Pyhä Basileios Suuri – hyväntekeväisyyteen ja munkkilaisuuteen kasvattaja

Elämänvaiheet

Pyhä Basileios Suuri on eräs kirkon huomattavimmista teologeista. Hänen vaikutuksensa, Kirkon onneksi, levisi laajalti hänen kotimaansa rajojen ulkopuolelle ja tuntuu vielä meidän päivinämmekin. Kirkko kunnioittaa häntä uskon puhtauden puolesta taistelijana, suurena piispana ja teologina nimittämällä häntä “koko maailman opettajaksi”. Ainoastaan kahdelle muulle pyhälle – Johannes Krysostomokselle ja Gregorios Teologille – on suotu sellainen suuri kunnia.

Piispa Basileios Suuri syntyi rikkaaseen ja jalosukuiseen perheeseen n. vuonna 329 Vähässä Aasiassa, nykyisen Turkin sisämaassa Kesarean (Kayseri) kaupungissa, Kappadokian hallintokeskuksessa. Alueen asukkaita pidettiin 300-luvun hellenistisessä maailmassa halveksittuina, sivistymättöminä “maalaisina”. Basileioksen äiti Emmelia, oli keisari Diokletianuksen vainojen aikana kärsineen marttyyrin tytär, kun taas isoäiti isän puolelta oli kätkeytynyt Pontuksen tiheään metsään perheineen seitsemän vuoden ajaksi.

Basileios Suuren vanhemmilla oli kymmenen lasta: viisi poikaa, joista yksi kuoli jo varhain lapsena, ja viisi tytärtä. Heistä viisi luettiin myöhemmin pyhien joukkoon: itse Basileios, Makrina, Basileoiksen isoäiti, jolla oli suuri vaikutus Basileioksen elämään, Gregorios, myöhemmin Nyssan piispa, Pietari, ensiksi pelkästään askeetti ja myöhemmin Sebastionin piispa, ja vanhurskas Teosovia, diakonissa. Tuleva piispa sai perusopintonsa perheensä askeesiin taipuvaisten ja hurskaiden naisten keskellä. Hänen isänsä, Basileios Vanhempi, oli lakimies ja puhetaidon opettaja Neokesareassa ja oli syventynyt poikansa kasvatukseen. Toisen asteen koulutuksensa Basileios sai Kappadokian Kesarean parhailta opettajilta, ja myöhemmin siirtyi Konstantinopolin kouluihin, jossa hän kuunteli kuuluisia puhujia ja filosofeja. Opintojensa täydentämiseksi pyhä Basileios lähti Ateenaan – klassisen valistuksen keskukseen. Siellä hän vietti viisi vuotta opiskellen erityisesti Platonin filosofiaa, mikä pani alulle tietyn vaikutuksen hänen maailmankuvaansa ja teologisiin ajatusrakennelmiin. Siellä hän kohtasi Gregorios Teologin. Heidän välilleen kehittyi läheinen ystävyys. Näihin aikoihin Basileios oli kiinnostunut filosofiasta ja maallisista tieteistä, mutta myös askeettinen elämä kiehtoi. Hän oli loistava puhuja. Hän opiskeli filosofiaa, dialektiikkaa ja lääketiedettä. Vuonna 354 hän palasi kotimaahansa ja alkoi opettaa puhetaitoa, mutta pian hän antautui asketismiin. Tässä vaiheessa Basileios ikään kuin “havahtui syvästä unesta”, otti vastaan kasteen ja kävi Syyriassa ja Egyptissä tutustumassa idän erämaaisien asketismiin. Jaettuaan suurimman osan omaisuudestaan köyhille pyhä Basileios johti ryhmän munkkilaiselämää etsiviä maalaukselliseen paikkaan Orontos-joen rannalla ja alkoi kutsua ystäväänsä Gregorios Teologia sinne. Kuitenkin vastuu iäkkäistä vanhemmistaan esti Gregoriosta toteuttamasta nuoruuden unelmaansa aloittaa askeettinen elämä ystävänsä kanssa. Aika ajoin hän tuli vierailemaan Basileios Suuren munkkiyhteisössä, jossa ystävykset kilvoittelivat niukoissa oloissa ja tiukassa pidättyvyydessä. Basileios ja Gregorios paneutuivat pyhien kirjoitusten tutkimiseen muinaisten kommentaattoreiden johdolla, erityisesti Origeneen, jonka teoksista he muokkaisivat kokoomateoksen, “Filokalian” (jolla ei ole mitään yhteistä sama nimisen nykyisen askeettisen antologian kanssa). Tuohon aikaan munkkien toivomuksesta Basileios Suuri kirjoitti moraalisen elämän sääntökokoelman.

