Pyhä Efraim Syyrialainen Ensimmäinen puhe uskosta

Pyhä Efraim Syyrialainen Ensimmäinen puhe uskosta

Des heiligen Ephräm des Syrers ausgewählte Schriften / aus dem Syrischen und Griechischen übers. (Des heiligen Ephräm des Syrers ausgewählte Schriften Bd. 1; Bibliothek der Kirchenväter, 1. Reihe, Band 37) Kempten; München : J. Kösel : F. Pustet, 1919

https://www.unifr.ch/bkv/buch159.htm

Suomennos: Raimo Sissonen

1.

Olen hämmästynyt kuinka korkealle ylimielisyydessämme tavoittelemme. En ole hämmästynyt siitä, että he olisivat jo saavuttaneet sen, vaan siitä, että he kuvittelevat pääsevänsä lainkaan siihen. Nimittäin, kun joku tahtoo saavuttaa jotain, niin on hän vielä kaukana siitä. Pelkästään aikomuksella ei saavuteta mitään; tosin on erittäin helppo uskoa niin. Mietiskelijätkin uskoivat saavuttaneensa tavoitteensa; mutta sillä, että he näin arvelivat, he eivät sitä kuitenkaan saavuttaneet. Sillä kaikkien järkevien olentojen Luoja on jokaisen ymmärryksen yläpuolella. Hän on ihmisille tutkimaton ja jopa enkeleille käsittämätön. Luotu olento ei oivalluksineen pysty puhumaan Luojalleen, sehän ei kykene edes sanomaan, miten se itse on muodostunut. Jos nyt ei ymmärrä omaa syntymistään, miten voisi käsittää Luojaansa? Mieli ei kykene saavuttamaan Luojansa suuria korkeuksia, tutkijoiden tutkimukset jäävät paljon alhaisemmiksi noita korkeuksia.

2.

He näkevät vaivaa löytääkseen samankaltaisuutta, mikä Ainoalle on aivan yhdentekevää. He kaikki erehtyvät käsityksessään hänestä; vain Hän yksin tuntee itsensä. Hän ei ole sama alkuperää kuin luodut, jotta he voisivat tutkia häntä tasavertaisena. Hän ei ole samaa sukua kanssa maasta[savi] tehtyjen kanssa, niin että ihminen kykenisi selittämään Hänen olemuksensa. Hän ei ole vartijoidenkaan [so. enkelit][1] kaltainen, jotta ne eivät voisi tutkia häntä yhtenä heistä. Hän ei ole kerubien kumppani; sillä ne kantavat häntä Herranaan. Hän ei leiju serafien joukossa; sillä niiden kunniapaikka on oikealla puolella [Isän]. Palveluenkeleihinkään hän ei kuulu; sillä ne palvelevat häntä kuin isäänsä. Kaikki taivaan voimat saavat käskynsä häneltä, he eivät voi katsoa isää ilman komentavaa esikoista; koska ilman häntä heitä ei olisi muodostettu, kun ne luotiin.

3.

Silmä pystyy vastaan ottamaan valoa, ja niin koko ruumis valaistuu. Kuulo on ääntä varten ja siten jäsenet kuulevat merkkiäänen. Suu nauttii ruokaa, ja sen kautta ja sen kanssa koko keho. Siten vartijat[2] näkevät Isän Pojan kautta, joka on hänen sylissään. Hänen kauttaan he kuulevat hänen äänensä, hänen kautta häntä ottavat vastaan lahjansa. Koska ei ole muuta välittäjää[3]  auttamaan tai vastaanottamaan apua. Aistit tarvitsevat toisiaan, ne ovat riippuvaisia ​​toisistaan. Myös luodut olennot ovat riippuvaisia ​​toisistaan, koska ne muodostavat yhden ruumiin. Jopa suuremmat olennot saavat tovereiltaan käskyjä; sillä ne käskevät ja vastaanottaa käskyjä toisiltaan ​​riippuen niiden arvoasteesta. Mutta kaikki nämä kaikki, joista puhuin tai joita en ole maininnut, saavat käskynsä Esikoiselta. Kaikki luodut ovat riippuvaisia hänestä, kun taas hän on yhdessä isänsä kanssa. Miten aiot nyt tutkia Esikoista, jotka yhdistyvät isyyteen [iankaikkiseen Isään]? Jos voit tutkia Isän, niin löydät hänessä ja hänen kauttaan Pojan. Hänen suussaan on hän [Poika], kun hän käskee[Isä], ja hänen käsivarsillaan on hän, kun hän luo. Hänen kauttaan [Pojan] hän toimii, ja hänen kauttaan hän käskee. Vain he tuntevat toisensa vastavuoroisesti. Hänen [Isän] kohdussaan on hän [Poika], kun hän rakastaa, ja hänen oikea puolellaan hän on, kun hän istuu valtaistuimellaan. Häntä hän rakastaa, hän katsoo häntä.

4.

Hänen [Isän] kirkkautensa on liian suuri hänen palvelijoillensa. Vartijat eivät kykene häntä katselemaan. Tästä voi Mooses, joka kirkastettiin, saada vakuuttuneeksi. Jos kansa ei voinut katsella Moosesta, ihmistä,[4], kuka sitten voi katsella Jumalan olemusta? Vain Hän, joka on hänestä, pystyy katsomaan häntä. Isän loisto aivan suurenmoinen. Vain Yksi näkee tämän Ainoan, on vain Yksi ainoa, joka pystyy häntä katsomaan, ja tämän Ainoan kautta katselevat häntä kaikki luodut. Armostaan hän antaa anteeksi, ja oikeamielisyytensä kautta hän rankaisee; sillä hän itse on rangaistuksensa mitta. Hänen vihansa kautta hän on vihainen, ja laupeudestaan hän antaa anteeksi. Viisautensa kautta hän saattaa tiedoksi, ja hänen tietonsa kautta hän opettaa. Itsensä kautta hän opettaa, ja itsensä kautta rikastuttaa. Hänen viisautensa on hänen olennoissaan. Itsensä kautta hän tukee tarvitsevia hyvyydellä aarrekammiostaan. Itse hän antaa sotureilleen heidän kruununsa heidän ylösnousemuksensa jälkeen. Hän on kokonaan kätkeytynyt itseensä, kuka voisikaan häntä siellä tutkia? Vartijat rukoilevat hiljaa, serafit laulavat äänekkäästi ”pyhä”, kerubit kantavat kunniaa, että pyörät pyörivät valonkirkkaudessa. Kaikki rukoilevat kaukaa näkyvän Pojan kautta kätkössä olevaa Isää.

5.

Jos olisi vielä muu olento ja tämä voisi tutkia poikaa, niin se ei kuitenkaan voisi käsittää häntä itsestään; sillä ymmärtää vain itsensä. Jos tämä olento, vaikka eroaa siitä, ymmärtäisi sitä, se olisi silloin senkaltainen tai tasavertainen. Jos olisi vielä joku muu olento, joka yksin ymmärtää häntä, niin tämä voisi tapahtua kaukaa, jos se on hänelle vieras, tai läheltä, jos se on tasavertainen. Jos olento on samankaltainen, niin se on joku, jolla on vain eri nimi; mutta jos se ei ole hänen kaltaisensa, niin ovat luodut liian heikkoja, serafit ja vartijat liian epätäydellisiä, ja muut olennot, jos sattuisi olemaan sellaisia, olisivat hänestä vielä vieraampia kuin kaukana olevat. Voi tomusta syntynyttä ja alhaista, mihin korkeuksiin pyritkään? Ei niin kuin taivas on korkea, ole taivaan Herra korkealla yläpuolellasi. Taivaan korkeus on mitattavissa, sen Luoja kuitenkin mittaamaton. Kaikki luotu on mitattavissa olevana suurempi kuin joku toinen luotu, mutta hänen luotunsa pohdiskelevat loppumattomassa ihanuudessa olevaa Luojaa. Luodut ovat keskenään tovereita, vaikka äärettömän kaukana toisistaan. Mutta Luoja olemukseltaan on luoduistaan kaukana. Vain Yksi on hänen lähellään, nimittäin Hän, jonka kautta hän loi kaiken. Yksikään palvelija ei lähesty häntä, kun taas hänen poikansa on aivan lähellä häntä. Ketään hänenlaistaan ei ole hänellä vierelleen, sillä vain hänestä syntynyt istuu hänen vierellään.

6.

Suuri välimatka on Luojan olemassaolon ja luomakunnan välillä, mutta ei niin, että hän kokonaan olisi siitä erossa, koska ilman häntä sitä ei ollenkaan olisi olemassa. Hän on sen kanssa, eikä se hänen; se on sidoksissa siihen[5] ja erillään siitä. Niin lähellähän on aurinko maata, mutta sen luonto on kuitenkin erilainen kuin maan päällä. Maan luonto ei ole samankaltainen kuin valon ihana luonne. Myös kulta, vaikka se onkin peräisin maasta, on erilaista kuin se, ja kuitenkin sekoittuneena siihen. Kuinka paljon enemmän täytyykään Luojan olla erilainen kuin luomakunta, vaikka onkin sen kanssa., Mitä tulee tutkimiseen, Hän on kaiken yläpuolella.

