Ihmisen luominen Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi

V: Jumala Pyhänä Kolminaisuutena sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme”(1. Moos.1:26). Ja Jumala loi ensimmäisen ihmisen, Aadamin, maasta, puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen; asetti hänet paratiisiin, antoi hänelle ruuaksi paratiisin muiden hedelmien ohella elämän puun hedelmän. Elämän puun hedelmiä syömällä ihmisellä ei ruumiillisena olentona olisi ollut sairauksia eikä kuolemaa.

Ja lopuksi otettuaan Aadamin nukkuessa tältä kylkiluun, teki siitä ensimmäisen naisen, Eevan (1. Moos.2:22). Jumalan tarkoituksena oli, että ihmiskunta alusta asti olisi luonnostaan sopeutettu rakastamaan ja puolustamaan toisiaan. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuva ihmisessä on apostoli Paavalin mukaan ”on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää”(Ef. 4:23).

Elämän hengellä, joka puhallettiin Aadamin sieraimiin, tarkoitetaan sielua, ihmisen hengellistä ja kuolematonta olemusta.

Paratiisi tarkoittaa kaunista ja onnellista paikkaa, jota Raamattu kuvaa puutarhaksi. Sinne ensimmäiset ihmiset asetettiin asumaan. Se oli ruumista varten aineellinen, näkyvä ja onnellinen asuinpaikka, mutta sielulle se oli hengellinen, Jumalan armon yhteyden tila sekä luotujen hengellisen mietiskelyn tila. Ihminen on Jumalan erityinen luomus. Hänet luotiin Jumalan ”kuvaksi ja kaltaiseksi” (1. Moos. 1:26), maan tomusta. Hänet luotiin hengittämään elämän henkeä (1. Moos.2:7), tuntemaan Jumalaa ja hallitsemaan kaikkea Jumalan luomaa. Jumalan aikomus oli ihmistä luodessaan, että ihminen tuntisi Jumalan, rakastaisi ja kunnioittaisi häntä, ja niin olisi iankaikkisesti onnellinen. Teologiassa tätä ihmisen ennaltamääräämistä ikuiseen onnellisuuteen kutsutaan Jumalan ennaltamääräämiseksi. Tämä iankaikkiseen onnellisuuteen ennaltamäärääminen säilyy ennallaan, koska Jumala edeltä tietäen ja äärettömästä armostaan oli edeltä määrännyt avata ihmiselle, hänen onnellisuuden tieltä poikettuaankin, uuden onnen tien ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. ”Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina” (Ef. 1:4). Jumala on edeltä päättänyt antaa kaikille ihmisille, ja on itse asiassa antanut heille, edeltävän armonsa ja riittävät keinot onnen saavuttamiseen. Raamattu sanoo tästä: ” Ne, jotka hän edeltä käsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa” (Room.8:29).

Ortodoksinen kirkko opettaa tässä asiassa, kuten ”Idän Patriarkkojen uskonesityksessä” on sanottu: ”Kun hän edeltä näki, että jotkut käyttävät oikein vapaata tahtoaan, mutta toiset ei, hän sen mukaisesti määräsi edelliset kirkkauteen, kun taas jälkimmäiset hän tuomitsi”. (kpl.3)