Kutsumukseltaan ja luonteenlaadultaan Basileios oli pappi. Hänellä oli luja tahto ja hän täytti velvollisuutensa päättäväisesti. Pyhä Basileios Suuri toimitti jumalallisen palveluksen melkein joka päivä. Hän huolehti erityisesti Kirkon kanonien tarkasta noudattamisesta, pitäen tarkasti huolta, että vain arvolliset pääsivät papistoon. Hän alituiseen huolehti kirkoistaan, pitäen huolta ettei kirkkokuria loukattaisi missään ja kaikenlainen puolueellisuus poistettaisiin. Luonteeltaan hän oli vakava ja autoritäärinen. Jopa hänen ystävänsä Gregorios valitti siitä. Pappina Basileios avusti Eusebios Kesarealaista. Eusebioksen kuoltua v. 370 Basileioksesta tuli piispa. Hän oli todellinen paimen, joka toi rauhan koko maailmaan. Hän on ainoa piispa, joka säilytti istuimensa Valensin hallitusaikana ja hänen onnistui uudelleen yhdistää vähitellen hajallaan olevat ja erimieliset idän piispat. Hän joutui osallistumaan riitoihin, jotka koskivat jumaluuden olemusta. Basileios kehitti uuden teologisen terminologian, josta tuli koko Kirkon käyttämä ja Nikean oppi levisi edelleen kappadokialaisin käsittein ja kielellä. Basileios kuoli 49-vuotiaana 1.1.379. Basileios oli yksi munkkielämän suurimmista organisaattoreista ja Vähä-Aasian munkkilaisuuden isä. Hänellä oli valtava vaikutus munkkilaisuuden myöhempään kehitykseen, sekä idässä että lännessä, erityisesti Teodoros Studionilaiseen ja Benediktus Nursialaiseen. Hän edisti ensisijaisesti kenobiittista luostarikilvoittelua. Basileioksen mukaan munkkilaisuus on evankeliumin ihanne, “elämän kuva evankeliumin mukaan” ja “yhteisössä eläen yhdelle annetut Hengen lahjat annetaan myös toisille.”

Kirjallinen tuotanto

Pyhä Basileios oli filosofi, filologi, puhuja, juristi, tiedemies ja arkeologi. Hänellä oli syvällinen tieto tähtitieteessä, matematiikassa ja lääketieteessä. “Hän oli laiva, joka oli lastattu niin suurella oppineisuudella kuin mitä ihmisluonto voi sisältää”, kirjoittaa hänen aikalaisensa pyhä Amfilokius, Ikoniumin piispa (Konia, Turkki).

Basileios kirjoitti loistavia teologisia tutkielmia, hän oli hurskas munkki, joka järjesti uudelleen luostarikilvoituksen ja hän oli myös menestyksellinen Kirkon hallintoon liittyvissä kysymyksissä.

Basileioksen teoksista askeettista käytäntöä käsittelee “Basileioksen sääntö”, joka on olemassa kahdessa muodossa. Häneltä on myös “80 moraalisäännön kokoelma”, joihin on johdantona kaksi saarnaa, “Jumalan tuomiosta” ja “Uskosta”. Dogmaattisista ja poleemisista kirjoituksista tärkeimpiä ovat “Eunomiosta vastaan” ja “Pyhästä Hengestä”. Muut teokset ovat luonteeltaan homiliittisia. Basileioksen kirjeet, joita on 365, kokosi Gregorios Teologi. Johannes Skolastikko kokosi Basileioksen kanonit kokoelmaksi ennen vuotta 565. Pyhän Basileios Suuren kynästä ovat lähtöisin myös Pyhän Raamatun kommentaarit ja lukuisia saarnoja Hän työskenteli paljon liturgian järjestyksen aikaansaamiseksi ja kirjoitti monia rukouksia. Puheissaan ja kirjoituksissaan Basileios viittaa usein Raamattuun lausuntojensa tueksi. Kunniapaikalla saarnojen joukossa on Hexaemeron, 1 Moos. 1: 1-26:n johdolla läpiviety selitys luomisesta. Myös Psalmit ja Jesajan kirja olivat Basileioksen kiinnostuksen kohteina. Basileios ei hyväksynyt allegorista, vertauskuvallista raamatunselitystapaa.

Basileios teologina ja ajattelijana

Tunnetussa laajassa saarnassaan Hexaemeron (=kuusi päivää) Basileios käsittelee maailman ja ihmisen luomista. Hänen mukaansa taivaan ja maan luominen on Jumalan aikaansaannos. Kaikella, millä on alku, on myös loppu. Jumala loi ajan aineellisen maailman ympäristöksi. Aika etenee aina eteenpäin. Ajan alussa Jumala loi maailman. Mutta ajan alku ei ole itse aika. Alku on ilman kestoa. Ajan alkuun pääsemme menemällä taaksepäin tästä hetkestä. Luominen “alussa” ei tarkoita, että aika olisi luotu. Aika alkoi maailman kanssa.

