Jumalan ominaisuudet

YKSI JUMALA, KAIKKIVALTIAS ISÄ

Kristillisen kirkon perususko kohdistuu yhteen, totiseen ja elävään Jumalaan. Uskon perustana on se, Jumala on ilmoittanut ihmiselle nimensä salaisuuden. Jumalan nimi Jahve, joka tarkoittaa ”Minä olen kuka olen”, tai ”Minä olen mitä olen” tai yksinkertaisesti ”Minä olen”. Hän on totinen ja elävä Jumala, ainoa Jumala. Hän on uskollinen ja tosi kansalleen. Hän ilmoittaa heille jumalallisen ja pyhän sanansa. Hän antaa heille jumalallisen ja pyhän henkensä. Häntä kutsutaan nimellä Adonai, Herra.

Kirjoitusten ja sekä Vanhan että Uuden testamentin pyhien ihmisten kokemusten mukaan Jahve on ehdottomasti pyhä. Kirjaimellisesti tämä tarkoittaa, että hän ei ole minkään tai kenenkään olemassa olevan kaltainen.

Raamatun ja ortodoksisen perinteen mukaan jopa sanontaa ”Jumala on olemassa” pitää täsmentää vakuuttamalla, että hän on niin ainutlaatuinen ja niin täydellinen, ettei hänen olemassaoloaan voi verrata mihinkään muuhun. Tässä merkityksessä Jumala on yläpuolella olemassaolon ja olemisen.

Ortodoksinen kirkko pyhiensä Jumala-kokemuksen perusteella kuitenkin varottaa liian selittelevästä ja aistein havaittavissa olevia piirteitä korostavasta Jumala-käsitteestä tai Jumala-ajatuksesta ja vakuuttaa, että Jumalan voidaan varmasti sanoa olevan olemassa täydellisesti ja ehdottomasti. Hän on täydellinen ja ehdoton elämä, hyvyys, totuus, rakkaus, viisaus, tieto, ykseys, puhtaus, ilo, yksinkertaisuus; kaiken sen täydellisyys ja korkein täydellisyys, minkä ihminen tietää pyhäksi, todeksi ja hyväksi. Juuri tämän Jumalan me tunnustamme juhlavasti pyhän Johannes Krysostomoksen liturgiassa seuraavasti:”…Jumala, sanomaton, tutkimaton, näkymätön, käsittämätön, aina oleva ja muuttumaton.”

Tämän Jumalan – Israelin Jahven – Jeesus Kristus ilmoittaa olevan Isänsä. Kaikkivaltias Jumala tunnetaan Isänä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus opetti kutsumaan kaikkivaltiasta Herraa, sotajoukkojen Jumalaa, nimellä Isä. Jeesus saattoi kutsua Jumalaa Isäksi, koska hän on Jumalan ainosyntyinen Poika. Kristityt voivat kutsua Jumalaa Isäksi, koska he saavat Kristuksen kautta Pyhän Hengen ja tulevat Jumalan lapsiksi.

PYHÄ KOLMINAISUUS

Raamattua tai kirkon historiaa on mahdotonta lukea kohtaamatta lukuisia viitteitä Isä Jumalaan, Jumalan Poikaan (Sanaan) ja Pyhään Henkeen. Uuden testamentin sisältö ja ortodoksisen kirkon elämä on täysin käsittämätöntä ja tarkoituksetonta ilman jatkuvaa tunnustusta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemassaolosta, keskinäisestä suhteesta ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta, joka myös koskee ihmistä ja maailmaa.

Vanhasta testamentista löydämme Jahven, ainoan Herran ja Jumalan, joka toimii maailmassa Sanansa ja Henkensä kautta. Uudessa testamentissa ”Sana tuli lihaksi” (Joh. 1:14). Jeesus Nasaretilaisena Jumalan ainosyntyinen Poika tulee ihmiseksi. Pyhä Henki, joka on Jeesuksessa tehden hänet Kristukseksi, vuodatetaan Jumalasta kaiken lihan päälle (Ap.t. 2:17).

