Maria Egyptiläisen sunnuntai
| Tsasounan suunnalta | |
| WWW. TSASOUNA. NET |
Maria Egyptiläisen sunnuntai
Lk.7:36–50
Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen.
Olemme siirtymässä suuren paaston loppupuolelle. Tänä päivänä muistelemme pyhittäjä Maria Egyptiläistä ja hänen kilvoituksiaan. Evankeliumissa kuulimme Vapahtajan kärsimysten ajankohdan lähestymisestä. Maria Egyptiläinen kilvoitteli Jordan-virran itäpuolisessa erämaassa ja kuoli 522. Hänen elämästään kertoo meille munkkivanhus Zosimas, joka tapasi pyhittäjä-äidin ensi kerran autiomaassa suuren paaston aikana. Noihin aikoihin luostarikilvoittelijat paastosivat suuren paaston 40 vuorokautta erämaan hiljaisuudessa. Marian kohdatessaan Zosimas ei tiennyt aluksi, näkeekö hän todellisuuden vai näyn, mutta vakuututtuaan asiasta hän pyytää kilvoittelijatarta kertomaan elämästään ohjeeksi kilvoittelijoille. Pyhittäjä Maria kertoi eläneensä autiomaassa yksinäisyydessä 47 vuotta. Vietettyään kevytmielistä elämää Aleksandriassa hän oli joutunut erään matkustajan mukana Jerusalemiin. Siellä jumalallinen näky estää häntä astumasta sisälle kirkkoon ja auttaa häntä tajuamaan, että hänen oma syntisyytensä on tuon esteen aiheuttaja. Maria kastattaa itsensä Jordanilla ja lähtee kilvoittelemaan autiomaahan. Hän kärsi nälkää ja jaloa 17 vuotta, minkä jälkeen hänen elämässään koitti sisäinen rauha. Vuoden kuluttua ensimmäisestä tapahtumasta Zosimas Marian pyynnöstä tuo hänelle Pyhän Ehtoollisen ja seuraavan vuoden Suuressa paastossa munkkivanhus saattaa haudan lepoon pyhittäjä Marian.
Miksi sitten Kirkko johdattaa mieleemme Maria Egyptiläisen kilvoitukset? Asettaessaan hänen elämänsä esikuvaksemme kirkko korostaa katumuksessa ja parannuksenteossa annettua mahdollisuutta ylevään hengelliseen elämään. Katumus ja halu parantaa vaelluksensa johtavat kokemaan hengellistä rikkautta. Hengellisesti itsensä köyhäksi tunnustava ja tunteva saa näin mahdollisuuden nousta hengellisten toimintamahdollisuuksien huipulle. Tähän pääseminen ja hengellisen elämän onnistuminen vaatii kieltäytymistä.
Tulosten saavuttamiseksi on työskenneltävä – ja työtapoja ovat rukous, raamatun lukeminen ja jumalanpalveluksiin osallistuminen. Jumalan tahto on, että me sekä perhe — että julkisessa elämässämme olisimme valmiit uhraamaan kaiken kristillisten velvollisuuksiemme täyttämiseksi, jotta me voittaisimme syntiset halumme ja huonot aikomuksemme uskon ja omantunnon lujalla voimalla, joka innostutti ensimmäisiä kristinuskon kilvoittelijoita.
Maria Egyptiläisen taistelu huonoja taipumuksiaan vastaan vahvistakoon meitäkin taistelussa pahuutta vastaan, joka näkymättömästi käydään jokaisessa sielussa.
Tämän päivän evankeliumissa Vapahtaja itse ennustaa omista kärsimyksistään, kuolemastaan ja kuolleista ylösnousemisestaan johdattaen meitä kristinuskon ytimen ymmärtämiseen, ytimen, joka on Vapahtajamme kuolleista ylösnouseminen ja sen tuottama ilo. Tehköön hengellinen kilvoituksemme meidät samalla tavoin Jumalalle kelpaaviksi kuin pyhän Maria Egyptiläisen syvällä katumuksellaan ja ankaralla elämällään erämaassa. Aidosti kilvoitellen paastossa voimme myös kokea aidosti ja syvästi pääsiäisilon. Olemme siihen vielä matkalla.
Tämän sunnuntain troparissa veisaamme: “Sinussa, oi pyhittäjä – äiti Maria, täysin pe1astui se, mikä oli Jumalan kuvaksi luotu, sillä sinä otit ristin ja seurasit Kristusta ja teoillasi opetit ylenkatsomaan lihaa, sillä se on katoavainen, ja pitämään huolta sielusta, joka on katoamaton. Sen tähden iloitsee sinun henkesi enkelten joukossa.”
Tämän illan ehtoopalveluksen veisu valmistaa meitä kuudenteen paastoviikkoon: “Mieluisasti aloittaen kunnioitettavan paaston kuudennen viikon veisatkaamme, uskovaiset, palmujen esijuhlan veisua Herralle, joka on kunniassa tuleva jumaluuden voimalla Jerusalemiin kuolettamaan kuoleman. Sen tähden hurskaasti valmistakaamme voiton merkit, hyveiden oksat, huutakaamme kaiken Luojalle: Hoosianna!