Enkelit luotiin ennen näkyvää ja aineellista, siis ajan ulkopuolella ja ilman aikaa. Siksi aika ei ole enkeleille minkäänlainen edellytys. Enkelit ovat luodut Jumalan sanalla. He eivät ole muutoksen alaisia, heissä ei ole lapsia, nuorukaisia ja vanhuksia, vaan heidän luontonsa on aina puhdas ja muuttumaton. Pyhän Hengen armosta heidän hyveensä ovat pysyviä.

Maailma ei heti saanut lopullista muotoaan. Aluksi maailma oli ilman järjestystä. Se oli näkymätön ja kaaoksessa. Luomisen ensimmäinen päivä on ajan ja kehityksen ulkopuolella, erityisellä tavalla. Jumalan sana tai käsky sai aikaan luomisen ja tuo sana on jäänyt maan päälle tulevaan aikaan asti ja tuottaa hedelmää. Maailman järjestäytyneisyys on tulosta silmänräpäyksellisistä purkauksista. Maailma seuraten Jumalan lakia alkoi tuottaa kaikkea, mitä maailmassa on. Aika ei millään voinut pysäyttää luomista. Kaikki oleva sai alkunsa yhdessä silmänräpäyksessä. Kaikki lajit olivat alusta saakka omaleimaisia. Myöskin eläinkunta on Basileioksen mukaan saanut alkunsa spontaanisti.

Kaikessa on nähtävissä kuvaamaton viisaus. Ajallinen on samanlaista kuin ikuinen. Jos näkyvät ovat niin kauniita, niin myös näkymättömien on oltava sellaisia. Basileioksen mukaan koko maailma todistaa Jumalasta. Jumalan, Luojan, viisaus on nähtävissä kaikkein pienimmissäkin asioissa.

Ihminen luotiin eri tavalla kuin alempi maailma. Hänet luotiin Jumalan kuvaksi, kuolemattomaksi ja hengellistä elämää varten. Basileioksen mukaan ihminen on maanpäällisen elämän ainoa muoto, jonka Jumala loi. Luodessaan ihmisen Jumala pani häneen jotakin omasta itsestään, niin että ihminen tietää olevansa jotenkin samankaltainen Jumalan kanssa.

Maailma on kuolevien asioiden asuinpaikka. Koska ne ovat osallisia tämän kokonaisuuden olemuksellisesta luonnosta, ihmiset yhä uudelleen kuolevat, jopa ennen kuin kuolema erottaa sielut ruumiista. Ihminen on sielu. Ruumis on sielun asunto. Ihminen on sielu ja äly, koska hänet on luotu Luojansa kuvaksi. Ruumis on usein sielun vankila.

Viha, himo, arkuus ja kateus häiritsevät sielun sisäistä näkökykyä. Siksi meidän olisi vapauduttava niistä. Totuutta on mahdotonta tuntea, ellei sydämessä ole rauha. Järki pitää vallassaan sielua. Järki tekee meistä samankaltaisia Luojan kanssa. Järkeä alempana ovat ärtyisyys ja himo. Ärtyminen, toisien sanoen sielun kyky tahtoa, on alistettava järjelle. Himot ja halutkin voivat olla sielulle hyödyllisiä, jos ne alistetaan järjelle ja suunnataan Jumalan rakkauteen ja ikuisten siunausten kaipuuseen. Jokainen sielun kyky voi olla hyvä tai paha, riippuen tavasta, jolla sitä käytetään. Kaikki riippuu hengellisen elämän harmoniasta tai “symmetriasta”. Järki saa aikaan tämän harmonian. Synti on liikettä pois Jumalasta, toisin sanoen Elämästä. Se on “elämän kadottaminen” ja kuoleman alku. Ensimmäinen synti oli aineellisen ja aistillisen pitäminen parempana hengellistä.

Ihminen voi saada tietoa Jumalasta. Ensiksikin maailmassa vallitseva harmonia todistaa Hänestä. Toiseksi Jumalan voi tuntea tuntemalla itsensä. Itsetutkistelu voi johtaa Jumalan tuntemiseen. Ruumiiton sielu on kykenevä saamaan ihmisen ymmärtämään Jumalaa, joka on myös ruumiiton. Saamamme tieto Jumalasta on epätäydellistä. Pyhien Kirjoitusten kautta saamme valmiuden saada jumalallinen ilmoitus. Raamattu on Jumala-tiedon aarrekammio. Aistien todistusten nojalla tiedämme, että Jumala on olemassa. Ymmärrämme jopa, kuinka Jumala on olemassa. Mutta mitä Jumala on ja mikä Hänen olemuksensa on, sitä ihminen ei tiedä, eikä voi tietää, eivät taivaalliset voimatkaan. Ihmisen luodun mielen kyky on rajoitettu, mutta se ei tee tyhjäksi “uskonnollisen tiedon” objektiivisuutta. Se, mikä on epätäydellistä, ei välttämättä ole epätosi.

