Kolmas helluntainjälkeinen sunnuntai

Kolmas helluntainjälkeinen sunnuntai

Mt 6: 22 – 33

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tämän päivän evankeliumi on vuorisaarnasta, ensimmäinen pala Kristuksen julkisen elämän saarnaa.

Siinä Herramme sanoo, että silmä on ruumiin valo. Jos silmä on näkevä, koko ruumis on valaistu. Mutta jos silmä on sokea, koko ruumis on pimeä. ”Silmällä” tarkoitetaan sielua, sillä silmä on sielun ikkuna. Näillä sanoilla  Herramme opettaa, ettei meidän pidä syyttää ruumistamme synneistämme. Rumiimme ovat sielunpalvelijoita. Jos sielu on turmeltunut, samoin on ruumis. Toisaalta, jos sielu on pudas, silloin ruumiskin on puhdas. Ruumis ei hallitse elämäämme, eikä mielemmekään, vaan sielu. Ja juuri sielujamme meitä kehotetaan puhdistamaan, kehittämään ja jalostamaan ennen kaikkea. Hengellisyydellä tulee olla elämässämme etusija.

Emme voi myöskään palvella kahta herraa, aineellisen maailman herraa ja hengellisen maailman herraa. Toisen on oltava toista ylempi. Niinpä emme voi palvella Jumalaa, hen- gellistä Herraa, ja mammonaa, langenneen maailman herraa. Mammona tarkoittaa Jeesuksen käyttämässä puheessa yksinkertaisesti ”rahaa”. Tämä sanonta muuttaa kokonaan nykyaikaisuuden ideologian. Yhteiskuntaamme  sanotaan ”kapitalistiseksi”, sillä se perustuu sijoituksille, pääoman vaihdolle, toisin sanoen ”pääomalle”, rahalle. Valuutat ja kurssit  hallitsevat todellakin koko maailmaa, joko dollari tai joku muu dollarista riippuvainen valuutta. Sen lisäksi filosofiaa, joka ohjaa nykyisiä hallituksia ja paljolti ihmisluontoa,  sanotaan monetarismiksi, toisin sanoen usko rahan etusijaan ihmiselämässä ja inhimillisessä motivaatiossa. Sellainen filosofia aiheuttaa paniikkia ja masennusta sekä niissä, joilla ei ole rahaa että myös sitä paljon omistavissa, sillä tuollainen  filosofia jättää huomioon ottamatta Jumalan yhteiskunnan ja ihmisten toiminnassa tukeutuen kaikessa papein ja elektronisten numeroiden palvontaan.

“Älkää  huolehtiko hengestänne”, sanoo Herramme. Jumala ruokkii linnut, kukat kasvavat, eivätkä ne kanna huolta. Meitä ei kehotetaan  miettimään, mitä saattaa tapahtua tai ei tapahdu huomenna. Kukaan ei murehtimalla  voi lisätä mitään omaan itseensä. Evankeliumi kehottaa meitä tekemään parhaamme ja ja jättämään loput Jumalalle, uskomaan Jumalaan. Toisaalta nykyelämä kehottaa meitä alituiseen huolehtimaan, jotta stressaantuisimme. Sellainen huoli aiheuttaa masennusta, sillä se jättää Jumalan ja Hänen rakastavan kaitselmuksensa huomioimatta. Toisaalta Jumalaan ja Hänen kaitselmukseensa uskovien elämässä ei ole mitään väistämätöntä. Jopa kaikkein kauhistuttavimpia  tilanteita voidaan käsitellä myönteisesti, jos päästämme Jumalan elämäämme ja yhteisöihimme. Jos liitämme Jumalan elämäämme, voimme sulkea huolet ja epätoivon elämämme ulkopuolelle.

Voimme nähdä tämän omassa elämässämme ja ympärillämme olevien elämässä. Muutamina viime vuosina olemme saaneet tietää ilmeisen mahdottomista olosuhteista ja tilanteista, umpikujista, jotka ovat ratkenneet odottamattomien tapahtumien kautta. Nuo odottamattomat tapahtumat ovat ratkaisuja, jotka tulevat Jumalan huolehtivan rakkauden taholta. Niin kuin sanotaa: ”Ihminen päättää, Jumala säätää”. Tosiasia on, ettemme aina, jos koskaan, tiedä, mikä on parasta yksinkertaisesti siitä syystä, ettemme kykene näkemään kauas, antakaamme Jumalan  iankaikkinen tietämyksen ohjata, joka kerta kaikkiaan muuttaa näköalamme. Kuitenkin ”taivaallinen Isänne tietää kaikki nämä asiat”, sanoo Kristus. Ja Hän sanoo, että meidän on asetettava tärkeimmäksi hengelliset asiat, sitten vasta muut sen mukana: ”Etsikää ensin kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin”. Amen.