7.

Miten korkealle kiipeät, ihmisparka? Tomu, tomusta tehty, pidä huolta tomusta! Mutta allasikin oleva tomu on liian korkea tutkimistasi varten. Jos nyt allasi oleva on sinulle liian korkea, miten pääset korkeammalle? Jos kanssasi tasaveroinen tomu, josta olet tehty, on sinulle käsittämätöntä. kuinka sitten voit tutkia majesteettia? Se on ilman muuta liian korkea tutkimiseen. Maankamara on ulkonäöltään yksinkertainen, pieni, mutta kuitenkin monipuolinen kun tutkitaan. Se on vain yksi, mutta ei kuitenkaan yksinkertainen; sillä siinä on runsaasti monenlaisia ​​tuotteita. Ruma maanpovi tuottaa lukemattomia nautintoja; vähäpätöinen aarre tuo esiin lukemattomia kalleuksia; tuottava maa synnyttää lapsia, jotka ovat aivan erilaisia kuin se itse ja ulkonäöltään eivät muistuta sitä eivätkä toisiaan. Sen rumasta sisustasta syntyy meille jumalallinen, sen arkisesta sisäpuolesta kumpuaa esiin meille kalliita aarteita. Yhdestä tulee kaikki; koska maasta saa kaikki alkunsa. Maantomu on itsesään kaikille aisteille vihamielinen: se vahingoittaa korvakäytävää, haittaa silmässä, sulkee kuulon portit, hämärtää kasvojen valon. Se ei kelpaa mihinkään käytettäväksi ja on kuitenkin kaiken avun lähde. Mutta, vaikka se ei ole sopivaa käytettäväksi, siitä tulee kuitenkin käyttökelpoinen. Se on nälkäisen vastustaja [koska ei ole syötävää] ja kuitenkin nälkäisten pöytä. Tomu on haitallista suulle, se on kirottujen käärmeiden ruokaa. Rangaistukseksi se tuli käärmeille ruuaksi ja armosta kaikkien pöydäksi. Se ei sovi einehtiville ja lahjoittaa kuitenkin meille kaikille ravintoaineita. Se vahingoittaa katselevia ja antaa meille kaikille kuitenkin lääkekasveja. Se hämärtää näköä, mutta avasi kuitenkin sokeiden silmät[6]. Siitä itsestään ja sen ravinteista on jokaiselle hyötyä. Hyvä on, ihaile sitten katselija, aarteita, joita maa jakaa! Tämä laiha asia on kaiken rasvan lähde. Tämä kuiva ilmiö pulppuaa esiin meille virtaavat lähteet. Näennäisesti heikosta maaperästä tulee rauta ja malmi. Näennäisesti heikosta hän valaa kultaa ja hopeaa. Hän on lintujen rahastonhoitaja, villieläinten perheenisä, suuri varastohuone, joka ruokkii kaiken, kotieläimet, matelijat, ihmiset.

8.

On vielä jotain ihmeellistä tomun povessa, jota ei merkityksettömyytensä vuoksi havaita. Maassa kasvavat mitä moninaisimmat juuret rauhassa rinta rinnan: makean vieressä katkera, parantavan vieressä tappava. Tomu tuo esiin katkeran juuren myrkyn yhtä lailla kuin parantavien makeuden. Katkera kerää myrkkynsä ilman että se vuotaisi makeaan; makea kokoaa makeutensa ilmoittamatta siitä ympäristönsä juurille. Kuinka se saa silti aikaan, että halveksittu tomu antaa kullekin kasvunsa? Hedelmille se antaa hyvän maun ja sen ohella sen värit, kukille niiden tuoksut ja samanaikaisesti siromuotoisuuden. Hedelmille se antaa hyvän maun, juurille aromin. Kukinnoille hän antaa kauneutta ja kukat hän pukee loistoonsa. Siemenille hän on taiteilija, hän kutoo vehnän tähkäpäiksi, vahvistaa varren solmuilla kuten rakennuksen palkeilla, jotta se voisi kantaa hedelmää ja voisi kestää tuulessa. Kuinka monta povea maalla onkaan, imettämään kutakin lajia kosteudellaan. On ihmeellistä, että sillä on olemassa niin monta rintaa kuin on olemassa juuria, ja että se imettää sekä kitkeriä että makeita juuria, jokaista lajinsa mukaan. Ihmeellistä on, että sillä on vain yksi rinta, joka elättää kaikki hedelmät. Sitä nimittäin imevät juuret ja [niiden kautta] hedelmät, makeat ja karvaat. Toisessa se lisää makeutta, toisessa kitkeryyttä.

9.

Jos nämä erikseen mainitut asiat ovat merkillisiä, niin paljon enemmän ne asiat, jotka liittyvät toisiinsa. Sama mehu sisältää yhdessä ja samassa puussa eri ominaisuuksia. Niinpä maistuvat esimerkiksi hedelmät makeilta, lehdet karvailta, jopa niin, että hedelmä on erittäin katkera kypsymisen alussa. Siksi se esitetään katuvalle esikuvaksi, koska se lopussa on makea ja miellyttävä[7]. Jos nyt tomu, jota jalat koskettavat, sitä tutkimalla sinua hämmästyttää, kuinka sitten tulet käsittämään sen majesteettia, joka jo huomaamattomien luotujen kautta panee sekaisin?

10.

Mikään ei tunnu halveksittavammalta kuin tomu, eikä mikään mitättömämmältä kuin hiukset. Halveksittava tomu on ympärilläsi, mutta et käsitä sen runsauden määrää. Samoin sinut päihittää pääsi hiuksetkin; koska et ymmärrä niiden luonnetta ja määrää. Meristä ja syvyyksistä, taivaasta ja sen tähdistä, en sano mitään. Kahden vaatimattoman luodun olennon keskelle on Luoja asetettu. Ylempi [hiukset] huiskii sinua, jotta et miettisi Korkeinta, ja alempi [tomu] kehottaa sinua arvostamaan ylevää majesteettia. Näiden kahden huomaamattoman olennon kautta sinua opettaa luotujen Herra. Hillitse toki uhkarohkeuttasi, ettet vaarantaisi salaisuuksia! Moittijat ovat lähellä, nehän ovat joka hetki kanssasi. Koska ylimielisyys on sinua lähellä, siksi kurituskin on lähellä.

11.

Kukaan ratsastaja ei kannusta hevostaan liikkeelle ilman ohjaksia. Ne tuntuvat tosin eläimistä ärsyttäviltä, mutta pitävät sen kurissa. Villiin paloon [hevosen] on tällä tavalla vaimennus lähellä. Pane sinäkin tutkimuksellesi ohjat, jottei se villinä pyyhältäisi! On ohjaksia, joita käyttää vapaaehtoisesti, ja on ohjaksia, joita käytetään väkivalloin. Vapaaehtoiset ovat sinun käsissäsi, vapaudenkaipuusi kiihkeyden hillitsemiseksi; väkivaltaiset ovat Herran käsissä. Jos tahdot olla tarpeeksi julkea, olet voimaton. Haluatpa tai et, Herrasi ohjakset ovat sinulle soveliaat. Kuinka pitkälle ulottuu sinun kurssisi? Rauhoitu myös, sinä voimaton!

12.

Isä on täydellinen olemukseltaan [so. itsessään], esikoinen alkuperältään. Isä on täydellinen, koska poika on täydellinen; syntynyt on niin täydellinen kuin hänen siittäjänsä. Juuri on yhtä täydellinen kuin hedelmät. Puu ei onnistu, jos sen hedelmissä ei ole omaa luontaisia ​​makua, samoin asustaa ikuisen juuren maittavuus hänessä, joka hänestä on syntynyt. Mutta jos juuret eivät säilö kalleuksiaan hedelmiinsä, miten silloin voisi siunattu juuri säilöä rikkautensa hedelmäänsä? Katso, puu kätkee sisälleen maittavuutensa ensisijaisesti ja kaikille, mutta kuitenkin hän vuodattaa sen hedelmän sisimpään. Jos hänen hedelmänsä on vastaan ottanut hänet, niin hän ilmoittaa sen syöjille. Hedelmän kautta[8] meille annettiin makeus, mikä juuressa on. Jos hedelmät eivät ole sitä saaneet, niin ei kukaan voi saada häntä. Juuri ilmoitti itsensä hedelmälleen, koska se rakastaa tätä yli kaiken; hedelmä ilmaisi makeutensa tarvitseville, koska se rakastaa heitä. Niin kuin Isä rakastaa hedelmäänsä, niin hedelmä rakastaa sitä syöviä. Mitä juuri sisältää, sen voi maistaa niiden hedelmästä.

13.