Basileioksen suurin saavutus on hänen selityksensä ja määrittelynsä Kolminaisuudesta. Hänen teologinen systeeminsä pohjautuu Gregorios Thaumaturgoksen hyväksymiin Origeneen opetuksiin. Toiseksi hän pitää lähteenään “homoiousiaanien” määritelmiä ja perusteita. Opetuksessaan Pyhästä Hengestä hän nojaa uusplatonisteihin. Perustana Kolminaisuusteologialleen Basileios nojaa Aristoteleen metafysiikkaan.

Basileioksen opetus perustuu kastekutsumukseen. Herra itse opetti meille kasteesta ja “yhdisti Hengen Isän kanssa pelastuksemme välttämättömänä dogmina”. Kristillisen elämän ensimmäinen päivä, kasteen kautta pelastuksen ja ylösnousemuksen päivä , pyhitetään kutsumalla ja tunnustamalla Henki yhdessä Isän ja Pojan kanssa. Kasteessa kuolemme, jotta meillä olisi uusi elämä. Pyhässä Hengessä meidät yhdistetään Jumalaan ja Jumala elää meissä Hengen kautta. Henki on pyhityksen lähde ja periaate, lähde, joka ei koskaan kuivu. Basileioksen uskon tunnustus todistaa Kirkon traditiosta ja erityisesti liturgioista. Basileios perustaa uskonsa Raamattuun samalla kuvaten Hengen toimintaa uusplatonistien kielellä.

Munkkilaisuus ja askeesi

Basileios kävi Syyriassa ja Egyptissä tutustumassa idän erämaaisien asketismiin. Hänen kertoessaan matkastaan käy ilmi, mitä hän ensisijaisesti ihaili ja arvosti tapaamiensa kilvoittelijoiden elämässä. Hänen huomionsa kiintyy erityisesti heidän ankaraan paastoonsa, uutteraan työskentelyynsä, kestävyyteensä rukouksessa, ylevään mielenlaatuunsa ja sydämensä vapauteen. Basileioksenkin elämää hallitsivat askeettiset perusajatukset. Kristityn ja varsinkin munkin on pidettävä kaikki käskyt eikä hän saa laiminlyödä niistä yhtäkään. Yhdenkin käskyn rikkominen merkitsee kaikkien käskyjen rikkomista. Munkkielämä ei merkitse elämänkielteisyyttä eikä sulje pelastustietä avioliitossa olevilta kristityiltä. Ruumiillisuus ja tämä ajallinen maailma eivät ole itsessään pahaa.

Basileios yhteistyössä ystävänsä Gregorios Naziansilaisen kanssa laati v. 358- 359 kirjallisia sääntöjä ja ohjeita munkeille. Ns. Laaja sääntö käsittää 55 säädöstä ja ns. Suppea sääntö puolestaan 313 säädöstä. Molemmat ovat kysymysten ja vastausten menetelmällä rakennetut. Edellinen sisältää luostarielämän perusperiaatteet, jälkimmäinen taas suuren joukon yksityiskohtaisia määräyksiä. Luostarisääntöjensä vuoksi Basileiosta voidaan kutsua kenobiittisen kilvoitteluelämän isäksi. Basileios edellyttää luostariin pyrkijältä, että tämä oivaltaa ajallisen elämän mitättömyyden ja käsittää, etteivät sen ilot ole kestäviä vaan lähinnä kelpaavat iankaikkisen tulen polttoaineeksi. Tästä syystä pyrkijä haluaa vetäytyä pois maailman elämästä, luopua lihan nautinnoista ja lähteä Jumalan luo johtavalle tielle. Vaikuttimien on oltava oikeat, jotta ne kestäisivät, ja kilvoittelun tie on nähtävä totuudenmukaisesti. Basileios arvostaa hengellistä ohjaajajärjestelmää: pyrkijän on hänen mukaansa saatava uudessa yhteisössään oppimestari, joka tarkoin opettaa häntä ja kouluttaa hänet koetelluksi kilvoittelijaksi. Kilvoitteluelämän varsinainen tarkoitus on sielun pelastus. Tätä päämäärää palvelevat Jumalan käskytkin ja siksi pelastuksen hyväksi ponnisteleminen nimenomaan edellyttää vakaata pyrkimystä käskyjen täyttämiseen – Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen. Maailmasta irrottautuminen tarkoittaa erityisesti sielua tahraavista pahoista himoista irrottautumista. Basileios esittää ajatuksia myös kilvoittelijoiden yhteiselämästä. Hän korostaa erityisesti, että kun saman pelastuspäämäärän omaavat elävät yhdessä, on välttämätöntä, että heillä on yksi sydän, yksi tahto ja yksi pyrkimys: heidän tulee olla kuin yksi ruumis, jossa on monta jäsentä, ja näin he muodostavat yhden kokonaisuuden. Kilvoitteluelämään oleellisena osana kuuluu kuuliaisuus. Luostarissa tulee kaiken palvella pelastusta, kilvoittelun päämäärää, Jumalan läheisyyteen pääsemistä, Hänen yhteyteensä kasvamista ja tahtonsa toteuttamista. Basileios kieltää tarpeettoman puhumisen ja keskustelemisen. Hänen mukaansa on meneteltävä siten, että mikäli jollakulla on sanottavaa sielujen rakennukseksi, on hänen puheensa paikallaan ja sallittu. Kuuliaisuusperiaate tulee kuitenkin mukaan, jotta kaikessa sen suhteen kasvettaisiin: veljien ei tule tässäkään tapauksessa puhua ilman esimiehen lupaa.