Oppi Pyhästä Kolminaisuudesta ei ole ainoastaan ”uskonkappale”, johon ihmisten tulee ”uskoa”. Se ei ole vain dogmi, jonka ”hyväksymistä uskossa” kirkko vaatii kunnon jäseniltään. Oppi Pyhästä Kolminaisuudesta ei myöskään ole oppineitten ja akateemikkojen keksintö eikä järkiperäisen pohdiskelun tai filosofisen ajattelun tulosta.

Oppi Pyhästä Kolminaisuudesta on saanut alkunsa ihmisen syvimmistä Jumalaa koskevista kokemuksista. Se on Jumalan uskossa tunteneitten aitoa elävää tietoa.

Kolminaisuusopin sanojen ja käsitteiden ymmärtäminen on yksi asia, mutta itse Jumalan elävän todellisuuden tunteminen näiden takana on jotain muuta. Meidän pitää tehdä työtä ja rukoilla, että pääsisimme ohi ja yli jokaisen Jumalaa kuvaavan sanan ja käsitteen ja oppisimme tuntemaan hänet omassa elävässä yhteydessämme häneen: ”Isä Pojan kautta Pyhässä Hengessä” (Ef.2:18–22).

Vanhassa testamentissa kuvattu Jumala on Jahve, ainoa Herra ja Jumala, joka toimii maailmassa Sanansa ja Henkensä kautta. Uudessa testamentissa ”Sana tuli lihaksi” (Joh 1:14). Jumalan ainosyntyinen Poika tulee ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisena. Pyhä Henki, joka on Jeesuksessa, ja joka tekee hänet Kristukseksi, vuodatetaan Jumalasta kaiken lihan päälle helluntaina (Apt 2:17).

VÄÄRÄT OPIT KOLMINAISUUDESTA

Olennaisin kysymys Jumalasta, johon kirkko joutuu vastaamaan, koskee Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välistä suhdetta. Ortodoksisen tradition mukaan tässä suhteessa on olemassa joukko vääriä oppeja, jotka on hylättävä.

Eräs väärä oppi esittää, että Isä yksin on Jumala ja että Poika ja Pyhä Henki ovat luotuja olentoja, tyhjästä tehtyjä kuten enkelit, ihmiset ja maailma. Kirkko opettaa, että Poika ja Pyhä Henki eivät ole luotuja olentoja, vaan he ovat luomattomia ja jumalallisia kuten Isä, ja he toimivat yhdessä Isän kanssa kaiken olevaisen jumalallisessa luomistyössä. Tätä harhaoppia alkuvuosisatoina kutsuttiin areiolaisuudeksi. Nykyaikana sitä edustaa ”hieman uudistettuna” Jehovan todistajien opetus.

Toinen väärä oppi väittää, että Jumala itsessään on yksi Jumala, joka ainoastaan ilmestyy erilaisissa muodoissa maailmalle: nyt Isänä, sitten Poikana ja kolmannen kerran Pyhänä Henkenä. Kirkko vastaa jälleen kerran, että Poika ja Sana ”Alussa…oli Jumalan tykönä…” (Joh 1:1-2), kuten Pyhä Henkikin, ja että nämä kolme ovat iankaikkisesti erillisiä. Poika on ”Jumalasta” ja Henki on ”Jumalasta”. Poika ja Henki eivät ole vain Jumalan ilmenemismuotoja, ilman omaa elämää ja olemassaoloa. Olisi outoa ajatella, että kun Poika tulee ihmiseksi ja rukoilee Isäänsä sekä toimii hänelle kuuliaisena, se olisikin kokonaan harhakuva ilman vastaavan todellisuutta, eräänlainen jumalallinen esitys, joka esitettäisiin maailman edessä ilman asiallista syytä tai totuutta. Tätä oppia edustaa ns. monarkianismi.

Kolmas väärä oppi sanoo, että Jumala on yksi ja että Poika ja Henki ovat ainoastaan nimiä niille suhteille, joita Jumalalla on itsensä kanssa. Täten Jumalan ajatusta ja puhetta nimitetään Pojaksi, kun taas Jumalan elämää ja toimintaa nimitetään Hengeksi. Tosiasiassa – varsinaisessa todellisuudessa – ei tämän opin mukaan ole sellaisia ”todellisuuksia” kuin Jumalan Poika ja Jumalan Henki. Kummatkin olisivat vain kielikuvia Jumalan pelkille ilmenemismuodoille. Tällaisen opin (doketismi) mukaan Pojalla ja Hengellä ei ole omaa olemassaoloa eikä elämää. He eivät ole todellisia, vaan pelkkiä harhakuvia.

