Avioliiton sakramentti Piispainkokouksen kannanottoja

PIISPAINKOKOUKSEN huomiota on kasvavassa määrin kiinnitetty seikkaan, jonka itsekin olemme joutuneet toteamaan. Kirkkomme siveellisen opetusperinteen ja siihen liittyvän käytännön valossa on herättänyt yhä enemmän ihmetystä sen seikan hämärtyminen, ettei ns. avoliitto ole mikään kristillisen avioliiton rinnakkaismuoto tai vaihtoehtoinen tapa. Kirkko toteaa jo vanhalla ajalla, ettei ilman kirkon siunausta oleva yhteiselämä ole edes avioliiton alku.

Ortodokseille avioliitto on kirkon toimittama ja vahvistama sakramentti, jota ei korvata millään ns. vapailla muodoilla. Yhteisiä velvoitteita sisältävä avioliitto turvaa myös heikoimman osapuolen ja lasten aseman. Traditiomme ei näe avioliittoa vain kahden osapuolen yksityisasiana, vaan se on Jumalan säätämä järjestys. Sen yhtenä keskeisenä tehtävänä on uuden kristillisen sukupolven kasvattamin kirkon siunaamassa liitossa. Avioliiton kunnioittaminen ja sen edustaman järjestelmän vahvistaminen on keskeinen velvollisuus, jolla on myönteinen vaikutus kirkkoon ja yhteiskuntaan.

Piispainkokous korostaa samalla, että muualla kuin kirkossamme toimitettu vihkiminen tulisi aina pyrkiä siunaamaan myös oman kirkkomme sakramenttikäytännön mukaisesti ja sen hengessä.

Papiston tulee opettaa nuorisoamme ja muitakin kirkkomme jäseniä näkemään ns. avoliiton asiaankuulumattomuus ortodoksiselta kannalta. Erityistä huomiota näihin kysymyksiin tulee kiinnittää kristinoppikouluissa ja koulujen uskonnonopetuksessa.

Kuopiossa 11.9.1995

Suomen ortodoksinen piispainkokous