Munkkien elämään kuuluvat Basileioksen sääntöjen mukaan yksinkertaiset ruumiilliset työt. Kantavana voimana kilvoittelussa on rukous kiinteine psalmilauluhetkineen ja polvistumisineen. Askeesin harjoituksessa ei pidä pyrkiä nopeasti huipulle eikä luotettava itseensä, ettei kokemattomuuttaan putoaisi korkeuksista. Parempi on vähän kerrassaan tapahtuva edistyminen. Erityisen mielellään Basileios puhuu paaston tärkeydestä. Jos Aadam ja Eeva olisivat paratiisissa paastonneet eivätkä syöneet kielletystä puusta, ei syntiinlankeemusta olisi tapahtunut! Paastossa on otettava huomioon terveydellinen tilanne. Luostarissa oli noudatettava kurinalaista elämänjärjestystä, johon kuuluivat muun muassa säännölliset rukoushetket. Teoksessaan Moralia Basileios hahmottelee kristillisen elämänjärjestyksen. Basileios ei tee eroa munkin ja maailmassa kilvoittelevien kristittyjen välillä. Kaikkia koskee poikkeuksetta sama kehotus: Olkaa täydelliset! Ainoan poikkeuksen elämäntavassa muodostaa suhde avioliittoon. Jumala tekee myönnytyksen inhimilliselle heikkoudelle ja sallii avioliitossa välttämättä leimahtavan intohimon.

Munkkilaisuuteen liittyy köyhyydessä eläminen, mutta kaikillekin kuuluu kehotus: Älä kiinnitä sydäntäsi rikkauteen!

Hyväntekeväisyyden ja diakonian opettaja

Oman aikansa yhteiskunnan tilasta Basileios sanoo: “Nykyään toiset kamppaavat, toiset haukkuvat kaatunutta, monet taputtavat käsiään, mutta ei ole ihmistä, joka säälistä ojentaisi kätensä liukastuneelle, vaikka vanhan lain mukaisesti ei vältä tuomiota sekään, joka kulkee ohi nähdessään vihamiehensä aasin makaavan kuormansa alla (2 Moos. 23:5). Nykyään ei tehdä oikein. Miksi? Siksi, että kaikissa rakkaus on kylmennyt, on kadonnut veljien yhteisymmärrys, tuntemattomaksi on käynyt sana “yksimielisyys”, ovat lakanneet ystävälliset neuvot, missään ei ole kristillistä laupeutta, mistään ei löydy säälivää kyyneltä. Ei ole ketään, joka tukisi uskossa heikkoa. Päin vastoin: samaan heimoon kuuluvien kesken on syntynyt sellainen pahansuopaisuus, että lähimmäisen lankeamisesta iloitaan enemmän kuin omista hyvistä teoista.

Köyhyys oli Basileioksen mukaan yhteiskunnan sosiaalinen haava. Tavallinen työläiskansa eli äärimmäisessä puutteessa ja nälässä. Rikkaat käyttivät häikäilemättömästi omaisuuttaan omaksi hyväkseen. Myös ulkoiset luonnonolot vaikeuttivat köyhien asemaa. Basileioksen mukaan köyhien sosiaalinen kurjuus oli rikkaitten kristittyjen aiheuttama häpeä. Köyhät kuljeksivat ympäriinsä haisevina ja repaleisina. Heillä ei ollut rahaa eikä vaatteita. Muutamat heistä myivät jopa lapsensa orjiksi saadakseen leipää. Toiset valitsivat mieluummin kuoleman.

Aineellinen omistaminen ja rikkaudet sinällään eivät ole väärin. Vääryyttä on ylellisyys, moraalittomuus ja omaisuuden itsekäs käyttö. Kun ihminen käyttää omaisuuttaan yleiseksi hyväksi, hän osoittaa käytännössä, että Jumala on kaiken todellinen ja ainoa omistaja. Omaisuus ei itsessään ole hyvää eikä pahaa, se on puolueetonta.

Pyhä Basileios Suuri oli ensimmäinen piispa, joka järjestelmällisesti organisoi filantrooppisia laitoksia: sairaaloita, yömajoja köyhille matkustajille, suojakoteja vanhuksille ja orvoille. Hän oli ensimmäinen piispa, joka teki luostarilaitoksesta sosiaalisen lunastuksen paikan.

Basileios oli aikansa yhteiskunnan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden elpymisen uupumaton saarnaaja. Hän loi vakaan kirkon hyväntekeväisyysjärjestön. Hänen vetoomuksensa munkkiyhteisöjen perustamiseksi oli samalla vetoomus tuntemaan ihmisten keskinäistä, veljellistä vastuuta.