Vielä on eräs väärä oppi (triteismi), jonka mukaan Isä on yksi Jumala, Poika on toinen Jumala ja Henki on kolmas Jumala. Ei voi olla ”kolmea jumalaa”, sanoo kirkko, eikä varmastikaan ”jumalia”, jotka on luotu tai tehty. Vielä vähemmän voi olla ”kolmea jumalaa”, joista Isä on ”korkein” ja toiset ”alempia”. Sillä useamman kuin yhden Jumalan olemassaolo tai ”jumaluuden asteet” ovat molemmat sisällöltään ristiriitaisia väitteitä, joita ei voida puolustaa sen enempää jumalallisella ilmoituksella kuin loogisella ajattelullakaan. Nykyisin tämän opetuksen edustajia ovat mormonit.

Näin kirkko opettaa, että samalla kun on vain yksi Jumala, niin kuitenkin on kolme, jotka ovat Jumala – Isä, Poika ja Pyhä Henki ja jotka ovat täydellisesti yhdistyneet ja aina jakaantumattomat, eivätkä kuitenkaan yhteen sulautuneet ilman asianmukaista keskinäistä eroa. Kuinka sitten kirkko puolustaa oppiaan, että Jumala on samanaikaisesti yksi ja kuitenkin k o l m e?

YKSI JUMALA: YKSI ISÄ

Ensiksikin kirkon opetus ja sen syvin kokemus on, että on vain yksi Jumala, koska on vain yksi Isä.

Raamatussa ”Jumala”- nimitystä käytetään ensisijaisesti Isän nimenä, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Täten Poika on ”Jumalan Poika” ja Henki on ”Jumalan Henki”. Poika syntyy Isästä ja Henki lähtee Isästä – molemmat Isän oman olemisen ajattomassa ja iankaikkisessa toiminnassa.

Näin ollen Poika ja Henki ovat molemmat yhtä Jumalan kanssa eivätkä millään tavalla erotettuja hänestä. Täten jumalallinen ykseys koostuu Isästä, hänen Poikansa ja Henkensä kanssa, jotka ovat hänestä itsestään erillisiä ja kuitenkin samalla kertaa täydellisesti yhdistyneet hänessä.

YKSI JUMALA: YKSI JUMALALLINEN LUONTO JA OLEMUS

Mitä Isä on, sitä ovat Poika ja Henkikin. Tämä on kirkon opetus. Poika, Isästä syntynyt, ja Henki, Isästä lähtevä, ovat osalliset jumalallisesta luonnosta Jumalan kanssa ja ovat ”yhtä olemusta” hänen kanssaan.

Täten, koska Isä on ”sanomaton, tutkimaton, näkymätön, käsittämätön, aina oleva ja muuttumaton”, niin kuin pyhän Johannes Krysostomoksen jumalallisessa liturgiassa lausumme, samoin joka suhteessa ovat myös Poika ja Henki. Jokainen jumaluuden määre, joka kuuluu Jumala Isälle – elämä, rakkaus, viisaus, totuus, autuus, pyhyys, voima, puhtaus, ilo – kuuluu yhtäläisesti myöskin Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olento, luonto, olemus, olemassaolo ja elämä ovat ehdottomasti ja samankaltaisesti yksi ja sama.

YKSI JUMALA: YKSI JUMALALLINEN TOIMINTA JA TAHTO

Koska Pyhän Kolminaisuuden olemassaolo on yksi, niin mitä hyvänsä Isä haluaa, myös Poika ja Pyhä Henki haluavat samaa. Mitä Isä tekee, Poika ja Pyhä Henki tekevät myös samaa. Ei ole Jumala Isän tahtoa ja toimintaa, joka ei olisi samalla kertaa Pojan ja Pyhän Hengen tahto ja toiminta.

