Apostoli Tuomaan sunnuntai
Tsasounan suunnalta |
WWW. TSASOUNA. NET |
Apostoli Tuomaan sunnuntai
Joh. 20:19–21
Kristus nousi kuolleista!
Äsken kuulimme apostolien tekojen kirjasta: ”Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat ”.
Kristinuskon vaiheet läpi vuosisatojen ovat olleet pitkä ja voitokas marssi ja loistava saarna. Kirkon eräs tärkeimmistä velvollisuuksista on julistaa evankeliumia. Paavali kehottaa Tiitusta: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla nuhtele, varoita, kehota kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella (2. Tim. 4:2)” Toisella kertaa Paavali kirjoittaa: ”Minun täytyy julistaa evankeliumia. Voi minua, ellen sitä tee.” Kun Jeesus tuli Nasaretiin, hänelle annettiin kirjakäärö luettavaksi ja Hänen silmänsä osuivat Jesajan 61.lukuun ja Hän luki: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä Hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa köyhille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja saarnaamaan Herran otollista vuotta (Lk. 4:16–19)
Tämän saman käskyn Herra antoi opetuslapsilleen: ”Menkää ja opettakaa kaikkia kansoja!” Helluntain jälkeen opetuslapset jatkoivat saarnaamistaan ja tähän päivään saakka ja eteenkinpäin Kirkko jatkaa Herran työtä, julistaen evankeliumia kaikille, kaikissa maan äärissä, parantaen ja tyydyttäen ihmisten hengellisiä tarpeita.
Tämä pyhitetty ja tärkeä tehtävä ei ole ollut eikä tule olemaan ilman vastarintaa. Paha asettaa aina ansojaan ihmisten keskelle, varsinkin sinne, missä vastustetaan Jumalan työtä. Mutta Jumala on äärettömästi suurempi kuin paha ja aina vahvistaa ja auttaa sanansaattajiaan. Apostolit aloittivat Jumalallisen työnsä helluntaina saamansa voiman avulla. Herra oli luvannut heille tuon voiman, kun Hän sanoi: ”Mutta pysykää te Jerusalemissa kunnes teidät puetaan voimalla korkeudesta (Lk. 24:49)” Tällä voimalla he tekivät monia ihmetekoja. Teot eivät kuitenkaan olleet heidän omiaan. Ne olivat ilmausta jumalallisesta voimasta, joka tekee työtään ihmisten keskellä heille hyödyksi tai jos tarpeellista, rangaistukseksi, mutta aina kuitenkin pelastukseksi. Jumala käyttää voimaansa kasvattaakseen meitä hyvällä tai sallimalla pahankin, kuitenkin aina pelastukseksemme..
Apostolien käsien kautta tapahtui monia merkkejä ja ihmeitä kansan joukossa. Ihmiset tulivat heidän luokseen saamaan parannusta. Se oli heidän uskonsa ilmausta. Tuo sama voima toimii omana aikanamme Kirkossa: parantaa sairaita, antaa anteeksi syntejä, ohjaa sokeita ja opastaa maailmaa. Ne, jotka tulevat luottaen Kirkkoon, saavat itselleen sen hyvän ja parannuksen, jonka kirkko suo. Mutta se joukko, joka tulee mukaan luottaen Jumalan toimintaan Kirkossa, on pieni. Enemmistö on välinpitämätöntä. Osa jopa toimii tehdäkseen tyhjäksi Kirkon työn.
Tänä sunnuntaina meiltä kysytään, uskommeko me Kirkkoon ja Jumalan toimintaan siinä. Uskommeko, että Kristus on ylösnoussut. Vai ajattelemmeko, että Kirkko oli vain tuolloin muinoin, eikä enää aikojen kehittyessä ja kuluessa Jumalan työn jatkaja ja Hänen voimansa kanava. Näin ajatellessamme olemme tekemässä tyhjäksi Kirkon työtä ja apostolien perintöä.
On siis kysymys uskostamme tai epäuskostamme, niin kuin apostoli Tuomaan kohdalla. Hän ei uskonut, ennen kuin näki ja koki. Hänen kokemuksensa epäilyjen jälkeen oli, että
Kristus on todella ylösnoussut. Niinpä Kirkko tänä päivänäkin kutsuu: Tule ja katso ja koe, että Kristus elää.
