Luotiinko näkymätön maailma ennen muuta luomista?

 

K: Luotiinko näkymätön maailma ennen muuta luomista?

Näkymättömällä maailmalla tarkoitetaan uskontunnustuksessa henkistä maailmaa, joka kuuluu enkeleille ja muille ruumiittomille voimille. Enkelit ovat ruumiittomia voimia, joilla on äly, tahto ja voima. Sana ”enkeli” tarkoittaa lähettilästä, sanansaattajaa. Heitä nimitetään siten sen vuoksi, että Jumala lähettää heidät ilmoittamaan tahtoaan. Niinpä esimerkiksi enkeli Gabriel lähetettiin ilmoittamaan Neitsyt Marialle Vapahtajan syntymisestä.

Raamattu kertoo Jumalan luoneen enkelit ennen muuta luomakuntaa: “Alussa Jumala loi taivaan ja maan”, luemme Raamatusta ensimmäisinä sanoina. Sanalla “taivaan” ymmärretään tarkoitettavan enkelimaailmaa. Tuota näkymätöntä maailmaa ei voi määritellä, sillä se ei ole missään tietyssä tilassa eikä sillä ole aineellisia mittasuhteita.

Mitä sitten enkelit ovat kirkon opetuksen mukaan?

Raamatun mukaan ensiksi luotiin henkinen, näkymätön maailma eli Jumalan enkelit. Raamatussa sanotaan: ”Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?” (Job.38: 6-7; LXX:ssa samat jakeet ovat: ´Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, ennen kuin tähdet tehtiin ja enkelini ylistivät minua suureen ääneen?´).

Enkelit ovat siis erityisiä luomuksia, jotka ovat erilaisia kuin ihminen ja näkyvä maailma. He ovat persoonallisia olentoja, joilla on järki ja vapaus. Aineettomina ja kuolemattomina he ovat korkeammalla ihmistä. Enkeleiden tehtävänä on ylistää ja palvella Jumalaa. He seisovat alati Herran kasvojen edessä, piirittävät ja suojelevat, pelastavat ja varjelevat Herraa pelkääviä. He ohjaavat ihmisiä pelastukseen, toimivat ihmisten ruumiiden ja sielujen varjelijoina. He vahvistavat ja innoittavat rukoilijoita ja toimivat itsekin esirukoilijoina sekä palvelevat kanssapalvelijoina eukaristiassa ja sakramenteissa.

Apostolien opetuksen mukaan enkelit on luotu Pojassa ja he osoittavat Jumalan Pojalle kunnioitusta kuten Luojalle ja Jumalalle. Heidät on alistettu Jeesukselle ja he seuraavat tapahtumia seurakunnissa maan päällä sekä palvelevat niitä, jotka saavat periä autuuden.

Luonnoltaan enkelit ovat henkiä. He siis ovat aineettomia eli ruumiittomia ja siksi myös näkymättömiä. Enkelit ilmestyvät joskus muuttuneessa muodossa toimiessaan lähettiläinä. Avaruus ei rajoita heitä siinä määrin kuin ihmisiä. He ovat myös vähemmän riippuvaisia ajasta kuin ihmiset. Hengellisinä olentoina he ovat myös kuolemattomia. Enkeleillä on vapaa tahto ja tunteet. Raamatun mukaan he näkevät Taivaallisen Isän kasvot: ”Heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.” (Matt.18:10). Enkelien tieto on ihmisen tietoa täydellisempi, ja voimaltaan ja väkevyydeltään he ovat suurempia kuin ihmiset. He tuntevat voimakasta iloa. Enkelit ovat pyhiä, mutta sitä he eivät ole luonnostaan, vaan johtuen pitkäaikaisesta kuuliaisuudesta Jumalan tahdolle. Koska enkelit ovat vahvistuneet jo niin paljon hyvässä, Jumalan armosta heidän lankeemuksensa ei ole enää mahdollista.

