhumalla hänelle kuin lapsi puhuu isälleen. Hän haluaa kuulla meidän pyytävän tarpeitamme: “Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (Mt 7:7). Hän kertoi meille: “Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa hyviä lahjoja lapsillenne, kuinka paljon enemmän teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa hyvää niille, jotka häntä pyytävät!” (Mt 7:11)