Älä keksi kuitenkaan uutta opetusta omasta päätäsi omalla aikakaudellasi! Sinulle riittää se, mitä aiemmista lähteistä on virrannut. Onneksi olkoon, jos pystyt vastaan ottamaan sieltä tulevat sanatulvat! Neljästä lähteestä purkautuu totuus neljälle maailman kulmalle. Janosi ei ole suurempi kuin Simonin[9]; tulvat, jotka hän joi, ovat riittävät sinulle. Ilmestys[10], joka virtasi ylhäältä, sammutti hänen suuren janonsa. Mahtava joki, joka tuli häneen, vuodatettiin hänestä, ja se tuli sinulle. Hän on suurempi kuin Eden virta, joten älä juokse kohti lätäköitä! Hän on suurempi kuin koko luomakunta koska se virtaa Herran luomakunnasta; sillä ilmestys virtaa tähän hetkeen asti ja aina ikuisuuteen saakka. Et rakasta Poikaa enemmän kuin Simon, joka kuuli ja vaikeni. Kaikkialla muualla hän puhuu, mutta tässä kohtaa[11] hän on vain hiljaa. Kun hän oli hiljaa Ehtoollisen aikana, niin hän ei olisi voinut laiminlyödä ainakin antaa vihjettä. Mutta tällä kertaa hän oli hyvin hiljainen, sai autuaaksi julistamisen ja tutkisteli vaikenemista. Vaikenemisella hän sai kielensä aisoihin, hiljaisuudella hän hillitsi älyllisen uteliaisuutensa. Mutta raja, jota Simon ei ylittänyt, tulee mitatuksi jaloin.

14.

Pyhät kirjoitukset sisältävät ihanuuksia, mutta jotka kuitenkin ovat näkymättömiä uhmaaville. Herramme ei rohjennut antaa Simeonin päästä harhakäsityksestään koskien itsestään – hän oli ikään kuin outo – mutta isä paljasti hänet. Ei Herramme olisi voinut edes paljastaa itsestään, hän halusi vain antaa persoonastaan uskaliaille esimerkin. Sillä jos hän ei olisi sanonut mitään itsestään, kuka silloin rohkenisi mietiskellä häntä? Jos hän lopetti tietojen antamisen itsestään, kuka olisi sitten halunnut tutkia hänen sukuperäänsä? Hän vahvisti sanan: ”Isä tuntee Pojan”[12], siksi hän pysyi vaiti, niin että hänen alkuun saattajansa puhuisi hänestä. Isä, jonka kohdussa Poika on, osaa opettaa hänestä. Isä aloitti ja saattoi loppuun opetuksen esikoisestaan, niin kuin esikoinenkin täytti Isänsä tahdon alusta loppuun.

15.

Kyllä, tutkijoiden todistelut epäonnistuvat, ja meidän ylimielisyytemme pysyy edelleen tyydyttämättä. Kunnianhimomme uurastaa uudistusten kimpussa, ettei olisi tarvetta esittää eilisen opetuksia. Ylpeistä tuntuu alennustilalta opetella totuutta, koska se on jo merkitty muistiin. Tehdessään syvällisiä tutkimuksia, hän kadottaa edessään avoimena olevan totuuden. Simon osoitti sinulle esimerkin, matki häntä! Kalastajasta[13] tuli maalari[14], hän maalasi kirkoille mallikuvan, joka tulee jokaiselle piirtyä hänen sydämeensä. Meidän kaikkien pitää sanoa Pojalle: Olet elävän Jumalan Poika! Tätä sanaa on ylhäällä olevien ja alhaalla olevien [enkelien ja ihmisten] pidettävä ylhäisenä, kuitenkin sen pitäisi olla sinun jokapäiväinen[15] leipäsi, eikä se saisi koskaan tuntua sinusta vastenmieliseltä![16] Siunattu on hän, joka nimittää häntä yksinkertaisesti Jumalan Pojaksi. Saman autuaaksi julistamisen, jonka Herra puhui [Pietarille], annetaan hänellekin.

16.

Jos viet silmäsi lähelle valoa, se katselee sitä sen enempää kyselemättä. Samoin pyörähtää laverille nukkumaan sen kummemmin vaivaamatta päätään sitä tutkimalla. Kun tuot hedelmän suusi lähelle, se ei harrasta tutkimusta. Kävelet maan pinnalla tutkimatta sen suuruutta. Sinusta koko luomakunta on mieluisa ilman tutkimista ja pohdintaa. Katoavaiset asiat jätät huomaamatta ja mietiskelet ikuisia. Luomakunnan edessä saat olla levossa, Luojan edessä joudut pohdiskelemaan. Maailmankaikkeuden edessä käyttäydyt aivan rauhallisesti ja hiljaa, mutta joudut vaikeuksiin maailmankaikkeuden Herran edessä.

17.

Ravinnon nauttimisessasi pysy kohtuudessa, mutta et tutkimuksen. Jos käsityskyvyn vastaanottavuus on pieni, anna silloin vain kohtuullisesti opetusta! Sellaisten ruokavalio tulee olla suhteessa sulatuskykyyn [vastaanottamiskyky]! Hänen ei pidä ahmia liikaa, muuten hänen on kuoltava! Sinun pitää totta kai ravita häntä opetuksella [terveellä]! Hän on [taivaan] valtakunnan pöytä. Ota siitä vähän hyötyäksesi siitä; mutta jos niiden herkut eivät sinua houkuttele niitä ottamaan paljon, ei siitä ole paljonkaan hyötyä! Kohtuudella tutkiminen on elämän lääkeaine, ilman kohtuutta se on kuolettavaa myrkkyä. Sinä, joka juot vettä kohtuudella, myös tutki kohtuudella!  Parempi liikaa vettä kuin liian paljon kysymyksiä.

18.

Se, minkä korkeudelle ojentaudut, ei ole vain vähäisen korkeampi sinua. Niin paljon kuin taivas on sinua korkeampi, niin paljon korkeampi hän on taivasta. Sata kertaa korkeampaa kuin sinä on hänen tutkistelunsa. Ei siksi, että hän ikään kuin ollenkaan olisi selittämätön, koska hän istuu valtaistuimellaan luoksepääsemättömässä korkeudessa; onhan Hän on ilmeisesti ja selkeästi tunnistettava teoissaan, saattaisiko Hän kätkeytyä luoduiltaan ja pysyä näkymättömänä. Hän on kaikessa ja jopa kaiken ulkopuolella. Niin lähellä kuin Hän on meitä armollaan, niin kaukana meistä on hänen tutkistelunsa. Tämän tietää ymmärtäväinen, mutta Hänen olemuksestaan hän ei tiedä mitään. Ymmärrys näkee vaivaa ymmärtääkseen häntä, mutta tunnustaa vain, että hän on olemassa. Järki rasittaa itseään käsittääkseen häntä; jos se uskoo olevansa lähellä häntä, silloin hän on siitä kaukana. Pohdiskelu ja ajattelu kiiruhtavat häntä kohti, mutta eivät saavuta häntä; samalla kun ne aavistelevat pyyhältäessään ja kuvitellessaan saavuttaneensa hänet, ne seisovat todellisuudessa hämmästyneinä ja noloina hiljaa.

19.

Kuulo kuulee tämän, kuulematta hänestä [varsinaisesta olemukseltaan]. Aalto aallon jälkeen osuu kuuloon, kun se kuuntelee raamattua. Samalla kun yrittää kuunnella, että mahtaako hän olla väsynyt, kuulee toisaalta, että hän ei koskaan väsy. Toinen korva kuulostelee, mahtaako hän nukkua, ja toinen, etteikö hän torku. Tuntuu siltä, että mahtaako hän olla pieni ja rajoitettu, mutta kun tutkii uudelleen, näyttää siltä, että hän täyttää taivaan. Samalla kun hän yrittää olla pieni, hän on kaikkia luotuja ylevämpi. Kuulostaa, että hänellä olisi jäseniä; sitä mittaillessaan havaitsee, ettei hänellä olekaan yhtään. Vaikka pohdiskelee hänen kulkuvälinettään, havaitsee, ettei hänellä ole sellaista. Vaikka kuulostaa, että hän olisi toisessa paikassa, kuulee myös, että hän on joka paikassa. Samalla kun yrittää nimittää häntä hyväksi, häntä kutsutaan oikeudenmukaisuudeksi.

20.

Silmä katsoo hänen vanhurskauttansa ja tapaa hyvyyden. Ymmärrys katsoo hänen laupeuteensa: kohta kiiruhtaa hänen ankara vitsansa. Ilahduttavana kuuluu hänen anteeksiantonsa ääni, kauheana koston huuto. Joten mieli harhailee tyrmistyneenä ja hämmästyneenä Jumalan hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden välillä edestakaisin. Tarkkailija seisoo hämmentyneenä tutkimuksen ja rangaistuksen välillä. Nähdessään jumalattomien voimakkuuden, hän näkee hyvän lyötynä. Jumalan oikaisu koettelee uskollisia, sauvallansa hän rankaisee jumalattomia. Oikeudenmukaisuus ja hyvyys ovat läheistä sukua, mutta ne eivät ole kietoutuneet yhteen; ne ovat yhtä, mutta eivät sekaisin. Vain riittämättömyytensä vuoksi mieli ei osu oikeaan, koska se ei voi sitä käsittää. Kun se näkee vanhuksen kuoleman, toisaalta se näkee myös lapsien tuhon. Toiselta puolen hän tarkastelee oikeudenmukaisuutta, toiselta taas vastakohtaa. Sillä vanhurskas kärsii, toinen säästyy. Hyvän hän näkee vaikeuksissa, toisen rauhassa. Tämä tuntuu järjettömältä. Jos hän katsoo edelleen pahaa, niin joku joutuu kiinni jo ensimmäisestä murhasta, toinen sitä vastoin tappaa useita ja kulkee vapaana.

