Kirkko ja diakonia
Kristus perusti Kirkkonsa jatkamaan työtään maailman uudistamiseksi. Kirkon ja kristittyjen tehtävänä on todistaa maailmalle, että Kristuksessa löytyy vastaus kaikkiin ongelmiin ja kysymyksiin. Hänessä ja vain Hänessä kaikki pysyy koossa ja vain Hänessä ihminen ja elämän jokainen osa löytää tarkoituksensa. Vain Hänessä ihminen tulee ehjäksi ja kokonaiseksi ja pysyy ehjänä ja kokonaisena.
Tämän päivän maailma on sekava ja pirstoutunut. Ihmisten maailma on hajallaan. Monet heistä eivät löydä keinoa pysyä koossa eivätkä tarkoitusta kokemuksilleen, näkemyksilleen ja teoilleen. Ihmisten ajattelusta näyttää hävinneen johdonmukaisuus, samoin käyttäytymisestä. Se ilmenee todellisuuden tajun hämärtymisenä omasta itsestä, lähimmäisistä, ihmisen ja maailman historiasta ja itse Jumalan todellisuudesta.
Ihmisyys pyritään rajoittamaan johonkin sen osaan tai ilmenemismuotoon. Ihmisenä eläminen ja kaikki maailmaan liittyvä pyritään ymmärtämään ja selittämään jonkin rajoitetun ominaisuuden perusteella. Tällaisia selitysperusteita ovat ihmisen näkeminen vain biologisena tai seksuaalisena olentona. Toiset pitävät ihmisen perustana taloudellisia ja poliittisia tekijöitä. Toiset taas näkevät ihmisen yksilönä ja korostavat jokaisen ainutlaatuisuutta ja riippumattomuutta muista. Joidenkin mielestä ihminen on ennen kaikkea sosiaalinen olento ja niin painotetaan ihmissuhteiden merkitystä. Äärimmillään kaikki nähdään mielettömyytenä, koska ihmisen kärsimys ja kuolema ovat niin musertavia todellisuuksia. On myös niitä, jotka pyrkivät korostamaan kaikkea myönteistä ja sulkevat silmänsä kaikelta kielteiseltä ja pyrkivät onnen tavoitteluun omien mieltymyksiensä mukaisesti.
Ihminen on menettänyt tai kadottanut tietoisuuden itsestään Jumalan kuvana Jumalan kaltaisuuteen pyrkivänä olentona. Siksi Kirkko opettaa Kristuksen olevan ainoa ratkaisu. Tässäkin suhteessa ilmenee ajallemme tyypillinen vaikeus. Usein Kristus vangitaan tämän maailman synnyttämään yksinkertaistettuun ja rajoittuneeseen ihmiskäsitykseen. Monenlaisia Kristuksia on valittavissa: maallinen humanismi tarjoaa omaa käsitystään, samoin nationalistit ja feministit. Ei-kristityt uskonnot opettavat kätketystä Kristuksesta, puhdasoppiset saarnaajat ilmoitettua Kristusta jne. Raamatun mukaan ihmisillä on aina ollut monia jumalia ja herroja. Mistä löydämme todellisen Kristuksen?
Ortodoksinen kristillisyys pitää avaimena Kirkkoa. Se on sanomamme palvelemisesta kristillisessä elämässä ja tämän päivän maailmassa. Vain Kirkossa Kristus voidaan tuntea sellaisena kuin Hän jumalallisen ja inhimillisen elämänsä täyteydessä todellisuudessa on. Se, että maailmassa on niin monenlaisia Kristus- käsityksiä, johtuu siitä, että Kristus on erotettu Kirkosta, Pää on irrotettu Ruumiista, Ylkä morsiamesta, viinipuu oksistaan ja kulmakivi temppelistä. Ortodoksikristittyjen ja kaikkien kristittyjen peruskutsumus on palvella ihmistä ja maailmaa todistamalla siitä, että Kristus, joka pelastaa, on olemassa ja että tämä Kristus on nyt läsnä maan päällä Kirkossaan. Vain Hän on ihmisen olemuksen lähde ja ihmisen historian tarkoitus.
Ihminen on luotu Jumalaa varten. Ihminen ja hänen elämänsä on järjetöntä ilman Jumalaa. Ihmisille on kerrottava, että Jumala on heidän elämänsä ja olemisensa lähde ja päämäärä. Palvellakseen maailmaa kristittyjen on julistettava, että Kristus tulee maailmaan ja ihmisten elämään parantamaan ihmisen langenneesta tilastaan. Hän tulee luomaan maailman uudelleen, panemaan kaiken takaisin kohdalleen ja johtamaan kaiken taas kerran oikeaan suuntaansa. Tämä toteutuu palvelevan rakkauden kautta “ei sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa” (1 Joh. 3:18), niin kuin apostoli Johannes sanoo.
