SAIRAANVOITELUN SAKRAMENTTI
”JOS JOKU TEISTÄ SAIRASTAA”
Tämä lause on Raamatusta Jaakobin lähetyskirjeestä (Jaak. 5:14). Mikäli itse sairastamme tai näemme jonkun lähimmäisemme sairastavan, niin tämä Raamatun huomautus ja sillä alkavat ohjeet kuuluvat meillekin.
Maailmassa on paljon sairautta. Vain harvat ihmiset ovat koko ikänsä eläneet täysin terveinä. Monesti sairautemme aikana tuskailemme ja huokailemme, kun tunnemme voimiemme vähenevän, emmekä pysty töitämme ja tehtäviämme suorittamaan. Samanlaiset tunteet täyttävät mielemme, kun joudumme hoivaamaan sairasvuoteeseen joutunutta lähimmäistämme. Sairautta on monenlaista. On ruumiin sairautta ja on mielen sairautta. Meille kristityille on opetettu, että myös synti on sellaisenaan hengellistä sairautta. Synti, ellei siitä tehdä parannusta, saattaa myös aiheuttaa monenlaista sekä ruumiin että mielen sairautta. Sairaus saattaa tulla meihin äkillisesti, ikään kuin yllättäen meidät painaa vuoteeseen, taikka se saattaa tulla hiljalleen hiipien ja vähin erin näivettää elinvoimaamme. Keskuudessamme on sellaisiakin, jotka saavat koko ikänsä elää sairasvuoteessa.
Sairastaessamme tai hoivatessamme sairaita me toivomme paranemista ja olemme valmiit suuriinkin uhrauksiin päästäksemme toivottuun tulokseen. Apostoli Jaakob edellä mainitun huomautuksensa jatkoksi antaa jokaiselle sairauden valtaan joutuneelle ohjeen :
”KUTSUKOON TYKÖNSÄ SEURAKUNNAN PAPIT”
Näin yksinkertainen ja mutkaton on apostolin neuvo. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että sairaan luo ei pidä kutsua lääkäriä ja että tarvittaessa ei pidä mennä sairaalaan hoidettavaksi taikka nauttia parantavia lääkkeitä. Siinä vain muistutetaan, ettei kristityn pidä unohtaa myöskään pappeja, joitten tehtävänä on suorittaa seurakunnassa hengellistä palvelusta ja näin välillisesti auttaa my6s ruumiillisten sairauksien voittamisessa.
Jeesus Kristus oli sairaitten ystävä. Ihmisiä rakastavana H6n kulki heidän keskellään jakaen parannusta ja lohdutusta. Hänestä sanottiin, että Hän kantoi meidän sairautemme, meidän kipumme Hän sälytti päällensä (Jes. 53: 4). H6n antoi opetuslapsilleen vallan parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta (Matt. 10: 1). Kristuksen kirkko iatkaa Vapahtajan ja Hänen apostoliensa työtä maan päällä. Se sulkee sairaat erityisen huolenpitonsa alaisuuteen. Lääkäreitten ja sairaanhoitohenkilöitten työ on kirkon esirukousten kohteena. Kirkon edustajina ja armolahjan saaneina papit tulevat sairaitten luo toimittamaan rukoushetken sairaan puolesta, ripittämään hänet tai suorittamaan sairaanvoitelun sakramentin, joka on yksi kirkon seitsemästä sakramentista.
Tällaista pappien toimintaa sairaan hyväksi apostoli Jaakob tarkoittaa jatkaessaan kirjeessään edellä sanottua ohjettaan:
”JA HE RUKOILKOOT HÄNEN PUOLESTAAN”
Kuten huomaamme, niin apostolin sanojen mukaan sairaan hoitoon kuuluu tärkeänä myös rukous. On muistettava, että sairaus heikentää ihmisen voimat, jopa joskus niinkin, ettei hän itse jaksa edes rukoillakaan. Esirukoukset rohkaisevat ja lohduttavat sairasta, vahvistavat hänen uskoaan ja antavat voimaa tuskien kestämiseen. Rukouksessa sairaaseen virtaa Jumalan voimaa..