21.

Niin kuin heikot alukset uppoavat aaltojen väliin, samoin kärsivät heikot sielut välillä hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden välissä haaksirikon. Koska tässä vallitsee epäselvyys, niin joutuu surkeus [sielun] pulaan. Jos ei ymmärräkään kaikkea, niin ymmärtää ainakin niin paljon kuin on hyödyllistä. Riittää, kun tiedämme, että kaikkien tuomari ei voi toimia epäoikeudenmukaisesti. Meille riittää, kun tiedämme, ettemme voi häntä mitenkään moittia, koska olisi röyhkeää, jos alus haluasi opettaa rakentajaansa. Millä oikeudella ihminen voisi syyttää henkilöä, joka osoittaa arvostelukykyä? Kuinka hän voisi tuomita ilman sitä, joka teki hänestä viisaan? Mikä tieto voisi ohjata häntä, joka tietää kaiken? Sait häneltä ymmärryksesi, joten sen on sinulla kuin lainassa, ja jos olet saanut häneltä jotakin, niin lähesty häntä hänen omansa kautta [lainassa olevan ymmärryksen kautta]! Antajan lahjahan ohjaa sinut antajan luo; kun oivallat sen, mitä hän antoi sinulle, kykenet tunnistamaan itsesi ja Jumalasi. Mitä ikinä häneltä sinulle virtaa, vetäydy rauhassa[17]hänen luokseen; mutta vaivannäkösi ei riitä sinulle pääsemään hänen luokseen. Hän on antanut sinulle ajattelukyvyn ja ylentänyt sinut; älä kuitenkaan alenna niiden kautta niiden antajaa! Jos pääsit voitolle ja sinusta on tullut rikas, niin olet kiitollisuudenvelassa sen pääomalle [järjelle] voiton suuruudesta. Tietämyksesi on peräisin häneltä, sinulla on vain jäljennös, hän on alkuperäinen. Jos ymmärryksesi kautta, jota hänen häivähdyksensä koskettaa, tunnistat syyllisyytesi, kuinka paljon suurempi silloin oltava sen tieto, joka on itse ymmärryksen lähde! Tarkastele tarkoin saatua tietoa syyllisyydestäsi, niin tulet huomaat, että se tarvitsee toisen viisautta. Joten missä siis pysyttelee tieto? Se ei ole mitään verrattuna [todelliseen] viisauteen. On myös röyhkeyttä, jos olento haluaa olla viisaampi kuin hänen Luojansa.

22.

Jolla nyt on tietoa, se kertokoon sinulle, keneltä hän sai sen. Jos hän ei ole saanut sitä Herraltansa, niin hän ei ole hänen palvelijansa eikä hänen ystävänsä. Mutta hän ei voi piiloutua, koska on keino[18], joka hänet paljastaa: nimittäin että hän tarvitsee Luojaa, vakuuttamaan hänelle, että hän on luotu. Mutta kun hänen Herransa on häneen mielistynyt, kuinka hänen Herransa nuhtelisi häntä? Hänhän ei voi olla ottamatta huomioon lahjaa, jonka on saanut Jumalalta. Mitä suurempi lahja hänelle suodaan, sitä enemmän hän tarvitsee lahjan antajaa. Jos tämä ei ole tullut täysin selväksi tarvitseville[19], niin tämä ei merkitse ollenkaan sitä, että hänen Luojansa olisi siihen liian heikko, vaan että hän on alistanut hänet tarpeeseen tuntea, kuka häntä ruokkii. Kaikki, mitä luodulla on, sen hän on saanut Häneltä armosta.

23.

Kun nyt luotu, jo hänelle suotujen asioiden johdosta, on suuri, kuinka paljon suurempi silloin täytyykään olla hyvyyksien Herran? Hänen hyvyytensä pakottaa häntä voimakkaasti antamaan sinulle monia lahjoja. ”Hän tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.”[20]  Älä hänen rikkauksistaan jää köyhäksi; sillä häntä ei miellytä se, jos pysyt köyhänä. Hänen köyhyytensä on tehnyt sinut rikkaaksi, älä tee häntä köyhäksi järkeilylläsi! Hän, joka tekee kaiken rikkaaksi, ei todellakaan köyhdy; köyhä tulee ainoastaan mietiskelijästä itsestään. Sinua paljon parempi on mykkä, joka ei kapinoi Luojaansa vastaan; paljon parempi kuin sinä on kyyhkynen, joka ei ole ihmettele Luojaansa. Puhekykyinen suusi puhuu röyhkeästi; sinua parempi on vaikenija. Herramme on korottanut sinut kumpaakin korkeammalle[21]; mutta hyvität hänelle nurinkurisella tavalla. Esikoinen [Jumalan Poika] on korottanut alhaisuutesi; älä alenna hänen suurenmoisuuttaan! Mutta se, joka kaiken korottaa, ei alene; vain se, että järkeilet häntä, alentaa sinua. Hänen hyvyytenä kääntyy sinulle päinvastaiseksi, jos menettelet luonnonvastaisesti.

24.

Älä köyhdy hänen kauttansa, joka tekee kaikki rikkaiksi; älä vajoa alemmaksi hänen kauttaan, joka kaikki korottaa! Älä eksy sen kautta, joka kaikki kokoaa; älä katoa hänen kauttaan, joka kaikki löytää! Jos nimittäin pohdiskelet häntä, joudut harhaan hänen kauttaan. Jos haluat käsittää hänet täysin, joudut hukkaan hänen kauttaan. Jos haluat tajuta hänet, sinut tullaan käsittämään [niin ettei sinulle jää ulospääsyä]; sillä hän on rajoittamaton. Tutkija on enemmän kuin hänen tutkittavansa. Nimität häntä Luojaksi ja mietiskelet häntä kuin vain luotua olentoa. Nimität häntä Kaikkein Korkeimmaksi ja alistat hänet tutkittavaksi; sillä se, jota voidaan tutkia, on pienempi, ja se, joka häntä tutkii, on suurempi. Jos ihminen voisi tutkia ja käsittää Jumalan, voisi erotuomari pitää tarkastelevaa ja käsittävää parempana. Miten siis voisi suu, joka niin paljon julkeaa, puhua itsensä vapaaksi syyllisyydestä? Palvelijat kunnioittavat suuresti herrojaan ja sotajoukot kuninkaitaan; mutta sinä nöyryytät kaikkein korkeinta esikoista mietiskelyllä. ​​Tulta lähestymään olet liian arka; mutta sen luojaa vastaan kohottaudut mittailemaan. Tulen hehku kauhistuttaa sinua, mutta Ylevyyttä ajattelet järkeillen. Koska et ole [siinä] kärventynyt, paisut ​​ylpeäksi. Laupeus säästi sinut, raukan, armollisesti; mutta salamasta, joka poltti toiset, ota oppia, miten se säästi sinut armosta, sinä hävytön! Opi tuntemaan lähettäjä salamasta, jonka hän lähettää! Silmäsi pelkää salamaa ja korvasi ukkosta ja kuitenkin on kielesi niin sukkela pääsemään perille molempien Herrasta.

25.

Et ymmärrä näkyviä asioita, kuinka voit sitten haluta näkymättömien ymmärtämistä? Mitättömänä luotuna olet toisessa, mutta toista on luomakunta täynnä. Olet vain yhdessä paikassa, mutta hän on kaikkia tiloja. Mistä paikasta sitten etsisit sitä, jota ei voi saartaa mihinkään paikkaan? Katso, tässä pienessä tilassa ei mielesi lennellä ympäriinsä. Tutki vain sitä, mikä taivaasta alaspäin alhaalla on! Testaa hoksottimiasi näkyvillä asioilla! Puhu lähteistä, näistä avoimista, älä koskaan ehtyvistä aarteista! Ovatko ne luodut tyhjästä vai kerääntyvätkö ne jostain? Jos ne tulevat jostain varastosta, niin on Luoja on vähäväkinen, koska hänenkin ihmisen lailla täytyy aarreaittaansa jostakin täydentää. Mutta Luoja ei ole köyhä, vaan varmaan mietiskelijä. Hänen tahtonsa on hänen aarreaittansa; sillä ei-olevasta syntyy kaikki. Mutta jos vesi palaa paikalleen uudelleen ja uudelleen[22], niin Luoja olisi silloin ihmistä suurempi vain taidon suhteen. Tahdon takia Luoja on suuri; koska hänen tahtonsa on hänen vaikuttamisensa. Häntä ei ole alistettu millekään taidolle, joka hänen ensiksi olisi osoitettava, miten hän sen tekisi; se ei voi opettaa Luojalle, miten hänen tulee menetellä. Mikään taito ei voi antaa komentoja tuolle tahdolle, joka luo kaiken.