Tämän ajan ihmisellä on paljonkin erityisiä tarpeita. Ihmiset tahtovat oikeudenmukaisuutta yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa asioissa. Kristittyjen on palveltava oikeudenmukaisuuden asiaa kaikissa ihmiselämän kysymyksissä. Kirkko opettaa, että epäoikeudenmukaisuus kaikissa muodoissaan johtuu vääryydestä ja synnistä. Missä on epäoikeudenmukaisuutta, siellä on myös aina syyllisyyttä ja joku on siitä aina vastuussa. Palvellessaan oikeudenmukaisuuden asiaa maailmassa kristityn on itse oltava kaikin tavoin oikeudenmukainen riippumatta siitä, mikä on hänen yhteiskunnallinen tai taloudellinen asemansa tai tilanteensa. Jotta näin voisi tapahtua, ihmiseltä edellytetään sisäistä vapautta ja riippumattomuutta. Todellinen vapaus ja aito vapautuminen toteutuu vain Kristuksessa, Jumalan kokemisen kautta. Monta kertaa vaatimukset ns. laillisesta vapaudesta saattavat olla johtamassa tietoisesti tai tietämättä suurempaan orjuutukseen ja petollisempaan pakkovaltaan.
Kristillisen käsityksen mukaan todellinen vapaus ei ole passiivista tyytymistä maanpäälliseen kohtaloon, mutta ei myöskään rajua kapinointia omia olosuhteitaan vastaan. Pikemminkin se on maallisten elinehtojen iloista vastaanottamista. Armollinen ja ihmisiä rakastava Jumala antaa jokaiselle ihmiselle hänen olemukselleen ja elämiselleen parhaat mahdollisuudet oman kutsumuksensa toteuttamiseen maailmassa Jumalan ja ihmisten palvelijana. Kristillisen näkemyksen peruslähtökohta ihmisen vapautumiselle on usko jumalalliseen johdatukseen ja siihen tosiasiaan, että jokaisella on ainutlaatuinen kutsumus Jumalalta pyhittää, kirkastaa ja vapauttaa elämänsä olosuhteet omalla paikallaan Jumalan lahjoittamine ja ilmoittamin keinoin.
Todellinen vapaus löytyy Kristuksessa ja Kirkossa Jumalan valtakuntana maan päällä. Meidän palvelumme tarkoitus maailmassa on saada ihmiset näkemään ja tietämään se, ja niin vapautumaan harhaluulojensa ja kapinointinsa turhuudesta sekä turhautumisesta, tyytymättömyydestä ja pettymyksestä, joita he kokevat, kun heidän maalliset tarpeensa ja toiveensa tyydytettynäkin osoittautuvat riittämättömiksi ja täyttymättömiksi.
Aito ihmisen vapautuminen edellyttää asioiden oikeata ymmärtämistä Kristuksessa, joka on Totuus ja Valkeus, sen ymmärtämistä, että kaiken on lahjoittanut hyvä ja rakastava Jumala ja että ihminen on luotu paljon enempää varten kuin mitä tämä maailma ja tämä elämä itsessään voi tarjota, varsinkaan synnillisessä tilassaan.
Vapauden lisäksi toinen aikamme suuri kysymys on ihmisen identiteetin ja yhteyden etsiminen. Kristus on eräässä mielessä jokaisen todellinen itseys. Kirkon kokemuksessa Kristuksen kohtaaminen on myös oman todellisen itsensä kohtaamista. Tuossa kohtaamisessa on mahdollista ymmärtää, kuka olen, miksi todellisuudessa olen olemassa ja mitä minun tässä maailmassa olisi itse oltava ja tehtävä. Kirkko opettaa, että ihminen ei voi itsessään löytää itseään. Hän voi löytää itsensä vain itsensä kieltävässä, itsensä tyhjentävässä palvelevassa rakkaudessa toiseen. Oma itseys, identiteetti, ja toiset ihmiset eivät löydy mietiskelyn, itsetutkistelun tai omien ajatusten ja käyttäytymisen analysoinnin kautta. Se löytyy vain siitä, että unohtaa oman elämän tässä maailmassa Jumalan ja Hänen valtakuntansa tähden, kaikkien ihmisten ja kaikkien Jumalan luomien palvelemisen tähden. Se on tie oman itsensä löytämiseen ja toteuttamiseen. Se on myös ainoa tie aidon yhteyden löytämiseen toisten kanssa. Nykyaikana monet kaipaavat sitä todellista yhteisöä. Se saavutetaan oman itsensä hylkäämisen ja toisen rakastamisen kautta. Vain Kirkossa, Kristuksen Ruumiin yhteydessä, ihminen löytää itsensä yhteydessä toisiin vahvistuen ja kehittäen omaa ainutlaatuisuuttaan ilman, että hän hukkuu sieluttomaan massaan ja menettää yksilöllisen identiteettinsä.