1 Joh 1:1-7: Elämä on yhteyttä Jumalan kanssa

Elämä on yhteyttä Jumalan kanssa

1 Joh 1:1-7

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä apostolisessa opetuksessa pyhä apostoli Johannes puhuu siitä, minkä hän on kuullut, nähnyt omin silmin, katsellut ja käsin koskettanut: elämän Sanasta. Hän ei julista ajatusta, filosofiaa eikä uskonnollista tunnetta, vaan elävää Kristusta, joka tuli lihaksi meidän pelastuksemme tähden. Tämä on kristillisen uskon perusta: Jumalan iankaikkinen elämä on ilmestynyt historiassa, ihmisen kasvoissa, Jeesuksessa Kristuksessa.

Jeesus halusi opettaa, että iankaikkinen elämä ei ole vain tulevaisuuden palkinto, vaan yhteyttä Isään Hänen Poikansa kautta. Kun Johannes sanoo, että apostolit julistavat näkemäänsä, jotta meilläkin olisi yhteys heidän kanssaan, hän paljastaa Kirkon syvimmän olemuksen. Kirkko ei ole ihmisyhdistys, vaan osallisuus apostoliseen todistukseen ja sen kautta Isän ja Pojan elämään.

Kristus ei tullut vain antamaan moraalista opetusta, vaan saattamaan ihmisen takaisin yhteyteen Jumalan kanssa. Synti on tämän yhteyden pimeyttä: erillisyyttä, valhetta, itsepetosta ja kuolemaa. Siksi Johannes sanoo: ”Jumala on valo, eikä hänessä ole mitään pimeyttä.” Kristuksen opetus kutsuu ihmistä valoon — ei vain ajatuksissa, vaan koko elämässä.

Valossa vaeltaminen merkitsee totuudessa elämistä. Emme voi sanoa olevamme yhteydessä Jumalaan ja samalla rakastaa pimeyttä. Tämä ei tarkoita synnittömyyden teeskentelyä, vaan rehellistä kääntymistä Jumalan puoleen. Valo ei ole meille uhka, vaan parantava kirkkaus. Se paljastaa haavat, jotta ne voisivat parantua.

Pyhät isät näkivät Johanneksen sanoissa voimakkaan todistuksen Kristuksen todellisesta ihmiseksi tulemisesta. Pyhä Irenaeus Lyonilainen korosti, että apostolit eivät kohdanneet näennäistä Kristusta, vaan todellisen Jumalan Pojan, joka otti todellisen ihmisluonnon. Se, mitä ei ole omaksuttu, ei ole parannettu; siksi Sana tuli lihaksi kokonaan, jotta koko ihminen voisi pelastua.

Pyhä Athanasios Suuri opettaa, että Jumalan Sana tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla osalliseksi Jumalan elämästä. Johanneksen ”elämän Sana” ei ole kaukainen käsite, vaan itse Kristus, joka antaa meille katoamattoman elämän. Hänessä näkymätön Jumala tulee näkyväksi, kosketettavaksi ja lähestyttäväksi.

Isät ymmärsivät myös valon ja pimeyden hengellisenä erotteluna. Pyhä Maksimos Tunnustaja opettaa, että pimeys on sielun hajaannusta himojen ja itsekkään tahdon vallassa, kun taas valo on mielen ja sydämen kääntymistä Jumalan puoleen. Kirkon elämä — rukous, paasto, katumus ja Ehtoollinen — ei ole ulkoinen järjestelmä, vaan tie valoon.

Tämä epistola kutsuu meitä pois kaksinaisuudesta. On mahdollista puhua Jumalasta, mutta elää pimeydessä; tunnustaa usko huulilla, mutta sulkea sydän parannukselta. Apostoli Johannes ei kirjoita tuomitakseen meidät epätoivoon, vaan kutsuakseen meidät todelliseen iloon: ”että meidän ilomme olisi täydellinen.”

Pelastus alkaa siitä, että lakkaamme piiloutumasta. Jumalan valo ei ole kylmä kuulustelulamppu, vaan Kristuksen kasvojen lempeä kirkkaus. Kun astumme valoon, näemme syntimme, mutta näemme myös Vapahtajan, joka pesee meidät verellään ja palauttaa yhteyteen.

Liturgiassa apostolinen todistus tulee nykyhetkeksi. Me kuulemme Sanan, näemme pyhät lahjat ja kosketamme uskon kautta elämän Leipää. Kristus antaa meille yhteyden Isään, Poikaan ja toisiimme.

Älkäämme siis vaeltako pimeyden valheessa. Tunnustakaamme totuus, etsikäämme sovintoa, kantakaamme lähimmäistemme kuormia ja lähestykäämme pyhää maljaa nöyrin sydämin. Sillä jos vaellamme valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Aamen.