2 Kor 5:15-21: Uusi luomus Kristuksessa

Uusi luomus Kristuksessa

✝️ Isän ja Pojan ja pyhän Hengen nimeen!

Tässä epistolassa Paavali avaa kristillisen elämän ytimen: Kristus ei tullut vain parantamaan ihmisen olosuhteita, vaan luomaan ihmisen uudeksi. Tämä kohta liikkuu ristin, ylösnousemuksen, sovituksen ja uuden luomisen suurissa todellisuuksissa. Se on samalla sekä lohdutus että kutsu: meidät on sovitettu Jumalan kanssa, jotta emme enää eläisi itsellemme vaan hänelle, joka kuoli ja nousi meidän tähtemme.

Pyhä apostoli Paavali julistaa tänään sanan, joka on koko evankeliumin sydän: “Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus.” Näissä sanoissa avautuu kristinuskon varsinainen ihme. Kristus ei tullut vain opettamaan parempaa moraalia eikä ainoastaan lohduttamaan ihmistä hänen murheissaan, vaan hän tuli tekemään sen, mihin ihminen itse ei koskaan kykene: uudistamaan langenneen luonnon, palauttamaan yhteyden Jumalaan ja avaamaan uuden elämän tien.

Paavali sanoo, että Kristus kuoli kaikkien puolesta, “että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen”. Tässä Jeesus tahtoo opettaa meille, että synnin syvin juuri on ihmisen kääntyminen itseensä. Lankeemuksen jälkeen ihminen ei enää elä Jumalasta käsin eikä lähimmäistä varten, vaan sulkeutuu omaan tahtoonsa, omaan etuunsa, omaan pelkoonsa. Kristuksen ristissä tämä itseen käpertynyt elämä tuomitaan, ja ylösnousemuksessa avautuu uusi olemassaolon tapa: elämä Jumalalle.

Pyhä Johannes Krysostomos korostaa, että kun Paavali puhuu uudesta luomuksesta, hän ei tarkoita pelkkää ulkonaista muutosta tai tunteellista kokemusta, vaan todellista hengellistä uudestisyntymistä. Ihminen, joka elää Kristuksessa, alkaa nähdä sekä Jumalan että lähimmäisen uudessa valossa. Hän ei enää “tunne ketään lihan mukaan”, siis pelkästään ulkonaisten mittapuiden, etujen tai maailman arvostusten perusteella.

Pyhä Athanasios Suuri yhdistää tämän kohdan siihen suureen totuuteen, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla osalliseksi jumalallisesta elämästä. Sovitus ei ole vain syyllisyyden poistamista, vaan koko ihmisolemuksen parantamista. Kristuksessa ihmiskunta otetaan jälleen Jumalan yhteyteen.

Autuas Teofylaktos selittää Paavalin sanat “Jumala teki hänet synniksi meidän tähtemme” niin, ettei Kristus itse tullut syntiseksi, vaan että hän otti päälleen syntimme seuraukset, meidän kirouksemme, meidän kuolemamme. Hän astui siihen, mikä kuului meille, jotta me saisimme sen, mikä kuuluu hänelle: vanhurskauden, yhteyden Isään ja elämän.

Ihmisen pelastuksen kannalta tämä apostolinen sana on suunnattoman syvä. Se opettaa, että pelastus on ennen kaikkea sovinto Jumalan kanssa. Ilman tätä sovintoa ihminen jää sisäisesti hajanaiseksi, vaikka hänellä olisi kaikki maailman ulkonaiset lahjat. Mutta kun ihminen sovitetaan Kristuksessa, hän löytää jälleen olemassaolonsa tarkoituksen: elää Jumalan yhteydessä.

Paavali sanoo myös, että meille on annettu “sovituksen virka” ja että olemme “Kristuksen lähettiläitä”. Tämä tarkoittaa, ettei pelastus ole yksityinen omaisuus. Se, joka on saanut armon, kutsutaan myös välittämään sitä. Anteeksianto, rauha, laupeus ja totuus eivät saa jäädä vain ajatuksiksi, vaan niiden tulee tulla näkyviksi meidän elämässämme.

Kristuksessa ihminen voi todella muuttua. Menneet eivät enää hallitse lopullisesti, synti ei enää määrää ihmisen identiteettiä, eikä kuolema ole viimeinen sana. Uusi luomus tarkoittaa, että Jumalan armo alkaa jo nyt rakentaa ihmisessä sitä, mikä kerran kirkastuu täydellisesti valtakunnassa.

Siksi tämä apostolinen sana on sekä kutsu että lohdutus. Kutsu siihen, ettemme enää eläisi itsellemme, ja lohdutus siitä, että Jumala itse on tehnyt sovinnon mahdolliseksi. Pelastuksen tie ei ala ihmisestä vaan Kristuksesta. Ja juuri siksi se on todellinen tie: koska Jumala on Kristuksessa sovittanut maailman itsensä kanssa. Siinä on meidän toivomme, rauhamme ja uuden elämämme alku.Aamen.