26.

Taiteilija on näet kuin taiteen ikeen alainen orja; hän ei toimi tahtonsa mukaisesti, vaan on antautunut taiteelle. Hän on kahden vaiheilla, koska ei tiedä, mitä haluaa, miten toimia; milloin haluaa, milloin ei. Taiteesta tulee hänelle johdatus saamattomuuteen. Taide sitä vastoin ei tue Luojaa, vaan hän loi taiteen tukemaan ihmisiä. Sen kautta taiteilija pystyy tuottamaan jotain. Jos se kuitenkin olisi Jumalan ajattelutapa, niin hän olisi ihmisen kaltainen; jos Hän olisikin taidetta suurempi, olisi hänen suhteessa vähennettävä jumaluuttaan. Mutta jos Jumala todella on Jumala, hänen tahdollaan on valta yli kaiken. Ihminen luo jostain,  Jumala luo  tyhjästä.

27.

Yhtä vähän kuin meidän luodun olennon kaltainen olemuksemme on samanveroinen kuin absoluuttinen olemus, samoin on vaikutusvallan kanssa. Kuvailepa, millainen olemus taivaalla on! Onko taivas tiheä tai hienoa, märkä tai kuiva? Valtavampi kuin tuli täällä alhaalla on aurinko ylhäällä, mutta kuitenkaan se ei polta taivaankantta, koska sitä [Jumalan käskystä] ei sallita. Sama komento pidättelee sitä kuin uunin tulta[23]. Mikä kykenisi kuvaamaan käsittämättömiä olentoja? Ovathan jopa näkyvät asiat, heti kun haluat tutkia niitä, ikään kuin ne olisivat näkymättömiä. Jos nyt jo näkyvät asiat ovat salattuja, kuinka paljon enemmän näkymättömät? Ja jos näkymättömät olennot ovat kätkettyjä, kuinka paljon enemmän ovatkaan piilossa olevat, joka kiertyvät salaperäiseen ytimeensä! Kiihkosi [pohdiskella] on paljon suurempi kuin oman tutkimuksesi tieteellisyys. Tulipalon edestä pakenet, mutta sen Herraa pyrit tutkimaan. Etkö sitten aavistele pahaa tulesta, kun se on peloissaan Herransa edessä? Mutta jos pelkäät tulta, niin pelkää myös tulessa asuvaa! Tuli, joka palvelee [Jumalaa], on erittäin hohtava; kuinka paljon hohtavampi täytyykään olla sen, joka palvelee häntä! Sinä pakenet asiaa, joka palvelee, mutta palveltavaa sinä tutkistelet.

28.

Ihanassa, mutta lainatussa kauneudessaan tuli enkeli Sodomaan. Nähdessään hänen uskomattoman kauneutensa rakastuivat nuoret ja vanhat mielettömästi häneen. Silloin laskeutui alas tuli korkeudesta korkeuden poikien avuksi, ei pelastamaan pyhiä, vaan hävittämään jumalattomat. Taivaalliset olivat ottaneet erilaisen olomuodon, siksi maanpäälliset julkesivat tällaista röyhkeyttä. Jos henkiolennot olisivat ilmestyneet säteilevinä, niin olisivat tomusta syntyneet heittäytyneet maahan peloissaan. He pitivät enkeleitä, jotka ovat luonteeltaan henkistä, itsensä kaltaisina; sen vuoksi heidän irstautensa ylitti heidän luonteensa eikä ylittänyt niitä enää uudelleen. Vaikka luonnoton kanssakäyminen vaatikin saman sukupuolen olentoa, niin ei kuitenkaan taivaan asukkaita, jotka ovat luonteeltaan täysin toisenlaisia. Olentoja, jotka eivät ole meidän maankamaramme poikia, ei luotu kanssakäymiseen meidän kanssamme. Vasta kun ne lähetetään meidän luoksemme, ne voivat olla vuorovaikutuksessa kanssamme Kaikkivaltiaan tahdosta. Himokkuus [sodomalaisten] kohdistui myös taivaallisiin, jotka olivat ottaneet maallisen hahmon. Tämä oli vastoin heidän luontoansa ja kuitenkin niiden luonteessa, sillä hehän himoitsivat pelkästään kaltaisiaan.

29.

Joka mietiskelee Jumalaa, sen hulluus ylittää luonnon rajat. Tosin hän tunnustaa uskonsa absoluuttiseen olentoon, mutta tutkii sitä kuitenkin kuin luotua olentoa. Hän korottaa Jumalan erittäin korkealle nimeltä, mutta tutkimalla häntä alentaa häntä uudelleen. Luovu joko nimittämästä tai tutkimasta! Jos sanot häntä Jumalaksi, silloin on kaiken tutkimisen loputtava. Vain uskoa tarvitaan Jumalan ja joukkojen välillä. Jos uskot häneen, niin kunnioitat häntä; mutta jos tutkit häntä, häpäiset häntä. Ihmisen ja Jumalan välillä on vain uskoa ja rukousta; sillä sinun täytyy uskoa hänen todenperäisyyteensä ja rukoilla hänen jumaluuttaan. Hän sanoo Pyhässä Raamatussa luoneensa olennot. Sinä uskot häntä, ilman että olet nähnyt hänet. Sinulla on se, mihin uskot, ei itse koettua; jos olisit kokenut sen itse [ja uskonut vain siksi], olisit näin pitänyt häntä epäluotettavana. Nimittäin kuten itse kokeminen on uskolle vastakkainen, samoin myös tutkiminen. Järkeileminen tutkistelee; mutta jos tutkii, ei usko; niin, ja mitä enemmän tutkii, sitä kauempana on löytämisestä.

30.

Usko ei joudu harhaan, se löytää selvän totuuden, koska se tulee häntä vastaan. Ulkopuoliset moittivat[24] paikallisia ylimielisiksi ihmisiksi. Erehtyvän kautta tietävä joutuu lisäksi häpeämään, joka, sen vuoksi että tietää, vielä ylimielisenä tutkii. Auringonpalvojat eivät tutki aurinkoa, joka on vain luotu. Joten ilmeisesti myös heille[aurinko] on rasite, joten he antavat sille kuitenkin Herransa [aurinko] nimen[25]. Myöskään pakana ei tutki puujumalaa, joka muodostaa harhan. Koska jos hän tutkisi sitä, niin hän ei voisi mitenkään palvoa sitä enää. Hän ei voisi enää rukoilla sitä, koska hän olisi tutkinut, että se on kuuro. Kokemukset opettaisivat hänelle, että se ei näe eikä kuule. Virhe ei siis salli erehtyvän tarkistaa, vaan saa aikaan uskovissa tutkimisen saattavan heidät kuolemaan. Se [virhe] estää nimittäin [pakanoissa] tutkimista tekemästä heistä sokeita; sitä vastoin se sallii [kristittyjen], tulla sokeiksi. Joten parantavaa on tutkia puujumalaa, samalla tavalla vahingollista on puntaroida Jumalaa.

31.

Erehdys antaa aavistuksen, missä tutkinta olisi hyödyllistä, mutta aikaan saa tutkintaa, jossa vain uskoa tarvitaan. Jos kerran pääsee tutkimiseen sisälle, niin se tapahtuu uskosta, ja ihminen ei pääse heikkoutensa vuoksi tavoitteisiinsa kummassakaan; sillä hän ei saavuta mitään tutkimista varten eikä voita mitään uskolle. Tarkkaile kyyhkysiä, jotta saisit tietää, että se on menettänyt kuulon; mutta älä käy sen avulla läpi kaikkea kuulevia, miten ja millä hän kuulee! Hän ei nimittäin kuule korvilla, koska hän on kokonaan kuulo; Hän ei myöskään näe silmillään, koska hän kokonaan on näkö. Hän on olento, joka kuulee ja näkee koko olemuksellaan. Ota usko pakopaikaksesi; sillä Jumala on kaikkea tutkimusta korkeampi! Vain usko voi elvyttää heikkoutemme.

32.

Koska väärinkäsitys halusi heikkojen sijalle, provosoi se niitä tutkimuksella, ennalta varusti ne arvostelun johdosta terävin asein ja pani ne taistelemaan, koska se huomasi, että rakkaus oli tullut johtamaan ihmisiä taivaaseen. Riidanhalu kiiruhti katkaisemaan taivaaseen johtavan juuren. Silloin riita uskottomien kanssa ja harhaoppien tutkiminen vaikenivat. Riidanhalu näki, että sen osapuoli oli häviöllä ja joutuisi syrjään, silloin ne lainasi totuuden naamion, siten pettääkseen totuuden lapset. Se sai aikaan heidän joukossaan tutkimuksen kautta hajaannusta, samalla kun yllytti majesteetillisuutta [Jumalan] vastaan. Koska sivustakatsojat eivät kyenneet voittamaan voittoisaa osapuolta, se voitettiin nyt sen tähden, että he alkoivat kiistellä keskenään.

