Kuinka ihmisen uudestisyntyminen ja pelastuminen toteutuu?
V: Jokaisen ihmisen on ratkaistava suhteensa Jumalaan henkilökohtaisesti. Hän joko pyrkii lähemmäksi Jumalaa tai hän vieraantuu kauemmaksi Hänestä. Kysymykseen, miten syntinen ihminen voi päästä Jumalan yhteyteen, antaa meille vastauksen Jeesus Kristus vertauksessaan tuhlaajapojasta (Luuk. 15: 11—24).
Herääminen. Lähdettyään isän kodista tuhlaajapoika kulutti kaiken saamansa omaisuuden synnissä ja irstaassa elämässä. Kun hän kaiken oli tuhlannut, tuli hänelle suuri puute ja nälkä, ja hän joutui sikopaimeneksi syöden sitä ruokaa, mitä siat saivat. Tällaiseksi Kristus kuvaa ihmisen synnillistä elämää. Nälkä, nöyryytykset ja hyvän kodin muistot panivat tuhlaajapojan menemään itseensä. Hän näkee ainoaksi pelastuksekseen sen, että hän nousee ja menee isän tykö ja katuen tunnustaa hänelle erehdyksensä. Tuhlaajapojan näkemyksissä tapahtuu suuri muutos, jota voisimme nimittää hengelliseksi heräämiseksi. Näin voi tapahtua myös jokaisen ihmisen elämässä, joskus äkillisesti ja voimakkaasti, jolloin tapahtuu suuri muutos ihmisen elämäntavoissa ja koko olemuksessa. Joskus herääminen tapahtuu hiljaisesti aivan kuin huomaamatta.
Kääntyminen. Kun tuhlaajapoika tajusi, mistä hän oli luopunut, mitä menettänyt ja mitä oli tilalle saanut, hän teki päätöksen palata takaisin isän kotiin. Hän valitsi uuden suunnan, joka ei vienyt häntä enää pois kotoa, vaan takaisin sinne. Tätä elämänvaihetta voimme nimittää kääntymiseksi, jollaisen ihmiset saattavat joutua tekemään joskus montakin kertaa.
Parannuksenteko. Valittuaan uuden suunnan tuhlaajapoika nousi ja lähti matkalle kulkien nöyränä ja katuvana takaisin kohti kotia. Tätä matkaa kotiin, kilvoitusta ja taistelua syntiä vastaan voidaan nimittää parannuksenteoksi. Se on jatkuvaa, koko ihmisen elämän kestävää kilvoitus synneistä irrottautumiseen ja hyveissä kehittymiseen. Tällaista kilvoitusta myös Raamattu tarkoittaa kehottaessaan: “Tehkää parannus”.
Uudestisyntyminen. Tuhlaajapojan ollessa vielä kaukana, isä riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä. Tuntiessaan isän käsivarsien sulkevan rakkaudella hänet syliinsä tuhlaajapoika koki uudestisyntymisen. Isä otti hänet heti omaksi lapsekseen ja palautti hänelle pojan oikeudet. Tuhlaajapoika ei ansainnut sitä, vaan kaikki tämä tapahtui isän rakkaudesta ja armosta.
Näin tapahtuu jokaisen ihmisen uudestisyntyminen ja pelastuminen. Sitä ei saavuteta ilman kilvoittelua ja ponnistelua, mutta kukaan ei voi sanoa, että hän olisi omilla ansioillaan pelastuksen saavuttanut. Ihminen saa kokea uudestisyntymisen pyhissä sakramenteissa, ennen muuta kasteessa ja mirhavoitelussa, joissa Jumalan armo erikoisella voimalla vaikuttaa hänen sieluunsa puhdistaen ja pyhittäen. Katumuksen ja uskon kehittymisen mukana hänessä herää myös halu tehdä hyvää. Hän pitää kaikkia ihmisiä veljinään ja mielellään palvelee heitä rakkaudella.