Kolminaisuudessa itsessään niin iankaikkisuudessa kuin maailman luomisessa, ilmestymisessä, lihaksitulemisessa, lunastuksessa, pyhityksessä ja kunniaan korottamisessa – tahto ja toiminta ovat yksi: jumalalliselta Isältä, jumalallisen Pojan kautta, jumalallisessa Pyhässä Hengessä. Jumalan jokainen toiminta on kolmen toimintaa. Ei yksikään Kolminaisuuden persoona toimi itsenäisesti tai erossa muista. Kunkin toiminta on kaikkien toiminta; ja kaikkien toiminta on kunkin toiminta. Ja jumalallinen toiminta on olennaisesti yksi.

YKSI JUMALA: YKSI JUMALALLINEN TIETO JA RAKKAUS

Koska kukin Kolminaisuuden persoona on yhtä toisten kanssa, niin kukin tietää saman totuuden ja harjoittaa samaa rakkautta. Kunkin tieto on kaikkien tieto ja kunkin rakkaus on kaikkien rakkaus.

Erikseen otettuna Kolminaisuuden jokainen persoona tuntee toiset ja rakastaa niitä sellaisella ehdottomalla täydellisyydellä, tiedolla ja rakkaudella, ettei kenelläkään ole mitään tuntematonta eikä rakastamatonta toisissa, ja niin on vastaavasti kokonaisuuden kannalta. Näin ollen jos ihmisten luomisessa saama tieto voi yhdistää mielet täyteen yksimielisyyteen ja jos ihmisten luomisessa saama rakkaus voi saattaa erillään olevat yhteen, yhdeksi sydämeksi ja yhdeksi sieluksi ja vieläpä yhdeksi ruumiiksi, kuinka suunnattomasti täydellisemmin ja ehdottomammin yhdistävän täytyy ykseyden olla silloin, kun ne, jotka tietävät ja rakastavat, ovat iankaikkiset ja jumalalliset.

YKSI JUMALA: KOLME JUMALALLISTA PERSOONAA

Ortodoksisessa teologisessa kielenkäytössä Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä kutsutaan kolmeksi jumalalliseksi persoonaksi.

Kirkon pyhät ovat selittäneet tätä Jumalan kolmiyhteyttä käyttämällä seuraavanlaista elämästä otettua esimerkkiä. Näemme kolme miestä. Kysymme ”Mitä he ovat?”. Vastaamme ”He ovat ihmisolentoja”. Kukin on ihminen, jolla on sama ihmisyys ja ihmisluonto, mikä on määriteltävissä näin: luotu, ajallinen, fyysinen, järjellinen jne. Nämä kolme miestä ovat yksi sen suhteen, mitä he ovat. Mutta sen suhteen keitä he ovat, he ovat kolme, itse kukin ehdottoman ainutlaatuinen ja toisista erillinen. Kukin heistä on omalla ainutlaatuisella tavallaan yksilöllisessä mielessä ihminen. Yksi ei ole toinen, vaikka kukin onkin ihminen, jolla on yksi ja sama inhimillinen luonto ja muoto.

Jumalasta puhuttaessa voimme kysyä samalla tavalla: ”Mitä hän on?” Vastaukseksi voimme sanoa, että Jumala määritellään ehdottomana täydellisyytenä: ”Sanomaton, tutkimaton, näkymätön, käsittämätön, aina oleva ja muuttumaton”. Sitten voimme kysyä: ”Kuka hän on?” ja vastaamme, että hän on Kolminaisuus: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Täten ortodoksisen tradition mukaan Jumalan salaisuuteen kuuluu, että on kolme, jotka ovat jumalallisia; kolme, jotka elävät ja toimivat yhdellä ja samalla jumalallisella täydellisyydellä, kuitenkin kukin oman persoonallisen erilaisuutensa ja ainutlaatuisuutensa mukaan. Siksi sanomme, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kukin jumalallisia samaa jumaluutta, mutta kukin omalla jumalallisella tavallaan. Ja niin kuin luomattomalla jumaluudella on kolme jumalallista minää, vastaavasti jokaisessa jumalallisessa toiminnassa on kolme jumalallista toimivaa tekijää; jokaisessa Jumalan toiminnassa on niin ollen kolme jumalallista puolta, mutta itse toiminta pysyy yhtenä ja samana.

Näin kirkon isät ovat selittäneet ja valaisseet Kolminaisuuden salaisuutta.