33.

Meidän heikkoudellemme riittää totuus, joka on peräisin selvästä toteen näyttämisestä. Tunnusta teeskentelemättä, että on todellakin olemassa Isä ja Poika, aivan kuten nimet kuuluvat! Nimen lähtökohtana on kohde, johon nimet yhdistävät; sillä kuka olisi olemassa, jos ei olisi liitetty lainkaan nimeen? Kuinka voisi hedelmä tätä nimeä kantaa, jos se ei olisi olemassa oleva? Nimitä siis isää rungoksi ja kutsu poikaa sen hedelmäksi! Hän on yhdessä hänen kanssaan ja hänestä erillään; hän on hänen sylissään ja hänen oikealla puolellaan. Ellei hän olisi yhdessä hänen kanssaan, ei myöskään olisi hänen rakastamansa hänen sylissään, ja jos hän ei olisi hänestä erillään, niin ei hän istuisi hänen oikealla puolellaan. Hän on hänen kanssaan yhdessä, koska hän istuu hänen sylissään, ja hänen on hänestä erillään, koska istuu hänen oikealla puolellaan.  Toista hän on tahdosta, mutta toista kahden nimensä vuoksi. Heillä ei ole kahta tahtoa, vaan heitä nimitetään kahdella eri nimellä. Isyyden nimellä, koska hän on isä: tähän nimeen kuuluu hänen kunniansa; ja poikuuden nimellä, koska hän on Poika: tähän nimeen kuuluu hänen syntymisensä. Nimi ”isä” tarkoittaa suhdetta ja nimi ”poika” tekee tämän selväksi. Nimien järjestys sisältää heidän keskinäisen suhteensa järjestyksen. Koska heidän nimensä eivät ole salatut, vaikka ne ovat yksi, niin ei myöskään heidän suhteensa, että he ovat yksi, ole salattu. Juutalaiset tosin halusivat salata Pojan, jota kuitenkaan ei voi salata; mutta hänen historiansa paljastuu hänen profeettojensa kautta ja on selvästi esitetty salaperäisten esikuvien kautta.

34.

Myöskään hedelmä ja puu eivät ole sama asia, vaikka ne ovat yksi. Hedelmä tunnetaan hedelmänä ja puu runkona. Yksi ja sama rakkaus yhdistää niitä, mutta erottaa kaksi nimeä. Jos olisi käytettävissä vain hedelmän nimi, eikä itse hedelmää olisi olemassa, niin nimitettäisiin nimellä puu koko lajia, mutta sanalla hedelmä jotakin, mikä ei saisi mitään aikaan. Mutta aivan kuten puu, sekä nimen että asian mukaan on olemassa, samoin myös hedelmä on nimen ja todellisuuden mukaan olemassa. Jos hedelmä olisi vain nimellinen, mutta laji olisi olemassa, niin nimitettäisiin valhetta ja totuutta samaksi, koska yksi olisi olemassa ja toinen ei. Jos siis isä on todella, niin myös Poika on todella, sekä nimen että todellisuuden mukaan.

35.

Koska toisaalta Isällä ja Pojalla ei voi olla kahta tahtoa, niin on niitä taas toisaalta pidettävä todellisuudessa kaksinaisuutena. Isä olemme oppineet tuntemaan hänen nimensä kautta, aivan samoin kuin Pojan nimensä kautta. Ilman nimeä ei ole mitään tietoa, käsitteistö välitetään nimien kautta. Jos poistaa nimet ja nimitykset, niin kaikki järjestys menee sekaisin. Silloin et ymmärrä, ketä huudat apuun[rukouksessa]; et silloin tiedä ketä tunnustat. Et voi erottaa kuka on syntynyt, etkä myöskään ole selvillä, kuka sikisi; koska molemmista nimistä on tullut kuin kaksi valoa. Ne karkottavat pimeyden, joka verhosi eron kuulijoilta. Isän opit tuntemaan hänen nimestään ja samoin esikoisen sen nimittämisestä. Kuulit: Isä! Se riittää sinulle. Myös nimi ”Poika” riittää sinulle. Ei ole kasvoja, että voisit alkaa oppia kasvonpiirteistä. Nimet käyvät meille kasvoista, niiden nimillä voit erottaa ne. Siten oppii tuntemaan kaukaisetkin ihmiset heidän nimistään. Etäisten kasvojen sijalle tulevat tutut nimet, kasvonpiirteiden sijaan nimitykset, hahmojen sijalle nimet. Ääni syttyy valon tilalle, silmän sijaan astuu kuulo. Korva lähestyy nimeä ja erottaa niitä kuin hahmoja.

36.

Mutta vertaukset eivät pysty täysin esittämään totuutta. Niinpä esimerkiksi puun hedelmä ei voi antaa kattavaa selitystä esikoisesta. Hedelmä nimittäin liittyy puuhunsa, mutta jos se on poimittu, on se siitä erotettu. Silloin se ei enää voi olla puussaan, jos se on henkilöllä, joka on ottanut sen pois. Mutta esikoinen on isänsä luona, hän jäi hänen luokseen ja tuli meidän luoksemme, hän on hänen kanssaan ja myös meidän luonamme. Hän tuli ja meni, vaikka hän kuitenkin on kaikkialla. Luomakunta on täynnä koko hänen olemustaan, samalla kun hän on täysin isässään. Ei hänen menemisestään eikä tulemisestaan suu kykene puhumaan. Ennen kuin hän tuli, hän oli jo täällä, ja senkin jälkeen hän lähti, hän on yhä täällä. Ennen isänsä luo menemistään, hän oli jo kokonaan hänen luonaan. Hän meni sinne, vaikka hän oli jo siellä. Hän tuli tänne, vaikka hän oli jo täällä. Hänen menemisensä ja hänen tulemisensa on todellista. Hän tuli ja meni eroamatta. Jumala on kaikkialla läsnä, hänen hedelmänsä ei ole hänestä loitolla. Esikoisesta joka kaiken täyttää, ei hänen isänsäkään ole kaukana. Jos luodut ovat riippuvaisia hänestä, kuinka he silloin voivat olla kaukana hänestä? Kaukaisuus on hänen läheisyytensä ja läheisyys on hänen etäisyytensä. Hän on etäisyys, joskin hän on myös niin lähellä. Kuka voi puhua hänestä?

37.

Kuinka Aadamin ylimielisyys on levinnytkään hänen lapsiinsa! Aadam pyrki tavoittelemaan korkeampaa asemaa, hänen lapsensa nousivat röyhkeästi Herraansa vastaan. Aatamin lapset tutkivat ja sitten aavistivat joutuneensa kiinni ja Jumalan käsiin. Se joka nousi ylpeästi Jumalaa vastaan, katsoo Aadamia kuin peilistä! Jopa se, joka luulee tutkineensa Jumalaa, ansaitsee kuoleman [kuten Aadam]. Ei siksi, että hän tietää, että Jumala on olemassa, hän ole syypää, vaan koska hän julkeni järkeillä. Jos uskot, että absoluuttinen olento on olemassa, niin on skeptisyyttä, jos edelleen järkeilet. Jos tiedät, että hän on, älä tutki, kuinka hän on. Mistä haluat nähdä rajoittamattoman? Haluatko tutkia ehdotonta Olentoa, no hyvä! aloita hänen rajoistaan! Ja kun olet sitten havainnut, että hän on rajoittamaton, mistä haluat sitten aloittaa mittaamisen? Pysähdy keskelle, silloin olet kaukana sen rajoista. Joten jos et pysty missään vaiheessa siihen, niin palaa takaisin käskyyn! Katso Aadamia! Jos hän olisi noudattanut käskyä, hänestä olisi tullut hallitsija. Mutta koska hän rohkeni rikkoa käskyn, hän ei saavuttanut toivottua [hallitsijan] kunnioitusta. Kun Jumala loi hänet, hän teki hänestä luodun jumalan, samalla kun antoi hänelle vapauden vaeltaa tahtonsa mukaan. Mutta Adam himoitsi houkkamaisella tavalla sitä, mitä hänellä jo oli; samalla kun hän kaikin voimin etsi sitä, hän menetti sen, minkä jo omisti.[26]

38.

Jumala antoi nyt sinulle käskyn kuin opettaja. Ne opettavat sinua: Jos noudatat niitä, sinusta tulee Kristuksen veli. Mutta sen sijaan, että noudatat niitä, etsit keinoa, miten voisit välttää niitä. Ryhdy tutkimaan käskyjä ja ne palvelevat sinua peilinä. Katso niistä tehtävääsi ja velvollisuuttasi! Etsi niistä palkkaa ja lupausta! Edelleen, sinulla pitää olla rakkauden esikuvana vanhurskaat! Jäljittele heitä! Tarkastele esimerkiksi Eenokia ja ole yhtä hyveellinen! Jäljittele Nooaa, toista kantaisää! Mutta jos uskot voittavasi hänet, voitko voittaa Aabrahamin? Niin lukuisat kuin saattavat olla myös sinun hyveesi, hänen povensa jää kuitenkin satamaksi, johon sinun tulee pienentyä[27]. Herramme opetti sinua evankeliumissaan, että polkusi johtaa hänen [Aabrahamin] luokseen. Siksi tutki ymmärtäväisenä, miten hänen siihen muutto saavutetaan! Jos Abraham vain sen tähden, että hän uskoi[28], saavutti korkeimman tason, kuinka sitten järkeilemällä tulisit oleman hänen tasollaan? Kahdenlaista voi oppia häneltä: uskoa ja ei-tutkimusta; sillä koska hän uskoi, hän sai lupauksen; koska hän ei tutkinut, hän sai valtakunnan. Jokainen, joka uskoo, ei tutki; mutta joka tutkii, ei usko.

