Armovoima on ihmiselle välttämätön

Armo  on jumalallinen voima, joka annetaan ihmiselle Kristuksen ansioitten tähden sitä varten, että hän voisi paremmin voittaa itsessään  olevat pahat, synnilliset himot ja täyttää Jumalan antamat käskyt sekä näin saavuttaa yhteyden Jumalan kanssa jo täällä maan päällä  ja täydellisen yhteyden taivaassa.

Jumalallinen voima on välttämätön ihmisen pelastukselle jo ihmisluonnon rajoittuneisuuden tähden. Jumala yksin on kaiken elämän alku ja lähde, kun taas meidän rajoittunut luontomme saa Jumalalta kaiken välttämättömän elämänsä ylläpitämiseksi Luonnon laki on sellainen, että jokainen näkyväinen esine, ellei jokin sen ulkopuolella oleva tule sille avuksi, jää vaille toimintaa ja kehitystä.

Esimerkiksi maa sellaisenaan ei kelpaisi mihinkään, vähiten antamaan satoa, elleivät maanviljelijät tekisi työtä saattaakseen sen viljelyskelpoiseksi ja elleivät sade ja aurinko vaikuttaisi siihen .Myös jokainen rakennus  tarvitsee auringonvaloa, silla ilman sitä se on pimeä ja asuttavaksi kelpaamaton. Ihmisluonnollakaan ei sellaisenaan ole mahdollisuuksia täysin määrin kantaa hyveellisen elämän hedelmiä, vaan se tarvitsee hengellistä sielujemme maan muokkaajaa. Tällaisena on Kristuksen Henki, joka “kirkastaakin valollaan himojen pimentämän huoneen”. (Rakkaudesta l9.1)

Ihmisruumis ei voi elää sellaisenaan, vaan sen elämän ylläpitämiseksi on tarpeen ruoka, juoma ja vaatteet; samoin ei sielukaan kykene elämään ilman Jumalan armovoimaa “Voi ruumista, silla se pysyen luontonsa rajoissa tulee raihnaiseksi ja kuolee Mutta voi sielua, kun se pysyy vain oman luontonsa rajoissa ja luottaa vain omiin tekoihinsa ilman yhteyttä Jumalan Hengen kanssa, sillä se kuolee tulematta osalliseksi iankaikkisesta, jumalallisesta elämästä ” (1 puhe) Näin siis armo osoittautuu välttämättömäksi jokaiselle ihmiselle jo hänen luontonsa rajoittuneisuuden tähden

Vieläkin välttämättömämpi on armo ihmiselle sen tähden, että hän on nyt synnillisessä lankeemuksen tilassa. Saatana “turmeli ja vietteli omalle puolelleen ihmisen kokonaisuudessaan, niin sielun kuin ruumiin. Hän puki tämän turmeltuneeseen, tahrattuun Jumalaa ja Hänen lakiansa vastustavaan vanhaan ihmiseen, syntiin, jotta ihminen näkisi kaiken pahoin, kuulisi pahoin, jaloillaan rientäisi pahantekoon, käsillään toimittaisi laittomuutta ja sydämessään hautoi-si pahoja ajatuksia Siksipä ihminen ei voi, vaikka haluaisikin, rakastaa Herraa, uskoa halunsa mukaan, rukoilla niin paljon kuin tahtoisi; ensimmäisen ihmisen lankeemuksesta lähtien hän on niin julkisesti kuin salaisestikin vastustavan voiman vallassa ” (2. puhe 1-2, 21. puhe 2) Nyt “on jo mahdotonta ja ihmiselle ylivoimaista kukistaa synti omin voimin Sen sijaan hän voi taistella sitä vastaan, vastustaa sitä, lyödä ja tulla lyödyksi – kaikkea tätä voimiensa mukaan, mutta täydellinen kukistaminen kuuluu Jumalalle Jos olisit voinut tehdä sen itse, niin miksi sitten olisi ollut tarpeen Herran tulo maan päälle? Mutta  yhtä mahdotonta kuin on nähdä ilman valoa, puhua ilman kieltä, kuulla ilman korvia, kävellä ilman jalkoja tai tehdä työtä ilman käsiä, yhtä mahdotonta on pelastua ja päästä taivasten valtakuntaan ilmanJeesusta ” (3 puhe 4)