Uskovaisen ihmisen rukoukseen liittyy läheisesti synninkatumus. Monesti on sairaus myös Jumalan antama koetus, joka herkistää mielen ja auttaa ihmistä tunnustamaan syntinsä ja avautumaan rippi-isälleen. Sielunpaimen puolestaan tahtoo suhtautua rakkaudella sairaaseen. Kirkollisissa ohjeissa sanotaan, että hänen on hellävaroen keskusteltava sairaan kanssa hänen menneisyydestään, nykyisestä sairaudestaan ja johdettava ajatukset valoisaan tulevaisuuteen. Kuolemalla ei pidä pelotella, mutta sen mahdollisuutta ei myöskään saa salata. Jos sairas ei jaksa puhua, riittää, jos hän silmillään tai eleillään ilmaisee katumuksensa. Papin vierailun ja esirukouksen tarkoituksena ei ole vain valmistaa sairasta mahdollista kuolemaa varten, vaan lähinnä parannuksen aikaansaaminen. Tässä tarkoituksessa on papin apostoli Jaakobin ohjeitten mukaan rukoiltava sairaan puolesta
”VOIDELLEN HÄNTÄ ÖLJYLLÄ HERRAN NIMESSÄ”
Öljy ei ole lääke sanan tavallisessa mielessä, vaan rukouksella pyhitetty sakramentin aine. Sairaanvoitelun sakramentissa käytetään öljypuun hedelmistä saatavaa öljyä, joka siunataan nimenomaan tätä tarkoitusta varten ja johon samalla lisätään vähän viiniä, koska laupias samarialainenkin Kristuksen vertauksessa vuodatti sairaan haavoihin öljyä ja viiniä (Luuk. 10: 34). Öljyä siunattaessa rukoillaan, että Pyhä Henki vaikuttaisi siihen niin, että se tulisi sairaalle parannukseksi, täydelliseksi vapautumiseksi synnistä ja taivasten valtakunnan perinnöksi.
Tämän sakramentin toimitus on rukouskilvoitusta, johon papin tai pappien lisäksi osallistuvat sairaan omaiset ja ystävät ja tietenkin sairas itse, sikäli kuin hän sairaudeltaan siihen kykenee. Toimituksen aikana luetaan seitsemän epistolatekstiä, seitsemän evankeliumitekstiä ja seitsemän pitkää rukousta. Seitsemän kertaa pappi voiteee pyhitetyllä öljyllä sairaan otsan, rinnan, kasvot ja kädet ja lukee sakramenttirukouksen: ”Pyhä Isä, sielujen ja ruumiitten parantaja. Sinä olet lähettänyt ainokaisen Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, joka parantaa kaikki taudit ja kuolemasta vapahtaa, paranna tämäkin palvelijasi häntä kohdanneesta ruumiillisesta ja hengellisestä taudista ja tee hänet eläväksi Sinun Kristuksesi armon kautta. ..!”
Tällä tavoin on Raamatun selvän ohjeen mukaisesti pyhässä kirkossamme toimitettu sairaanvoitelun sakramenttia. Kehottaessaan voitelemaan öljyllä sairaita apostoli Jaakob toteaa:
”JA USKON RUKOUS PELASTAA SAIRAAN”
Sakramentin vaikutus on siinä, että Jumala antaa pelastavan ja parantavan armonsa sairaalle vastauksena uskon rukouksiin, joita sairaan puolesta kohotetaan. Rukous vahvistaa sairaan uskoa paranemiseen.
Raamatussa on todisteita siitä, että Jumala on antanut parannuksen sairaille toisten ihmisten esirukousten takia. Kun kananealainen vaimo pyysi Jeesusta parantamaan hänen sairaan tyttärensä, sanoi Jeesus hänelle: ”Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot” (Matt. 15:28). Kerran neljä miestä kantoi halvaantunutta Jeesuksen parannettavaksi. Kun Jeesus näki näiden kantajien uskon, sanoi hän sairaalle: ’Nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi” (Mark. 2: 11).
Julistaessaan uskon rukouksen pelastavasta vaikutuksesta sairaaseen apostoli Jaakob todistaa, ett
”HERRA ANTAA HÄNEN NOUSTA JÄLLEEN”
Sairaanvoitelun sakramentissa sairaalle annetaan Jumalan armo, joka salaisesti vaikuttaa häneen. Hänen ruumiilliset ja henkiset voimansa palautuvat, kiihottuvat toimintaan ja uudistava elinvoima virtaa hänen koko olemukseensa. Sairaus heikentää sekä sielun että ruumiin. Sairaanvoitelun sakramentissa annetaan Jumalan armo vahvistamaan ihmisen sielun ja ruumiin voimia.
Uskon rukouksen voima ei ale heikentynyt vuosituhansien aikana. Jumalan ihmeitä tekevä armo annetaan meidänkin aikanamme niille, joille tämä pyhä sakramentti Raamatun ohjeiden mukaisesti toimitetaan. Kirkkomme piirissä tapahtuu jatkuvasti ihmeellisiä parantumisia erityisesti siellä, missä sairaanvoitelun sakramentti on käytössä. Mutta näistä uskonihmeistä ei kuitenkaan tahdota kerskua, ettei Jumalalle kuuluva kunnia tulisi ihmisten osaksi.