39.

Katso! Abraham olisi varsin voinut miettiä sanoja hän oli kuullut, sillä hän ei saanut tietää käskyn kautta, että Jumala on taivaassa, vaan hän päätteli itsestään, että luomisella on oltava Herra. Mutta joka näki hänen ajatuksensa, ilmestyi hänelle, jotta hänen uskonsa vahvistuisi. Mutta kun Abraham oli oivaltanut, että Jumala on, ei hän järkeillyt, millainen hän olisi. Ja kun Jumala oli paljastanut hänelle, Abraham ei kysynyt häneltä: Millainen olet? Hän tunsi myös Messiaan[29], mutta ei tutkinut, millainen hän oli. Hän näki hänet ja ikävöi  iloiten häntä. Hän täydensi salaisuuden[30] ja havaitsi vaitiolon. Kuinka uskallat itse niin rohkeasti tutkia Esikoista? Pakene ja piiloudu käskyjä tutkien, mitä sinun on tehtävä ja miten voit saavuttaa elämän! Tutki, mikä käsky voisi olla sinulle avain elämään!

40.

Huomaa[31] kuitenkin, mitä käskyjä vain heidän aikanaan piti noudattaa ja jotka vain heille olivat hyödyllisiä, äläkä anna johtaa itseäsi harhaan, jos tutkit ristiriitaisia ​​arviointeja! Sellainen on sanonta:[32] ”Haluan teurasuhreja” ja toinen: ”Vieroksun polttouhria”; eräs sanonta on: ”Puhdista epäpuhdas!” ja toinen ”Sekoita ja syö”[33] Eräs lausuma on: ”Vietä juhlia” ja toinen: ”Minä riistän pyhyyden juhlilta”, eräs sanonta on: ”Pyhittäkää päivä!” ja toinen: ”Vieroksun sapatteja”; eräs lausuma on ”Ympärileikatkaa miehenpuolet!”[34], ja toinen: ”Inhoan ympärileikkausta”. Jos tutkit kaikkea tätä, niin tarkastele tosiinsa sopimattomuutta analysoimalla äläkä anna niiden, kuten monet, syventymistä vaativat, johtaa harhaan![35]

41.

Kuuntele siis: Lausunnot tuotiin julki kuin yhdestä suusta, mutta eri sukupolville. Ensimmäistä sukupolvea koskeva lausunto katosi, kun sukupolvi katosi ja sen mukana käsky; tuli toinen sukupolvi ja se noudatti toista lausumaa, ja joka sääti uuden lain. Kaikkien sukuolvien lausumat koottiin ja kasasi yhteen [viimeinen] sukupolvi[36]. Nyt nousi esiin hulluja[37] jotka antoivat ristiriitaisia lausumia käsitystensä perusteella eri jumalista niiden alkuunpanijana. He vain eivät ymmärtäneet, että yksittäiset, keskenään erilaiset sukupolvet olivat erilaisia ​​ja että erosivat toisistaan ​​toimintatavoiltaan. Jos jonkin sukupolven laki velvoitti kaikkia sukupolvia, niin miksi vedenpaisumus pyyhkäisi pois nekin, jotka eivät olleet tulleet lähellekään puuta? Jos Aadamia koskeva arvio viittasi myös Nooaan, mitä merkitsi silloin kosto, koska se oli vailla perusteita? Kuitenkin kaikissa sukupolvissa on täytynyt olla olemassa vastaavia määräyksiä, ja siksi kulkeutui [yksittäistä] sukupolvea koskevia lausumia [kulloisenkin] sukupolven hurskaille pojille. Mutta tällä tavalla kertyivät ja enenivät lausumat; kasaantuneet sanonnat sekoittivat tietämättömiä, niin että he Ainoasta [Jumalasta]. Maan päällä kehittyneillä [monilla] sanonnoilla lakkasivat [useat] jumalat taivaassa.

42.

Oli lukuisia profeettojen lausumia, jotka lausuttiin heikkoutta vastaan; he käyttivät kaikenlaisia lääkkeitä heikkouden tautia vastaan. Oli käskyjä, jotka jäivät pois, koska aikaisempaa kärsimystä ei enää esiintynyt. Apostolit ja profeetathan ovat psykiatreja. He saivat aikaan parannuskeinoja, jotka olivat sopivia ihmiskunnan kurjuuteen; he valmistivat lääkkeitä sukupolvensa sairauksiin Mutta heidän lääkkeensä palvelevat niin myöhempiä sukupolvia kuin varhaisempiakin. On sairauksia, jotka ovat jollekin sukupolvelle omaleimaisia, ja sairauksia, jotka ovat yhteisiä sukupolville. Esiin nousevia tauteja vastaan ​​ he antoivat uusia lääkkeitä, kaikissa sukupolvissa samana pysyviä sairauksia vastaan he antoivat ​​samana pysyviä lääkkeitä. Niinpä he antoivat käskyn: Älä varasta! Tauti jatkuu, siis myös vastalääke. Annettiin käsky ympärileikkauksesta; tauti on mennyt ja siten vastalääkekin. Luotiin ympärileikatuille väline uusia esiin tulevia sairauksia vastaan; mutta välineet, joita oli valmisteltu edellisten sairauksien vuoksi, olivat tulleet hyödyttömiksi, koska näitä sairauksia ei ollut enää olemassa. Koska vahinko on poistettu, on välinekin tullut tarpeettomaksi. Niin ovat nykyään sapattikäsky, ympärileikkaus ja [leeviläisten] puhtaus meille myöhemmille tarpeettomia, mutta välillä olleille ne olivat hyödyllisiä. Muinaisille ne olivat hyödyttömiä, koska he olivat terveitä tiedon kautta; myös myöhemmille sukupolville ne olivat hyödyttömiä, koska nämä ovat terveitä uskon kautta. Ne palvelivat vain väliaikana eläneitä, koska he olivat vahingoittuneet pakanuudesta. Kuka nykyään noudattaa vielä lakeja välineinä, on murhaajan kumppani, koska hän erottaa terveitä jäseniä.

43.

Lait ovat rautaisten välineiden kaltaisia, niin Jeremias opetti sinua[38]. Haavoittuneille ne ovat hyödyllisiä, mutta älä satuta niillä vahingoittumattomia! Ne on tarkoitettu tauteja varten, älä haavoita niillä terveitä! Pahempia kuin näkyvät vammat ovat ne, jotka vahingoittavat näkymätöntä sielu. Niinpä, yhtä hyödyllisiä, kuin ne ovat sairaille, yhtä haitallisia ne ovat terveille. Et saa piinata terveen kehoa, koska sinä tarvitset lääkitystä. Niin lepäsivät myös jo aikanaan toisinaan lait; koska jos missä oltiin terveitä, ei ollut tarvetta siteille ja lääkitykselle, lääkärinhoito on tarpeeton terveille. Mutta jos vielä sairauden aikana lääkitys siellä täällä oli hyödytöntä, niin on nyt varsinkin siellä, missä [juutalaisten] kansa ja sen sairaudet ovat kadonneet, sen lääkkeet varsin hyödyttömiä.

44.

Toinen tauti lakkasi, toinen on edelleen olemassa; toinen lääkitys loppui, toinen jatkaa. Uhrin taudit ja korjaustoimenpiteet, sapatit ja kymmenykset lakkasivat, mutta edelleen jäivät sairaudet ja lääkkeet: Älä vanno, älä varasta, älä tee huorin! Älä kuitenkaan noudata lakia, joka hänen sairautensa kanssa on lakannut; vaan ota oikein vaarin laista, joka on lääke lankeemuksiisi, älä kuitenkaan käsittele haavojasi lääkkeillä, jotka ovat hyödyttömiä! Kokoat vain sairautta sairauksien päälle, jos lisäät syyllisyyteen uppiniskaisuuden. Lainsäätäjä suuttuu, koska sidot sen, minkä hän on vapauttanut. Laki, jonka hän antoi sinulle, on lakkautettu, mutta sinä tarkastelet, mitä hän vapauttanut.

45.