Kaiken sen jälkeen, mitä Jerusalemissa oli tapahtunut, tuo outo ja hätkähdyttävä viesti vain vaivoin juurtui Jeesuksen opetuslasten tietoisuuteen. Jeesuksen oli useamman kerran astuttava ystäviensä eteen, ennen kuin Hänen ylösnousemuksensa todenperäisyys kokonaan kirkastui heille.
Apostoli Tuomas oli niitä, jotka kauimmin epäröivät. Kun hän pääsiäisenä ei ollut tovereidensa parissa, hän jäi vaille sitä iloa, minkä ylösnousseen Vapahtajan näkeminen tuotti muille apostoleille. Haihduttaakseen pahan mielensä hän epäilemisellään osoitti väheksyvänsä toisten innostusta. Mutta hän kaipasi rakastamaansa Opettajaansa ja kärsi epäilyn aiheuttamasta levottomuudesta, kunnes sitten kahdeksantena päivänä sai riemuissaan tervehtiä hänellekin ilmestynyttä Jeesusta huudahtamalla: ”Minun Herrani ja Jumalani”!
Pääsiäisen aikana jälleen monella tavalla ja muodoin on esitetty viesti siitä, että Kristus on kuolleista ylösnoussut ja kuolemallaan kuoleman voittanut ja haudoissa oleville antanut elämän. Kun opetuslapset ja Tuomaa vakuuttuivat tästä tosiasiasta, ei mikään mahti maailmassa pystynyt estämään heitä tuomasta tuota tietoa julki. Jeesuksen ylösnousemus muodostui koko heidän julistuksensa perustaksi: ”Jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne”.
Apostolien julistama evankeliumi valloitti koko maailman. Onko Kristittyjen usko ollut turha? Jeesus vakuutti, että Häneen uskovat tulevat suorittamaan samanlaisia tekoja jollaisia Hän teki ja vielä suurempiakin. Tämä toteutui jo apostolien kätten kautta ja kristillisen kirkon historia todistaa meille, että tämä Kristuksen lupaus on täydellisesti toteutunut. Marttyyrit ja lukuisat pyhät todistavat, että Jeesuksen sanat ovat käyneet toteen uskovien kohtaloissa.
Uskon rinnalla on aina esiintynyt myös epäuskoa, eikä vähiten omana aikanamme. Ympärillämme on kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä niin paljon, että Tuomaan tavoin tekee mieli sanoa: ”Ellen näe, en usko”. Apostolin voimana oli kuitenkin rakkaus Herraansa. Jeesus sanoikin: ”Joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä, ja Ilmoitan itseni hänelle. Älä siis ole epäuskoinen, vaan uskovainen.
Me rakastamme Herraamme, jos me noudatamme hänen tahtoaan, jos me tahdomme seurata Häntä. Jos me rukouksen, Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä yritämme olla elävässä yhteydessä Häneen. Kun sitten Vapahtajamme armossaan ilmoitta itsensä meille, niin Hän ilahduttaa meidät kasvojensa edessä ilolla, jollaista apostolit tunsivat, kun näkivät Hänet ylösnousseena.
Meiltä, jotka emme näe ruumiillisesti Herraamme, odotetaan uskoa. Uskoa on, että kokoonnumme jumalanpalveluksiin kohtaamaan Herraamme, sillä niissä me Hänet kohtaamme. Sanalliset rukoukset ja veisut opettavat meitä ja auttavat tuntemaan Hänet. Olemme Tuomaan kaltaisia, ja tarvitsemme jumalanpalvelusten sanallisia muistutuksia, naulanjälkiä, ennen kuin uskomme. Erityisesti kohtaamme Hänet osallistuessamme uskossa Hänen Pyhästä Ruumiistaan ja Verestään. Silloin ymmärrämme Hänen sanansa: ”Rauha teille!” Vasta silloin tämän maailman ahdistukset ja epäusko väistyvät ja ymmärrämme, mitä Vapahtajamme tarkoitti sanoessaan: ”£n minä anna teille niin kuin maailma antaa. Rauhan, minun rauhani, sen minä annan teille”. Kirkastuneella ilolla saamme mekin hengellisessä riemussa yhtyä Tuomaan sanoihin: ”Minun Herrani ja Jumalani”! Aamen.