Katumuksen sakramentti

Katumuksen sakramentti on pyhä toimitus, jossa Jumala suo syntinsä tunnustavalle uskovaiselle syntien anteeksiannon kirkon papin välityksellä Vapahtajamme lupauksen mukaan.

Katumuksen mysteeriossa hoidetaan ihmisen murheita ja sielun epäpuhtauksia, ja kristitty saatuaan syntien anteeksiannon jälleen vapautuu syyllisyydestä ja pyhitetään aivan samoin kuin silloin, kun hänet kastettiin. Siksi katumuksen sakramenttia myös joskus kutsutaan ”hengelliseksi lääkkeeksi”. Ihmisen synnit, jotka painavat häntä kohti maata, jotka tylsistävät hänen mielensä ja järkensä, sydämensä ja omatuntonsa, jotka hämärtävät hänen hengellisen näkökykynsä ja tekevät voimattomaksi hänen kristillisen tahtonsa, hävitetään, ja hänen yhteytensä kirkkoon ja Herraan Jumalaan saatetaan entiselleen.

Koska teemme syntiä kasteemme jälkeen, katumuksen sakramentti on meille välttämätön sisäisen, hengellisen ihmisemme puhdistamiseksi. Tästä syystä sitä kutsutaan toiseksi kasteeksi.

Katumuksen sakramentti muodostuu kahdesta osasta: 1.) syntien tunnustaminen kirkon papin edessä tulemalla sakramenttiin, ja 2.) papin lausuma päästörukous ja Jumalan suoma syntien anteeksianto. Sakramenttia kutsutaan myös synnintunnustuksen sakramentiksi, vaikka syntien tunnustaminen käsittääkin vain ensimmäisen ja alkuosan siitä, ja tämä viittaa sielun syntien vilpittömän tunnustamisen tärkeyteen ja merkitykseen.

Tunnustus, ts. syntien ja rikkomusten ääneen lausuminen, on sisäisen katumuksen ilmaus, sen tulos ja osoittaja. Katumus ei ole vain tietoisuutta omista synneistä tai vain oman arvottomuutensa tuntemista, eikä se ole synnintuntoakaan tai murhetta, vaikka näiden puolten tulee kuuluakin katumukseen. Paremminkin katumus on tahdon ilmaus parannukseen, halu ja vakaa aikomus, päätös taistella pahoja taipumuksia vastaan. Tähän sielun tilaan yhdistyy pyyntö Jumalan avusta taistelussa pahoja taipumuksiaan vastaan. Tällainen sydämestä tuleva ja vilpitön katumus on välttämätöntä, jotta tämän sakramentin voima ulottuisi ei vain syntien poistamiseen, vaan myös niin, että avautuneeseen sieluun tulisi armon tuova parantuminen, joka ei enää sallisi sielun joutua synnin saastan likaamaksi.

Papin edessä tapahtuva syntien tunnustaminen, omien murheiden ja lankeemusten ilmaiseminen, merkitsee voittoa ylpeydestä, joka on tärkein syntien aiheuttaja, ja toivottomuudesta ja syntien vallasta, jotka estävät parantumista ja pelastusta.

Katumuksen sakramenttiin tulevien tulee valmistautua rukouksella, paastolla ja syvällisesti itseään tutkimalla tarkoituksena paljastaa syntinsä ja tulla tietoiseksi syntisyydestään.

Katumus tarkoittaa mielen, ajatusten, asenteiden ja tunteiden muutosta. Se on omista synneistään ja myös ihmisen syntisestä luonnosta tietoiseksi tulemista, vastuun ja syyllisyyden tunnustamista. Katumus tarkoittaa mielen, ajatusten, asenteiden ja tunteiden muutosta. Tätä tunnustamista täytyy seurata halukkuus muuttaa tapojansa, eikä sekään vielä riitä. Tämä asenne vaatii jatkuvaa pyrkimystä kiivetä hengellisen elämän portaita, jotka eivät koskaan pääty. Siksi katumus ei ole hetken tapa, vaan se on elämän tie.

Katumus ja synnintunnustus eivät ole oikeussali tai tuomioistuin. Se on suoja ja sairaala syntisille. Katuvaa ei tuomita, vaan hänet ympäröidään rakkaudella, lohdutuksella ja hänestä ollaan vilpittömästi kiinnostuneita. Hänestä pidetään huolta, hoidetaan, autetaan ja häntä kohdellaan niin kuin lääkäri tekee, neuvotaan ja annetaan anteeksi.

Jumalan armo kohtaa katuvan ja vahvistaa hengellisen isän suun kautta sen, ettei Taivaallinen Isä hylkää sitä, joka tulee Hänen luokseen, niin kuin Hän ei hyljännyt tuhlaajapoikaakaan eikä katuvaa publikaania. Tämä vahvistaminen tapahtuu erityisellä rukouksella ja päästösanoilla, jotka pappi lausuu.