Sinä houkka, ajattele vähän siitä lakien noudattamista! Mitä auttaa ympärileikkaus, jos synti pysyy sisimmässä? Synti pysyy sydämessäsi, mutta esinahan leikkaat pois sen sijaan, että puhuisit itseksesi: Ympärileikkaus oli aikanaan erinomainen; Kaikkien paimen teki siitä tuntomerkin tyhmille laumoille[39], jotka hän oli hankkinut omikseen. Kaiken Tietävä oli tehnyt siitä tunnusmerkin laumalle, joka tappoi johtajansa. Se [juutalaiskansa] oli lauma, joka sekoittui toistuvasti eksyksissä oleviin laumoihin. Hän merkitsi sen [tämä lauma = juutalaiset] siksi näkyvillä tuntomerkeillä, jotta ne pysyvät erillään myös vastoin tahtoaan. Sillä näkyvä merkin, jonka hän antoi heille, piti hillitä heidän hulluutensa kiihkeyttä. Hänellä on lauma vain sen vuoksi, että se oli sillä merkillä oli suojattu[40]. Mikä siinä oli kätkössä, tuli esiin ja oli ihmiskunnan kaitsija. Surkeaan laumaan kätkeytyi paimenten paimen. Hän jätti tyhmän lauman, jotta [pakana-] kansoista tulisi hänen laumansa.

46.

Älä tuot kuitenkaan tuota itsellesi kipua ympärileikkauksella, jonka aika on ohi; mutta valmistaudu kipuun [toisesta] ympärileikkauksesta: ympärileikkaa sisimmästäsi rumat kasvaimet! Tahtosi syntyy vapaana; se voi vapauttaa sinut leikkaamalla synnistä. Ulkoinen voima ei voi tunkeutua sisimpään ja ympärileikata sinun mieltäsi. Huomaa, että se, joka käski heitä ympärileikkaamaan ruumiin, kehotti myös heitä: ”Ympärileikatkaa sydämenne”[41] Miksi hän vaati toista ympärileikkausta, koska heidän lihansa oli jo ympärileikattu? Jos hän vaatii toista ympärileikkausta, niin älä käytä enää ulkoista!

47.

Valitse ensimmäinen käsky, kaikkien käskyjen kuningas! Valitse toisen käsky, kaikkien käskyjen laumanjohtaja! Koko laumahan on riippuvainen kuninkaasta ja laumanjohtajasta. Ja näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. Luovu sapatista ja ympärileikkauksesta; sillä ne ovat jo päästäneet sinut vapaaksi ja ne on kumottu! Olet velvollinen sisäiseen elämään, mutta tarkkailet vain muodollisuuksia. Sielu sisällä joutuu kadoksiin, mutta ulkoista sapattia huomioidaan.

48.

[42]Uskottomat [juutalaiset] eivät tarkanneet aikanaan käskyjä, mutta meitä käsketään nyt noudattamaan lakia, jonka aika on kulunut umpeen. He [juutalaiset] haluavat hankkia entisen sairautensa terveille; leikkaamalla, polttamalla ja lääkityksellä, jotka oli määrätty heidän omaan sairauteensa, se pyrkii raatelemaan terveet jäsenet. He pyrkivät asettamaan heille käsirautoja, kahleita ja hihnoja, jotka olivat tarkoitetut heidän omaa orjuuttaan varten, niille, jotka iloitsevat vapaudesta Herran rakkauden vuoksi. Raaka orja pyrkii asettamaan omat kahleensa vapaille, ja vaatii, että he olisivat ylpeitä ikeestä, jonka orja niille määrää. Kunnian varjolla hän haluaa häpäistä vapaana syntynyttä. Se pakottaa meitä Mooseksen luo, erottaakseen siten meidät Kristuksesta.

49.

Jos se jo on ylpeä [juutalaiset] siitä, että se seisoo orjan [Mooses] vierellä, kuinka paljon enemmän pitäisi olla ylpeä sen, joka seisoo itsensä Herran vierellä. Mutta edes orjan vierellä ei ole se, joka kielsi orjan Herran. He [juutalaiset] herjasivat Moosesta, me sitä vastoin kunnioitamme. Herraa tulee kunnioittaa, kuten asiaan kuuluu, orjaa taas, kuten orjalle kuuluu. Moosesta he [juutalaiset] ovat aikanaan vainonneet, ja Herransa he aikoinaan ristiinnaulitsivat. Jo silloinkin, kun [pakana-] kansat vielä olivat erheen vallassa, hän [Kristus] pakeni heitä [Egyptiin]. Nykyään kun kansa [juutalaiset] kieltää hänet ja on erehdyksen vallassa, hän kutsuu [pakana-] kansoja luokseen. Kansojen yhteisössä vallitsee puhtaus, mutta Egyptissä oli vallalla [silloin][43] saastaisuus.

50.

Se [juutalainen kansa] olisi palannut uudelleen Egyptiin, ellei meri olisi sitä estänyt[44]. Pyhyyttä täynnä olevaan maahan [kirkko], se ei käynyt, vaan petosta täynnä olevan maahan[Egypti] se kiiruhti. Oli vaatinut liian paljon verta, siksi se ei voinut enää sallia murhaamista. Tuolloin se tappoi avoimesti, nyt se tappaa salaa. Se vaeltaa maalla ja merellä viedäkseen seuraajansa helvettiin. Sillä ei ole enää profeettoja, jotka se voisi raivossaan tappaa avoimesti; se joutui hajallaan kuninkaiden joukkoon, jotta ne saattaisivat väkisin rauhaan. Mutta se näki, kuinka pakanat arvostivat profeettoja eivätkä demoneja, siksi se laittoi naamion juuri profeetoille, jotka se aiemmin oli tappanut. Tarpeen mukaan se puki tai riisui profeetan vaipan murhatakseen kiistellessään [Raamatun sanasta]. Profeettojen ruumiit se oli tappanut, mutta heidän äänensä hyväksynyt, profeettojen tappamisen sijasta tappaakseen niitä, jotka lukevat profeettoja.

51.

Kurjat, paetkaa sen edessä [juutalaiskansan]; koska sille ei merkitse mitään kuolemasi ja veresi! Se on ottanut Jumalan veren päälleen, pitäisikö sen säikkyä sinun verestäsi? Se ei epäröi johtaa sinut harhaan; se ei arastellut pilvenpatsaan alla tehdä vasikkaa, eikä ole hävennyt asettaa nelikasvoista[45] kuvaa temppeliin. Jumala riippui ristillä: luodut vapisivat sen nähdessään. Henki repäisi esiripun, jotta uskottomat repisivät sydämensä. Kalliot haudoissa halkesivat, mutta kallion sydän pysyi kovettuneena. Kun henki näki, että se [juutalainen kansa] ei vapissut, silloin hän pakeni sen hulluuden vuoksi.

52.

Kirotut [juutalaiset] tuhisivat nenäänsä[46] niiden kunnioitusta vaativan jumalan edessä. Profeetta on häpeissään kertoessaan siten niiden röyhkeydestä, niin kuin Hesekiel oli kertonut todella[47] niiden röyhkeydestä. Koska häpeissään oleva kertoi siitä, siksi niistä myös raportoitiin vain häpeillen. Samalla kun heidän suunsa häpäisi pyhää, puhtaan suussa jopa likansa puhdistui. He teurastivat profeetat kuin virheettömät karitsat. Lääkärit tulivat heidän luokseen, mutta heistä tuli heille teurastajia.

53.

Pelastaudu ja pakene raivoavia ihmisiä, ota kiireesti turvapaikaksesi Kristus! Jotta et tulisi mietiskelijänä hänen luokseen, lähesty häntä palvojana! Jos jumalaton on ristiinnaulitsija ja palvoja on mietiskelijä, niin tämä on ymmärtäväiselle suurta kärsimystä, koska toinen pilkkaa, kun taas toinen mietiskelee. [Jumalan Poika] tuli Aabrahamin siemenestä, mutta perillisistä tuli murhaajia. Hän tuli järjettömien pakanoiden luo, jolloin yksinkertaiset alkoivat miettiä. Ole yksinkertainen Herraasi kohtaan ja viisas vastustajaasi kohtaan! Tutki, kysele ja opi tuntemaan hänen ansansa, minne ja miten hän kätkeytyy! Ole järkevä, huomioi ja tarkkaa hänen kätkettyä ja hienoa verkkoaan! Kallista korvasi, katsele ja silmäile, mihin hän laittaa sudenkuoppansa! Hanki opas ja ota selvää, missä vihollinen tekee valmistelujaan! Mutta juonikaan vastustajan jäljittämisen sijasta päädyit  tutkistelemaan Jumalaasi.

54.

Tiedä, että Jumala on Jumala ja siksi et voi havaita häntä! Mutta tiedä myös, että paha on huijari ja että huomiosi tulee kiinnittyä häneen! Lähesty siis kumpaakin niistä viisaasti erottamalla ne tyyppinsä mukaan! Asetu Saatanaa vastaan taisteluun, mutta lähesty Jumalaa yksinkertaisuudessa! Sodi sitä vastaan taistellen, mutta tähän usko, että Hän on! Älä julkene sukeltaa hänen suureen salaperäiseen tulvaansa, jotta edessäsi oleva kuilu ei tulisi liian syväksi ja sinun henkeäsi valtaisi kauhu!

---