Monien sairauksien aiheuttajana saattoa olla synti, jota sanomme hengelliseksi sairaudeksi. Selostaessaan sairaanvoitelua apostoli Jaakob tekee huomautuksen:
”JA JOS HÄN ON SYNTIÄ TEHNYT”
Apostoli ei käyttänyt ehdollista sanontaa sen vuoksi, että hän olisi pitänyt jotakin ihmistä synnittömänä, sillä hän itse on opettanut: ”Monessa kohdin me kaikki hairahdumme” (Jaak. 3: 2). Oikeampaa on ajatella, että apostoli tarkoittaa tässä niitä syntejä, joitten seurausta tauti on. Ihmisen hengellisen elämän rappeutuminen vaikuttaa myös hänen ruumiilliseen terveyteensä. Synti on sairauden ja kuoleman aiheuttaja. Apostoli todistaa, ettei sairaanvoitelu ainoastaan auta ihmistä nousemaan sairasvuoteestaan, vaan my6s antaa hänelle synnit anteeksi. Tosin synninpäästön sakramentissa, joka toimitetaan aina ennen voitelua, ihmiselle annetaan anteeksi kaikki hänen syntinsä, jotka hän katuen tunnustaa, mutta on olemassa myös sellaisia syntejä, jotka pysyvät salossa ja jotka eivät näytäkään synneiltä. Sairaan sielussa saattaa olla muitakin heikkouksia, jotka estävät todellisen katumuksen. Sairas ei voi aina toimia niin rauhallisesti ja vapaasti kuin terve.
Sairaanvoitelun sakramentissa annetaan anteeksi myös ne synnit ja synnilliset tilat, joita synnintunnustuksessa tietämättömyyden tai muistamattomuuden vuoksi ei ole tunnustettu, samoin kuin ne synnit, joita sairauden näännyttämä ihminen ei voi hyvästi rippi-isälleen selittää. Näin sairaanvoitelu täydentää synnintunnustuksessa saatua anteeksiantamusta, ei sen vuoksi, että synninpäästö olisi riittämätön, vaan siksi, ettei sairas aina kykene tätä parantavaa lääkettä täydellisesti hyväkseen käyttämään. Apostoli Jaakob on aivan varma siitä, että sairaanvoitelun sakramentissa annetaan sairaalle täydellinen anteeksiantamus ja hengellinen parannus. Siksi hän rohkeneekin sanoa tällaisen ihmisen synneistä, että
”NE ANNETAAN HÄNELLE ANTEEKSI”
Hyvät ortodoksiset kristityt! Sairaanvoitelun sakramentti on Jumalan armolahja meille, sairauksille alttiille ja heikoille ihmisille. Tällainen parannuksen lähde on meidän pyhässä kirkossamme. Se on kaikkien meidän käytettävissämme. Seurakunnan papit tulevat mielellään sairaitten luo, eivätkä he ota yksityisiltä seurakuntalaisilta minkäänlaista korvausta sakramentin toimittamisesta, koska se kuuluu heidän virkatehtäviinsä. Parantava armovoima ei lähde sakramentin toimittajasta, vaan Jumalalta. Miksi emme pyytäisi tämän sakramentin kautta Jumalan parantavaa armoa sairauteemme. Onhan Raamatussa, kuten edellä olemme havainneet, selvä ohje ja kehotus tämän sakramentin toimittamista varten. Jos siis sairastumme, kutsukaamme luoksemme seurakunnan pappi, ja hän rukoilkoon puolestamme voidellen meitä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous parantaa meidät sairaudestamme ja Herra antaa meidän nousta jälleen, ja jos olemme syntiä tehneet, niin me saamme ne anteeksi. Tässä sakramentissa Jumalan mahtava käsi laskeutuu päällemme siunaavana, parantavana ja anteeksiantavana.
Ortodoksisessa kirkossamme sairaanvoitelun sakramentti ei ole siis ole ”viimeinen voitelu”, kuten joskus kuulee erheellisesti sanottavan, sillä onhan se pyhän Raamatunkin mukaan tarkoitettu olemaan ihmisen parantumisen välikappaleena. Siihen voi näin ollen jokainen kirkon jäsen yhä uudelleen turvautua. Ja silloinkin, kun Herran tahto sairaaseen nähden on toinen kuin meidän ihmisten rukous, sairaanvoitelun sakramentilla on mitä suurin merkitys sairaan sielun ja hengen voimien vahvistajana hänen jättäessään sielunsa ja ruumiinsa Herran käsiin. Tavallisesti sairaanvoitelun sakramentin jälkeen sairas nauttii pyhän Ehtoollisen.
Hehkuva Hiillos No. 3 / 1959