Herra asetti katumuksen sakramentin ylösnousemuksensa jälkeen, kun Hän ilmestyttyään opetuslapsilleen, jotka olivat kokoontuneet yhteen, paitsi Tuomas, sanoi heille juhlallisesti: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi” (Joh. 20: 21 – 23)

Lisäksi Kristus tätä ennenkin kahdesti puhui tästä sakramentista. Ensimmäisellä kerralla Hän sanoi apostoli Pietarille, kun tämä yhdessä kaikkien muiden apostolien kanssa oli tunnustanut Hänet Jumalan Pojaksi: ” Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu”. (Mt. 16: 19)

Papit ovat vain näkyviä välikappaleita sakramentin toimittamiseksi, ja todellisuudessa Jumala itse toimittaa sen näkymättömästi pappien välityksellä.

Pyhä Johannes Krysostomos ajatellessaan Kirkon papeille annettua jumalallista valtaa sitoa ja päästää sanoo: ”Papit säätävät alhaalla maan päällä, Jumala vahvistaa ylhäällä, ja isäntä on samaa mieltä orjiensa kanssa”

Pappi on täällä maan päällä vain Jumalan armon välikappale, joka päästää synneistä ei omalla vallallaan, vaan Pyhän Kolminaisuuden nimeen.

Jumalan armon näkymätön vaikutus katumuksen sakramentissa koskee ulottuvuudessaan ja voimassaan kaikkia ihmisen laittomia tekoja, eikä ole syntiä, jota ihmisille ei annettaisi anteeksi, mikäli he vain vilpittömästi katuvat sitä ja tunnustavat sen uskossa Herraan Jeesukseen ja anoen Häneltä armoa. ”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä” (Mt.9:13), Vapahtaja sanoi, ja niin suuri kuin apostoli Pietarin synti olikin (Jeesuksen kieltäminen), hän sai sen anteeksi vilpittömästi kaduttuaan. Tiedämme, että apostoli Pietari kehotti katumukseen jopa juutalaisia, jotka ristiinnaulitsivat Messiaan: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi” (Apt. 2: 38) ja myöhemmin hän kehottaa Simon- noitaa, kaikkien harhaoppisten kantaisää: ”Käänny siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties Hän antaa ajatuksesi anteeksi”! (Apt. 8: 22). Apostoli Paavali antoi synninpäästön sukurutsaiselle miehelle, joka katui, ensin määrättyään hänet eroon ehtoollisyhteydestä (2. Kor.2: 7)

Toisaalta on tärkeää muistaa, että syntien anteeksiantaminen sakramentissa on armon toimintaa eikä järjenvastaista myötätuntoa. Se annetaan ihmisen hengelliseksi hyödyksi, mielenylennykseksi eikä tuhoksi(2.Kor.10:8). Tämä asettaa suuren vastuun sakramentin toimittajalle.

Raamattu puhuu sellaisista tapauksista, jolloin syntejä ei anneta anteeksi. Jumalan sanassa mainitaan synti Pyhää Henkeä vastaan, jota ei anneta ihmisille anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa (Mt.12: 31 -32). Samoin Raamattu puhuu kuolemansynnistä, jonka anteeksiantamiseksi ei kehoteta edes rukoilemaan (1 Joh. 5: 16). Lopuksi apostoli Paavali neuvoo: ”Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen – niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!”

Kaikissa tapauksissa syynä siihen, miksi syntien anteeksisaaminen on mahdotonta, ovat synnintekijät itse, ei Jumalan tahto, tarkemmin sanottuna synnintekijän katumuksen puute. Kuinka Pyhän Hengen armo voisi antaa anteeksi syntiä, kun pilkataan juuri tätä armoa.? Mutta on uskottava, että jopa tällaisia syntejä synnintekijät saavat anteeksi, mikäli he katuvat vilpittömästi syntejään itkien. Johannes Krysostomos sanoo synnistä Pyhää Henkeä vastaan: ”Sillä jopa tällaisia syntejä saavat anteeksi ne, jotka katuvat. Monet niistä, jotka ovat pilkanneet Pyhää Henkeä, ovat jäljestäpäin löytäneet uskon ja he saivat sovituksen kaikesta”(Homilies on the Gospel of Matthew)

Lisäksi 7. ekumeenisen kirkolliskokouksen isät puhuvat mahdollisuudesta saada anteeksi kuolemansyntejä: ”Synti on kuolemaksi, jos joku synnin tehtyään ei korjaa itseään…sellaisissa ei Herra Jeesus asu, elleivät he nöyryytä itseään ja toivu synteihin lankeamisistaan. Heille sopivaa on vielä kerran lähestyä Jumalaa ja murtunein sydämin pyytää sovitusta ja anteeksiantoa tästä synnistä, eikä pöyhkeillä väärästä teosta. Sillä Herra on lähellä niitä, joilla on murtunut sydän” (Ps. 33:18)

Evankeliumin sanoista käy selvästi ilmi lupa ja suoranainen kehotus toistaa katumuksen sakramenttia: ”…Näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa” (Lk.15: 7).