Otamme kaksi vertausta: “Jos joku tekee taikinan, mutta ei pane siihen hapatusta, niin vaikka hän kuinka ahkeroisi sen alustamisessa, se kuitenkin jää happamattomaksi Mutta kun hän panee siihen hapatusta, niin se hapattaa koko taikinan; siihen Herrakin vertasi taivasten valtakunnan (vrt. Mt l3: 33) Edelleen: jos joku säilyttää lihaa, mutta ei pane siihen suolaa, mikä estäisi matojen ja pahan hajun ilmestymisen siihen, se mätänee ja tulee ihmisen ravinnoksi kelpaamattomaksi Niin nytkin edelle kerrotun mukaisesti kuvittele että koko ihmiskunta on kuin liha ilman suolaa tai taikina ilman hapatusta ja että suola ja hapatus toisesta maailmasta ovat Pyhän Hengen jumalallinen luonto. Jos siis Jumalan Hengen hapatus ja pyhä Jumaluuden suola eivät tule sekoitetuiksi turmeltuneeseen ihmisluontoon niin sielu ei vapaudu paheitten hajusta eikä voi kohota hyväksi taikinaksi sen tähden, että se on synnin raskauttama.” (24. puhe 4; vrt. 28. puhe 1-2) Armoa tarvitaan siihenkin, että syntinen ihminen voisi ensi kerran kääntyä Jumalan puoleen. “Niin kuin se joka näkee linnun lentävän ja haluaa itsekin lentää mutta ilman siipiä ei voi sitä tehdas samoin ihminenkin. . . Halua hänellä olisi lentää jumalalliseen ilmaan Pyhän Hengen vapauteen, mutta hän ei voi sitä tehdä niin kauan kuin ei saa siipiä.” (2. puhe 3; vrt. 31. puhe). Armo on silloinkin välttämätön, kun ihminen on jo kääntynyt Jumalan puoleen astunut totuuden tielle ja jo kehittyy hyveissä, sillä ilman armovoiman apua ihmisen on mahdotonta pysyä totuuden tiellä. “Jos ihminen rajoittaa  pyrkimyksensä vain omaan toimintaansa eikä toivo itsensä ulkopuolelta jotain ja jos hänen sieluunsa eivät puhalla Pyhän Hengen tuulet, jos ei ilmesty taivaallinen pilvi ja jos ei taivaasta putoa sade eikä kostuta sielua, niin ihminen ei kykene kantamaan Herralle otollisia hedelmiä. Vaikka tekisit hyvääkin ja Jumalalle otollista, se ei kuitenkaan ole puhdasta. Esimerkiksi Sinä rakastat Jumalaa, mutta et kuitenkaan täydellisesti. Kun Herra tulee avuksi, niin Hän antaa sinulle rakkauden, joka on pettämätön ja taivaallinen. Rukoukseesi taas yhdistyy järjen harhailu ja kaikenlaiset ajatukset, mutta Jumala antaa rukouksen, joka on puhdas ja joka kohoaa hengessä ja totuudessa. Näin Pyhä Henki itse auttaa sinua heikkoudessasi ja Herra kylvää sydämesi maahan taivaallisen siemenen ja hoitaa sitä. Nähden hyvän tarkoituksesi Jumala antaa sinulle sen, mikä on hengellistä jumalallista ja taivaallista. Mitä Hän antaa? Hengen hedelmän – ilon ja riemun”. (26. puhe 19-21)

Ihminen kaipaa Jumalan armovoiman apua siitäkin syystä että hengellisen elämän tiellä häntä odottaa taistelu maailmaa ja pahuuden henkiolentoja vastaan. “Tämä taistelu lakkaa vasta silloin, kun Jumalan armo ja voima tulevat avuksi, silla ihminen ilse on voimaton vapautumaan vastustavasta voimasta, ajatusten harhailusta, näkymättömistä himoista ja saatanan juonista.” (21. puhe 4; vrt. 15. puhe)

Näin siis aina ja joka suhteessa jumalallinen voima eli armo on ihmiselle välttämätön. Armon auttaessa hän kääntyy Jumalan puoleen, armon auttaessa hän kypsyy hyveellisessä elämässään Ja armon auttaessa hän myös voittaa kaikki vihollisensa; ilman auttavaa armovoimaa ihmistä uhkaa joka askeleella lankeemus ja hengellinen kuolema.