Basileioksen opetuksensa mukaan ihminen voi toteuttaa Jumalan tahtoa itsessään vain siinä tapauksessa, ettei hän erota kohtaloaan muiden ihmisten kohtalosta. Munkkilaisuus sellaisena kuin Basileios Suuri opetti, on valittujen elämäntapa. Mutta munkkilaisuuden ihanteet vastaavat evankeliumin kaikille ihmisille asettamia ihanteita jokaisen ihmisen elämän perustana. Jokainen välinpitämättömyys toisen ihmisen kohtaloa kohtaan ja kaikenlainen individualismi Basileios Suuren mukaan ei ollut perinpohjaista turmeltuneisuutta, vaan luonteeltaan myös itsetuhoista. Hän käytti kaikkia persoonansa keinoja ja kaikkia kirkkonsa varoja köyhien avustukseen. Laajentuvan metropoliittakuntansa jokaiselle alueelle piispa perusti köyhäintaloja. Kesareassa hän perusti majatalon ja vierasmajan, joka heidän mittakaavassaan näytti kokonaiselta pikkukaupungilta. Hän huolehti erityisesti verojen oikeudenmukaisemmasta käytöstä maiden välillä ja papiston, luostareiden ja köyhäintalojen vapauttamisesta veroista.

Hän loi suurelta osin omin voimavaroin, koko diakoniatyökokonaisuuden. Syntyi kokonainen “uusi kaupunki” luostarin ja kirkon ympärille ryhmittyneenä, joka muodostui vierasmajoista, köyhäintaloista ja sairaaloista tartuntatauteja varten, ja piispalla itsellään oli siellä asunto. Laitosta jäljiteltiin ja ihailtiin suuresti, ja myös arvosteltiin. Sitä pidettiin uhkana valtiohallinnon riippumattomuudelle, väite jota Basileios itse kieltäytyi hyväksymästä. Henki, joka antoi voimaa näille laupeuden töille, oli enemmän munkkilaishenkinen kuin poliittinen ja hierarkinen. Tarkoitus ei ollut, että maallikot vaipuisivat takaisin passiivisuuteen. Basileioksen saarnat olivat täynnä käytännön kehotuksia ja esimerkkejä, jotka antoivat herätteitä kristillisen rakkauden teoille ja kristillisten hyveiden harjoittamiselle. Erityisesti vuoden 368 suuren nälänhädän aikana hän todisti rohkeutensa vaikuttavissa saarnoissaan keinottelijoita ja välinpitämättömiä rikkaita vastaan. Hän itse järjesti ilmaisia aterioita ihmisille, joita saivat myös maahan muuttajat, pakanat ja jopa uskottomat Israelin lapset.

Basileios Suuren kasvatusteoria

Basileios Suuren kasvatusteoriaa voisi luonnehtia lyhyesti “ymmärryksellä oppimiseksi”. Muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten kirjallisuuden piirissä filosofialla, runoudella ja näytelmäkirjallisuudella oli olennainen vaikutus kansallisuusaatteen tiennäyttäjänä ja jopa määrääjänä. Sen jälkeen kun kristinusko oli tullut tutuksi, nousi esiin kysymyksiä tämän uuden uskonnon ja pakanallisen kasvatuksen suhteesta. Lännessä Tertullianus tuomitsi filosofian kaikkien harhaoppien lähteenä. Idän kirkkoisillä on myönteisempi asenne. Pyhä Justinus Marttyyri (“Filosofi”), Atenagoras, pyhä Klemens Aleksanrialainen ja hänen oppilaansa Origenes, kaikki arvostivat kreikkalaista filosofiaa muinaisena vanhurskauteen johdattajana. Sama katsantokanta oli Basileios Suurella, joka antoi selkeän yhteenvedon tästä kysymyksestä kirjoituksessaan “Nuorille miehille kreikkalaisen kirjallisuuden oikeasta käytöstä”. Tuossa tutkielmassa mainitut Homeros, Sokrates, Platon, Hesiodos ja muut ovat kadonneet nykyisistä opetussuunnitelmista, mutta niitä voi tutkia nykyäänkin pohdittaessa maallisen sivistyksen asemaa ortodoksisessa kristillisessä kasvatuksessa.

Basileios opiskeli viisi vuotta Ateenan sivistyneessä, älyllisessä ilmapiirissä, jossa hän sai läpikotaisen kasvatuksen klassikoihin. Siellä hän syvästi ystävystyi muiden kappadokialaisten nuoren ja tulevan pyhän, Gregorios Naziansialaisen, kanssa. Heidän opiskeluvuosistaan pyhä Gregorios kirjoitti myöhemmin: “Tunsimme ainoastaan kaksi tietä: ensimmäinen ja rakkain oli tie, joka johti kirkkoon ja sen opettajien luo; toinen, vähemmän jalostava, joka johti kouluun ja sen opettajan luo”.

