Pahat enkelit

Näkymättömään maailmaan kuluu enkelien kirkkauden lisäksi Raamatun mukaan myös pahojen henkien eli langenneiden enkelien hallitsema pimeyden valtakunta. Toisesta Pietarin kirjeestä voimme lukea: ”Ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäväksi” (2.  Piet. 2:4).  Enkelien lankeemukseen oli syynä ylpeys. Eräs niistä nimistä, joita on annettu pahalle hengelle, pahojen henkien johtajalle, on Lucifer eli Saatana. Tämä oli alun perin Jumalan luoma hyvä enkeli, yksi korkeimmista, mutta hän lankesi hybrikseen, ts. ylpeyteen ja ylimielisyyteen. Hän kieltäytyi alistumasta Jumalan tahtoon ja halusi tulla Jumalasta riippumattomaksi ja olla Jumalan vertainen. Luciferiin liittyi muita enkeleitä, jotka nekin luopuivat Jumalasta.

Langenneita henkiä kutsutaan Raamatussa pahoiksi ja saastaisiksi hengiksi ja riivaajiksi. Enkelien lankeemuksesta sai alkunsa myös pahuuden alku täällä näkyvässä maailmassa. Saatana on sama kuin paratiisin käärme, joka viekoittelee ihmisiä syntiin.

Nämäkin enkelit alun perin luotiin hyviksi, mutta he poikkesivat tehtävästään olla kaikessa kuuliaisia Jumalalle, ja niin ne lankesivat pois Jumalasta omahyväisyyteen, ylpeyteen ja pahuuteen. Apostoli Juudan sanojen mukaan ”niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten” (Juud.1:6).

Nimitys ”paholainen” tarkoittaa ”panettelijaa”, ”valehtelijaa”. Heitä kutsutaan näillä nimillä, koska ne aina asettelevat ansoja ihmiselle, pyrkivät eksyttämään heitä, kiihottamaan heitä vääriin ajatuksiin ja pahoihin toiveisiin.

Tästä Jeesus puhuu uskottomille juutalaisille sanoessaan: ” Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä” (Joh.8:44).

Kirkon isät opettavat, että pahat henget kadehtivat ja vihaavat ihmistä, koska hän on Jumalan kuva ja koska hänellä on mahdollisuus pelastua. Siksi ne yrittävät vietellä ihmisen pois Jumalasta ja todellisesta elämästä Hänen yhteydessään. Ne turmelevat ihmissieluja ja ihmisen siveellistä elämää, aiheuttavat sairauksia, onnettomuuksia ja muita vastoinkäymisiä tarkoituksena horjuttaa ihmisen uskoa Jumalaan ja Hänen hyvyyteensä.

Jumala sallii viisaassa Kaitselmuksessaan pahojen henkien toimia, kuitenkin niin, että niiden toiminta palvelee ihmisen kasvamista hyvään. Jumala antaa ihmiselle armovoimaa taistelussa pahan kiusauksia vastaan. Kirkon uskon mukaan pahojen henkien valta ihmiseen on rajallinen. Tahtomattaankin pahoista hengistä tulee ihmisen pelastuksen palvelijoita.

Opetus pahojen henkien olemassaolosta sisältää näkemyksen persoonallisen pahan olemassaolosta. Tämä saattaa tuntua epäuskottavalta ja arvoitukselliselta varsinkin sellaisesta ihmisestä, joka ei usko henkimaailmaan. Kristillinen käsitys Saatanasta ja pahoista hengistä perustuu kokemukseen ja uskoon, ettei ihmisen ja Jumalan vastainen pahuus ole vain ihmisen syntiä, vaan on vieläkin suurempaa pahuutta, joka ylittää ihmisen rajat.

Oppiin enkeleistä ihmisiä auttavina voimina liittyy kuva elämästä valon ja pimeyden taisteluna. Taistelu on todellista eikä vain heijastusta ihmisen sisäisistä kamppailuista. Ihmisen tehtävä on vapaaehtoisesti suuntautua kohti valoa. Paha ei ole samanveroinen hyvän kanssa. Lucifer, ”Valon kantaja”, pahojen henkien ruhtinas, valitsi itseriittoisuuden Jumalan palvelemisen sijaan ja muuttui Jumalan vastustajaksi yhden asian, itserakkauden, tähden. Tätä itseriittoisuutta edustaa ihmisessä eristäytyneisyys.

Pahuutta ja kärsimystä pohdittaessa on hyvä muistaa, että paha ja paholainen saivat alkunsa enkelimaailman lankeemuksessa. Paha ja kärsimys eivät ole Jumalan luomia. Vapaata tahtoaan käyttävä enkeli kääntyi Jumalaa vastaan ja vietteli ihmisen rakastamaan itseään Jumalaa asemesta. Tosin on muistettava myös se, että ihminenkin luotiin vapaan tahdon omaavaksi. Ainakin teoriassa hän olisi voinut kieltäytyä viettelyksestä.

Paholainen on edelleenkin olemassa ja tekee työtään. Sen työlle on tärkeätä, että ihmiset eivät usko sen olemassaoloon. Kun ihmiset sanovat, ettei paholaista ole olemassa, saa paha tehdä työtään rauhassa. Kaikki asiat muuttuvat suhteellisiksi: ei ole enää hyvää tai pahaa. Se, mikä ennen sanottiin pahaksi, on nyt muka hyvää ja päinvastoin. Tällaisessa sekasortoisuuden tilassa tekevät työtään Jumalaa vastustavat pahat henget. Samassa kaaoksessa taistelevat myös valon henget, enkelit, meidän ja meidän pelastuksemme puolesta.