Jumalallisen armon avulla enkelit profetoivat. Avioliittoa enkelit eivät tarvitse, koska ovat kuolemattomia.

Luonnoltaan enkelit eivät ole ruumiillisia eivätkä kolmiulotteisia, vaan he oleskelevat ja toimivat hengellisesti siellä, mihin heidät käsketään, eivät he voi samalla kertaa olla ja toimia eri paikoissa.

Enkelit ovat luonnostaan niin nopeita, että ovat heti missä hyvänsä, mihin Jumalan viittaus heidät käskee. He varjelevat maan osia, johtavat kansoja ja paikkoja sen mukaan kuin Jumala niitä käskee ja ne hoitavat myös meidän armotalouttamme ja auttavat meitä.

Pyhän Johannes Damaskolaisen mukaan enkeli on “hengellinen olento, aina liikkeessä oleva, itsenäinen, ruumiiton Jumalan palvelija, joka on armosta saanut luontoonsa kuolemattomuuden. Enkelin olemuksen, muodon ja heidän määränsä tuntee yksin Herra. Enkeli on luonnoltaan järjellinen, ymmärtäväinen ja itsenäinen, mielipiteiltään muuttuva eli tahdoltaan vapaa. Ruumiittomilla enkeleillä ei ole katumusta, sillä ihminen on saanut katumuksen ruumiinsa heikkouden tähden. Enkelit ovat kuolemattomia, ei luonnostaan, vaan armosta”.

Pyhän Johanneksen mukaan enkelit ovat toisia hengellisiä valoja, jotka saavat valonsa ensimmäisestä ja aluttomasta valosta. Kieltä ja kuuloa he eivät tarvitse, vaan välittävät toisilleen ajatuksensa ja tahtonsa ilman suullista puhetta. Kaikki enkelit ovat luodut Sanan kautta ja Pyhä Henki on tehnyt heidät täydellisiksi pyhityksen kautta. Niillä on valoa ja armoa arvon ja luokan mukaan. Heidän oleskelupaikkansa voidaan ilmaista ja määritellä esimerkiksi seuraavalla tavalla: silloin kun he ovat taivaassa, he eivät ole maan päällä ja kun Jumala lähettää heidät maan päälle, he eivät jää taivaaseen. Seinät, ovet, lukot ja sinetit eivät heitä pidättele, sillä he ovat määrittelemättömiä, ts. he kykenevät ilmestymään otollisille sellaisina, että nämä otolliset kykenevät heidät näkemään.

He eivät kuitenkaan tunne Jumalan olemusta, eivätkä lunastuksen salaisuutta. Eivät myöskään Jeesuksen tulemuksen aikaa eikä hetkeä. Samoin ihmisten sydänten salaisuudet jäävät heidän tietonsa ulkopuolelle. He eivät myöskään omalla voimallaan voi tehdä ihmeitä.

Raamatussa enkeli-nimitystä on käytetty myös Johannes Kastajasta, Kristuksen edelläkävijästä. Samoin Kristusta itseään kutsutaan Liiton Enkeliksi. UT:ssa enkeli-nimitys liitetään joskus apostoleihin, profeettoihin, piispoihin, pappeihin ja diakoneihin. Enkeleiksi kutsutaan myös maailman alkuaineita Jumalan tahdon välineinä.

Enkelien lukumäärästä Raamattu antaa viitteitä mm. seuraavissa kohdin: ”Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin” (Matt.26:53), ”Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä” (Hepr.12:22), ” Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään” (Dan. 7:10) ja ” Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat” (Ilm. 5:11). Lukuja ei voi ottaa kirjaimellisesti, vaan näin halutaan osoittaa enkeleitä olevan äärettömän paljon ja lukemattomia joukkoja.