Basileios ei koskaan epäillyt kristillisen tien ylemmyydestä. Vuosia myöhemmin hän valitti ystävälleen: “Olen tuhlannut melkein koko nuoruuteni turhaan yritykseen saada opetusta viisaudessa, joka hullutus Jumalan silmissä”. Kirkko piti klassista oppineisuutta tehokkaimpana aseena pakanuutta vastaan, ja Basileios itse käytti sitä etuna puolustaessaan Kirkkoa erilaisia areiolaisuuden purkauksia vastaan ja käännyttäessään monia uskoon.

Edellä mainitusta tutkielmasta käy ilmi, että Basileioksen klassisen oppineisuuden arvostus ei rajoittunut vain sen käyttökelpoisuuteen kristillisen apologetiikan alueella. Hyväksyen sen, että se sisältää osittaisen ilmoituksen totuudesta, hän suositteli kreikkalaisen kirjallisuuden opiskelua valmistavana kurssina niille, jotka eivät vielä olleet valmiita raamatun “vahvalle ruualle”. Vieläkin merkityksellisempänä meille tämän päivän ihmisille pyhä Basileios ohjaa lukijoita käyttämään arvostelukykyään, jota ilman kristitty tuskin onnistuu maallisen opiskelun sokkeloissa.

Basileioksen keskeisiä näkökohtia mainitussa tutkielmassa ovat seuraavat:

Kristitylle ikuinen elämä on korkein päämäärä ja opas tähän elämään on pyhä Raamattu. Mutta koska nuoret miehet eivät voi arvostaa siihen sisältyviä syviä ajatuksia, heidän on tutkittava maallisia kirjoituksia, joissa totuus ilmenee kuin kuvastimessa. Maallinen oppimisen tulisi koristaa ymmärrystä kuten lehvistö kaunistaa hedelmää kantavaa puut. Pakanallisen tiedon opiskelussa on tehtävä ero hyödyllisen ja vahingollisen välillä toisen hyväksyen, mutta sulkemalla korvansa jälkimmäisen seireenien laululta. Koska tuleva elämä on saavutettava hyveen avulla, päähuomio tulee panna niille tapahtumille, joissa ylistetään hyvettä. Sellaisia löytyy mm. Hesiodokselta, Homerokselta, Solonilta, Teogenekselta ja Prodikukselta. Melkein kaikki huomattavat filosofit ylistivät hyvettä. Sellaisten miesten sanojen tulisi kohdata enemmän kuin vain pelkkää teoreettista hyväksymistä, sillä täytyy yrittää ymmärtää ne omassa elämässään muistaen, että hyvältä näyttävä, mikä ei olekaan hyvä, on vääryyden huippu. Pakanallisessa kirjallisuudessa hyveellisiä tekoja ylistetään samoin kuin sanallista hyvettä, minkä vuoksi tulisi opiskella noiden jalojen miesten tekoja, jotka soveltuvat yhteen Raamatun opetusten kanssa. Nuorten miesten tulee erottaa hyödyllinen ja vahingollinen tieto, pitäen tarkasti mielessä kristityn päämäärä elämässä. Niinpä urheilijan tai muusikon tavoin heidän täytyy taivuttaa koko energiansa yhteen päämäärään, taivaallisen kruunun voittamiseen. Tämä päämäärää saavutetaan hallitsemalla ruumistaan, halveksimalla rikkautta ja kunniaa ja alistamalla kaikki muu hyveelle. Tämän ihanteen kypsyessä myöhemmin Raamattua tutkimalla, tällä hetkellä sitä tulee edistää tutkimalla pakanallisia kirjoituksia. Niistä pitäisi varastoida tietoa tulevaisuuden varalle.

Basileios kirjoittaa tutkielmassaan: “Tätä olenkin tullut teille neuvomaan: nimittäin ettei teidän tule heti ilman muuta luovuttaa järkenne peräsintä noiden miesten käsiin ja seurata heitä, minne he vain teitä johtavatkin; vaan samalla kun ottaa vastaan heiltä sen, mikä on hyödyllistä, on myös tiedettävä, mikä tulee syrjäyttää…tavoitteemme ulottuu kauemmaksi ja teemme kaiken silmälläpitäen valmistautumista toiseen elämään… pyhät kirjoitukset kasvattavat meitä salaisin totuuksin…Voimme harjoittaa sielun silmiä muillakin teoksilla, jotka eivät eroa niistä paljoakaan, vaan kuvastavat niitä kuin varjo tai peili… Hyväksykäämme siis kaikki kirjoitukset, jotka sisältävät neuvoja hyvään…