Vanhan kirkon opetuksen mukaan enkelit annetaan kaupunkien, valtakuntien, alueiden, luostareiden, kirkkojen ja ihmisten, sekä hengellisten että maallisten, varjelemista varten. Mutta enkelit annetaan vain niille, jotka uskovat Lunastajaan ja jotka ovat kasteessa uskon kautta uudestisyntyneet. Jokaisella uskovalla on oma suojelusenkelinsä. Pyhä Basileios Suuri opettaa: “Jokaisella uskovalla on enkeli kasvattajana ja paimenena, joka ohjaa hänen elämäänsä”.

Enkelien ajatellaan jakautuvan tehtäviensä mukaan ja asemansa perusteella Jumalan läheisyydessä hierarkkisiin ryhmiin, joiden nimet on saatu Raamatusta. Yleisesti on tunnettu Dionysios Areopagitan vuoden 500 vaiheilla esittämä jako kolmeen asteeseen, jotka jaetaan vielä kolmeen osaan. Näin enkelit muodostavat yhdeksän ryhmää. Korkeimman hierarkian eli ensimmäisen kolmikon muodostavat serafit, kerubit ja valtaistuimet, keskimmäisen hierarkian herruudet, voimat ja vallat. Alimpana, ihmisiä lähimpänä olevaan hierarkiaan kuuluvat hallitukset, ylienkelit ja enkelit. Pyhä Johannes Krysostomos sanoo, että “on paljon muita enkeleitä, joita emme tunne nimeltä”.

Enkelien kolmiryhmittely Dionysioksella viittaa symbolisesti pyhään Kolminaisuuteen ja henkimaailman täydellisyyteen ja se vahvistaa kristittyjen uskoa näkymättömään todellisuuteen.

Raamatussa mainitaan joitakin enkeleitä nimeltä. Ylienkeli tai arkkienkeli Mikael kuuluu seitsemän Raamatussa nimeltä mainitun ylienkelin joukkoon. Hänen nimensä tarkoittaa “Kuka on Jumalan vertainen”. Muita ylienkeleitä ovat Gabriel, “Jumalan mies tai Jumalan voima”, Rafael, “Jumalallinen apu tai parannus”, Uriel, “Jumalallinen tuli tai valo” ja Salafiel, “Rukous Jumalan puoleen”. Apokryfeissa mainitaan lisäksi ylienkelit Jehudiel, “Jumalan ylistäjä”, Barakiel, “Jumalan siunaus” sekä Jeremiel, “Jumalan korkeus”. Valon henget, enkelit, taistelevat meidän ja meidän pelastuksemme puolesta. Enkelit ylistävät lakkaamatta yhdessä pyhien ihmisten kanssa Jumalaa siten todistaen rakkaudestaan Jumalaan eikä itseensä. Saman rakkauden siivittäminä enkelit kulkevat meidänkin kanssamme yrittäen ohjata meitä kulkemaan pelastuksen tietä kohti Jumalaa. Kristuksen valossa tuota tietä kulkien voimme nähdä hyvän hyvänä ja pahan pahana. Pyhien enkelien yhteydessä kulkien voimme välttää ne polut, jotka johtavat rakkaudettomuuden ikuiseen yksinäisyyteen.

Kirkon ja uskovien elämässä enkelit ovat jatkuvasti läsnä. Heitä kunnioitetaan rukouksin, veisuin ja ikonein. Heitä muistellaan viikoittaisina ja vuotuisina muistopäivinä. Heille ei osoiteta palvontaa, joka kuuluu yksin Jumalalle. Sen sijaan me kunnioitamme “kunnianarvoisia enkeleitä” mm. ikonien välityksellä.

Enkelit ovat aina valmiita neuvomaan meitä hyvään ja suojelemaan pahalta, varsinkin pyytäessämme heiltä apua.

Kirkko kehottaa anomaan Jumalalta rauhan enkeliä, uskollista johdattajaa, sielujemme ja ruumiittemme suojelijaa, uskoen, että enkelimme on lähellä meitä sekä auttaa meitä kasvamaan hyvässä ja välttämään pahaa aina niin kauan kuin mielemme ylpeys ja sydämen pahat himot eivät karkota häntä luotamme.