“Niin kuin puun tärkein tehtävä on kantaa hedelmät ajallaan, vaikka samanaikaisesti se kasvattaa lehtien koristeet, jotka värisevät niiden oksissa, siinäkin tapauksessa sielun todellinen hedelmä on totuus, kuitenkaan sille ei ole hyödytöntä ottaa vastaan pakanallista viisautta, kuten lehdetkin tarjoavat varjoa hedelmille…Mooses, jonka nimi on viisauden synonyymi, ankarasti harjoitti mieltään egyptiläisten viisauteen, ja siten tuli kykeneväksi ymmärtämään heidän jumaluuttaan. Samalla tavoin myöhempinä aikoina viisaan Danielin sanotaan opiskelleen kaldealaisten tietoa Babyloniassa ollessaan ja sen jälkeen ryhtyneen harrastamaan pyhiä opetuksia…

“Kaiken kaikkiaan mehiläisten tavoin meidän tulee käyttää kirjoituksia, sillä mehiläiset eivät käy kaikissa kukissa erotuksetta eivätkä todellakaan etsi viedäkseen pois kaiken, mitä sattuvat löytämään, vaan pikemminkin otettuaan niin paljon kuin on sopivaa niiden tarpeille, he antavat lopun olla. Niin mekin, jos olemme viisaita, otamme pakanallisista kirjoista, mikä hyödyttää meitä ja soveltuu totuuteen, ja hylkäämme loput. Ja kuten poimituissa ruusuissa vältämme piikkejä, tämän kaltaisista kirjoituksista kokoamme kaiken hyödyllisen ja suojaudumme kaikkea vahingollista vastaan. Niinpä aivan alusta alkaen meidän tulee tutkia jokaista heidän opetustaan saattaaksemme sen sopusointuun perimmäisen tarkoituksemme kanssa… “

Basileios opettaa tutkielmassaan myös oikean valinnan merkityksestä. “Meidän ei siis tule heittäytyä huolettomiksi eikä vaihtaa suuria toiveitamme lyhytaikaiseen mukavuuteen, jollemme halua rangaistusta, ei täällä ihmisten keskuudessa, vaikka sekään ei ole vähäinen asia ajattelevalle ihmiselle, vaan niissä tuomioistuimissa, jotka ovat maan alla tai missä lienevätkin maailmankaikkeudessa. Joka on tehnyt syntiä tahtomattaan, hänen osakseen ehkä tulee Jumalan anteeksianto; mutta joka varta vasten on valinnut pahan, ei voi mitenkään puolustautua moninkertaista rangaistusta vastaan… Mitä meidän on siis tehtävä? Kuka voi sen sanoa? Mitäpä muuta kuin huolehtia sielustamme ja jättää syrjään kaikki muut asiat. Ei siis pidä orjamaisesti palvella ruumista enemmän kuin välttämätön tarve vaatii, vaan ennen kaikkea on huolehdittava sielun tarpeista, niin että järkevällä elämällä vapautamme sen ruumiillisista himoista kuin vankilasta ja samalla kohotamme ruumiin himojen yläpuolelle…Itsensä tuntemaan oppiminen puhdistamatta mieltään on vielä mahdottomampaa kuin vuotavilla silmillä aurinkoon katsominen. Sielun puhdistaminen – puhuakseni lyhyesti ja teille soveliaasti – tarkoittaa aistinautintojen halveksimista… Eniten järkevän ihmisen tulee paeta elämistä kunniaa varten yleistä mielipidettä myötäillen Elämän ainoana johtotähtenä meidän on pidettävä sitä, mikä on oikein, vaikka siten joutuisimme vastustamaan kaikkia ihmisiä

Saarnassaan Basileioksen kuolemasta pyhä Amfilokius, Ikoniumin piispa, sanoi: “Ei ilman syytä eikä sattumalta jumalallinen Basileios vapautunut ruumiista ja siirtynyt maan päältä Jumalan luo Jeesuksen ympärileikkauksen päivänä, jota vietetään Kristuksen syntymän ja kasteen välissä. Siksi tämä kaikkein siunatuin saarnatessaan Kristuksen syntymästä ja kasteesta, ylisti hengellistä ympärileikkausta ja itse lähdettyään ruumiista katsottiin arvolliseksi nousemaan Kristuksen luo juuri tuona pyhänä päivänä, jolloin muistellaan Kristuksen ympärileikkausta. Tästä syystä on määrätty kunnioitettavaksi Basileios Suuren muistoa vuosittain juuri tänä päivänä ylistyksin ja juhlallisuuksin. (tammikuun 1. päivänä).

 

Lähdekirjallisuus:

von Campenhausen,Hans: The Fathers of the Greek Church .Pantheon Books. 1959. New York.

Campbell, James Marshall: The Greek Fathers. Cooper Square Publishers,Inc. 1963. New York

Armstrong,A.H. (Edit.): The Cambridge History of Later Greek and Early Medieval Philosophy. Cambridge University Press. Cambridge. 1967

Florovsky Georges: The Eastern Fathers of the Fourth Century. The Collected Works. Vol. VII. Büchervertriebsanstalt, Vaduz

“Adress to Young Men on the Right Use of Greek Literature”.

 

Julkaistu Ortodoksinen Kultturi-lehdessä 3/2005